Ealdorman – keskiaikainen englantilainen virkamies ja kreivien edeltäjä
Ealdorman (vanhasta englanninkielestä ealdorman, kirjaimellisesti "vanhempi mies"; monikko: "ealdormen") on termi, jota käytettiin korkea-arvoisesta kuninkaallisesta virkamiehestä, joka oli vastuussa yhdestä tai useammasta maakunnasta. Nimike on peräisin kuudennelta vuosisadalta, ja se oli käytössä kuningas Canutin aikaan asti. Heidän asemansa oli yhdistelmä hallintovirkamiestä, tuomaria ja sotilaskomentajaa. Ealdormenit olivat myöhempien englantilaisten earlien edeltäjiä.
Tehtävät ja valta
Ealdormanin tehtävät olivat moninaisia ja keskeisiä alueen hallinnalle:
- Hallinnollinen johto: ealdorman valvoi maakunnan (tai useamman maakunnan) hallintoa, hoiti kuninkaallisia määräyksiä ja piti yhteyttä kuninkaaseen.
- Oikeus ja tuomiovalta: hän johti shire-mootien eli maakunnallisten kokousten oikeudenkäyntejä ja toimi ylimpänä tuomarina alueellaan.
- Sotilaallinen johtaminen: ealdorman komensi paikallista armeijaa (fyrd) ja vastasi maakunnan puolustuksesta sekä sodankäyntitehtävistä kuninkaan alaisuudessa.
- Tulojen ja verotuksen valvonta: hän valvoi verojen keruuta ja kuninkaan tuloihin liittyviä asioita alueellaan sekä hallitsi usein suuria maaomaisuuksia, jotka mahdollistivat viran toimeenpanon.
- Neuvonantajan asema: ealdormen kuului usein valtion neuvoston, niin sanotun witanin, jäsenistöön ja vaikutti merkittäviin valtiollisiin päätöksiin kuten kuninkaiden valintaan.
Nimitys, kanta ja periytyvyys
Ealdorman nimitettiin alun perin kuninkaan toimesta, ja virka kuului varakkaalle ja vaikutusvaltaiselle aateliselle. Vaikka virka ei alun perin ollut perinnöllinen, monilla alueilla se päätyi sukukäsissä yhä useammin; perheen vaikutusvalta ja laajat maaomistukset tekivät virasta käytännössä periytyvän ajan myötä. Ealdormenilla oli usein oma oikeudellinen ja taloudellinen erikoisasema, mutta hän oli muodollisesti kunnanvaltion auktoriteetin alainen.
Historia ja kehitys
Termi ja virka juontavat juurensa varhaiseen anglosaksiseen aikaan (n. 6.–11. vuosisata). Ajan kuluessa ealdormenin asema kehittyi vastaamaan valtakunnan kasvavia hallinnollisia ja sotilaallisia tarpeita. Nimensä ja tehtävänsä puolesta ealdormen muistutti sekä maakunnan tuomaria että sotilaskomentajaa.
Viimeistään viikinkiajan ja kuningas Canutin hallituskauden (1016–1035) tienoilla vanhasta englanninkielisestä järjestelmästä alkoi syntyä rinnakkaisia nimityksiä: pohjoisempien vaikutteiden vuoksi vanha termi kohtasi kilpailua skandinaaviselta jarl-sanalta, josta kehittyi myöhempi englanninkielinen earl. Normannien valloituksen (1066) jälkeen monet anglosaksiset hallinnolliset rakenteet muuttuivat ja ealdormenin rooli hävisi vähitellen, korvautuen osittain uusilla arvo- ja hallintorakenteilla kuten kreiveillä (earls) ja sheriffeillä (shire-reeve).
Vaikutus ja perintö
Ealdormenin perintö näkyy Englannin keskiaikaisessa hallintorakenteessa: se loi pohjan alueelliselle herttualliselle ja kreivilliseen vallanjakoon sekä vaikutti myöhempään aateliston ja keskushallinnon suhteeseen. Monien ealdormenien perheistä kehittyivät vaikutusvaltaisia sukuja, jotka jatkoivat merkittävää roolia myös sen jälkeen, kun nimikkeistö muuttui.
Lähteet ja lähdeteokset
Tiedot ealdormenien toiminnasta perustuvat anglosaksisiin kronikoihin, laki- ja diplomi-aineistoon (charterit) sekä keskiaikaisen Englannin tutkijoiden analyysiin. Näistä aineistoista saa kuvan sekä viran muodollisesta asemasta että käytännön vaikutusvallasta maakunnallisella tasolla.
Toimisto
Ealdorman oli kuninkaan nimittämä henkilö, joka hallitsi yhtä tai useampaa maakuntaa tai aluetta. Ealdorman oli myös vastuussa paikallisen fyrdin (osa-aikaisen armeijan) johtamisesta taistelussa. Nämä armeijat olivat kuitenkin ensisijaisesti uskollisia aatelismiehelleen. Yhden tai useamman ealdormenin tuki saattoi hyvin usein auttaa kuninkaallista ehdokasta pääsemään kuninkaaksi. Monissa tapauksissa ealdormenit seurasivat alamaaherroja, mutta säilyttivät samat oikeudet. Useat olivat olleet alikuninkaita ja kuuluivat kuninkaalliseen perheeseen. Varhaisissa anglosaksisissa asiakirjoissa ealdormenista käytetään myös nimityksiä dux, princeps tai comitis.
Historia
Termi esiintyy ensimmäisen kerran anglosaksisessa kronikassa vuoden 568 kohdalla. Sen käyttö on kuitenkin luultavasti peräisin jo ennen kyseistä merkintää. Jo seitsemännellä vuosisadalla ealdormeja pidettiin tuomareina. Mutta shire on saattanut kehittyä vasta myöhemmin. Kun ealdormaneista alkoi tulla perinnöllisiä (isältä pojalle siirtyviä), niitä hallussaan pitäneistä suvuista tuli yhä vaikutusvaltaisempia. Useat niistä nousivat kuninkaan jälkeen toiseksi suurimmiksi. Heidät kuvattiin asiakirjoissa termillä patricius. Kahdeksannella vuosisadalla näitä esiintyi Northumbriassa, Merciassa ja Kentissä. Termi patricius oli suunnilleen sama kuin palatsin pormestarin virka Merovingien frankkien kuninkaiden dynastian aikana. Tämä saattoi olla kuninkaalle vaarallista, kun joku niin voimakas henkilö käytti valtaa hänen nimissään. Kahdeksannella ja yhdeksännellä vuosisadalla vaarallisimpia ealdormeja olivat ne, jotka väittivät olevansa kuninkaallisia. He saattoivat nousta kuningasta vastaan ja joissakin tapauksissa he nousivatkin itse valtaistuimelle. Kuninkaan oli tuon ajan kuninkaallisessa hallinnossa luotettava aatelismiehiinsä. Kuningas saattoi luoda ealdormeja omasta suvustaan. Hän saattoi kuitenkin täyttää tällä tavoin vain osan kruununherroista. Kun kruununherrojen perheet liittyivät yhteen ja tukivat toisiaan, kruununherrojen erottaminen vaikeutui.
Earl
Termi ealdorman korvattiin termillä earl yhdellätoista vuosisadalla. Kuningas Canutin laeissa mainitaan sekä ealdormenit että earlit. Niitä ei kuitenkaan erotettu toisistaan. Englannin normannien vuonna 1066 tekemän valloituksen jälkeen jaarlin arvonimi ei ollut enää vaihdettavissa duxin tai princepsin kanssa. Ne kirjoitettiin toisinaan nimellä comes (kreivi). Kuningas Vilhelm korvasi useimmat anglosaksiset jaarlit omilla nimityksillään. Tämän jälkeen hän rajoitti useimpien kreivien valtaa ja antoi heille määräysvallan kreivikunnissa, linnoissa tai muilla alueilla. Muutamat saivat enemmän valtaa. Nämä nimettiin palatiinijaarleiksi.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on ealdorman?
A: Ealdorman on korkea-arvoinen kuninkaallinen virkamies, joka vastaa yhdestä tai useammasta shiresistä.
K: Mistä termi "ealdorman" on peräisin?
V: Termi "ealdorman" tulee vanhasta englanninkielestä ja tarkoittaa "vanhinta miestä".
K: Mikä oli ealdormenien rooli muinaisessa englantilaisessa yhteiskunnassa?
V: Ealdormenien tehtävänä oli toimia hallintovirkamiehinä, tuomareina ja sotilaskomentajina.
K: Milloin ealdormanin titteli oli käytössä?
V: Ealdormanin arvonimi oli käytössä kuudennelta vuosisadalta kuningas Canutin aikaan saakka.
K: Mikä oli englantilaisten earlien edeltäjä?
V: Ealdormenit olivat englantilaisten kreivien edeltäjiä.
K: Mikä on "ealdormanin" monikko?
V: "Ealdormanin" monikko on "ealdormen".
K: Mikä oli ealdormenien ensisijainen tehtävä?
V: Ealdormenien ensisijainen tehtävä oli valvoa yhden tai useamman shiresin hallintoa ja johtamista.
