Egbert (myös Ecgberht) (n. 775–839) oli Wessexin kuningas vuosina 802–839. Mercian Offa ja Wessexin Beorhtric pakottivat Egbertin maanpakoon 780-luvulla, mutta Beorhtricin kuoltua vuonna 802 Egbert palasi ja nousi valtaistuimelle. Hän oli Wessexin Athelwulfin isä ja näin myös Alfred Suuren isoisä.
Elämä ja maanpaossa
Egbertin varhaisvaiheista ja syntyperästä on säilynyt vähän varmaa tietoa, ja historialliset lähteet antavat vain osittaisia viitteitä. Useimpien lähteiden mukaan hän vietti pidemmän ajan maanpaossa 780–790-luvuilla, mahdollisesti Frankkien maassa (Franciassa) tai Charlemagen hoveissa, missä hän sai yhteyksiä mantereelle ja poliittista kokemusta. Maanpako johtui Wessexin sisäisistä valtataisteluista ja Mercian poliittisesta painostuksesta, jonka kärjessä oli Offa ja Beorhtric.
Valtaannousu ja sotilaalliset voitot
Beorhtricin kuoltua 802 Egbert palasi ja otti Wessexin hallintaansa. Hänen merkittävin sotilaallinen voittonsa tapahtui vuonna 825, kun hän kukisti Mercian kuninkaan Beornwulfin Ellandunin taistelussa. Tämä tappio murensi Mercian ylivaltaa Etelä-Englannissa ja avasi tien Wessexin laajentumiselle.
- Ellandunin voiton jälkeen useat eteläiset ja itäiset kuningaskunnat (mm. Kent, Sussex, Surrey ja osa Essexistä) hyväksyivät Egbertin hegemonian tai saivat Wessexin hallintaan.
- Vuonna 829 anglosaksinen kronikka mainitsee, että Egbert "valtasi koko Britannian" (tyyppillinen lähdemuotoinen ilmaus, joka kuvaa hänen hetkellistä ylivaltaansa useiden alueiden yli).
- Egbert onnistui lyhytaikaisesti rajoittamaan Mercian valtaa ja asettamaan Wessexin etulyöntiaseman Etelä-Englannissa, mikä loi pohjan myöhemmälle Wessexin dominanssille.
Hallinto ja perintö
Egbert ei muodostanut suoraa keskushallitusta koko Englannille, mutta hänen valtakautensa vahvisti Wessexin kuninkaallista asemaa ja muodosti perustan, jolle seuraavat sukupolvet rakensivat yhtenäisempiä valtioita. Hänen hallituskautensa aikana kuninkaallinen auktoriteetti ja vaikutusvallan harjoittamisen keinot laajenivat Etelä- ja Itä-Englantiin.
Egbert kuoli vuonna 839 ja hänen poikansa Æthelwulf peri vallan. Æthelwulfin jälkeläiset, kuten Alfred Suuri, jatkoivat Wessexin nousua Englannin hallitsevaksi dynastiaksi.
Historiallinen arviointi
Nykyhistorioitsijat pitävät Egbertiä keskeisenä henkilönä anglosaksisen Englannin kehityksessä: hän loi ensimmäisiä edellytyksiä Wessexin merkittävälle asemalle ja oli esiaste myöhemmälle Englannin yhdistymiselle. Monet yksityiskohdat hänen elämästään ja toimistaan ovat kuitenkin epävarmoja ja perustuvat pitkälti anglosaksiseen kronikkaan ja hajanaisiin lähteisiin.