Egbert Wessexin
Egbert (myös Ecgberht) (n. 775-839) oli Wessexin kuningas vuosina 802-839. Mercian Offa ja Wessexin Beorhtric pakottivat Egbertin maanpakoon 780-luvulla, mutta Beorhtricin kuoltua vuonna 802 Egbert palasi ja nousi valtaistuimelle. Hän oli Wessexin Athelwulfin isä.
Varhainen ura
Egbert oli Kentin kuninkaan Ealhmundin poika. Hän polveutui Ingeldistä, Wessexin Inen veljestä. Vuonna 786 hän pyrki Wessexin valtaistuimelle Cynewulfin kuoleman jälkeen. Mercian Offa teki kuitenkin Beorhtricin sen sijaan kuninkaaksi. Nuorena Egbertin katsottiin olevan ongelma Beorhtricille. Hän ei halunnut Egbertiä Englantiin. Kun Beorhtric neuvotteli avioliitosta Offan tyttären kanssa, hän pyysi, että Egbert luovutettaisiin hänelle. Kun Offa harkitsi juuri tämän tekemistä, Egbert pakeni Merciasta ja lähti jossain vaiheessa Englannista. Hän näyttää olleen tervetullut Kaarle Suuren hoviin ainakin kolmeksi vuodeksi. Tähän aikaan frankkien satamat suljettiin englantilaisilta laivoilta ja kaupankäynniltä. Offa oli loukannut Kaarle Suurta sillä, että hänen poikansa nai yhden Kaarle Suuren tyttäristä. Frankkien hovissa ollessaan Egbert nai aatelisnaisen, Redburgan. Hän oli mahdollisesti Kaarle Suuren lähisukulainen. Egbertillä ja Redburgalla oli noin vuonna 795 Ranskassa syntynyt poika Athelwulf. Vuonna 802 Beorhtric kuoli. Egbert palasi Wessexin kuninkaaksi, luultavasti Kaarle Suuren sotilaallisella tuella.
Wessexin kuningas
Hänen ensimmäisistä vuosistaan kuninkaana ei ole hyviä tietoja. On hyvin todennäköistä, että hän käytti tämän ajan armeijansa ja hallintonsa uudelleenjärjestelyyn. Egbert liittoutui Canterburyn arkkipiispa Wulfredin kanssa. Vuonna 815 Egbert hyökkäsi Cornwalliin ja saattoi sen hallintaansa. Hän antoi alikuninkaiden hallita sitä puolestaan. Vuonna 825 Mercian uusi kuningas Beornwulf hyökkäsi Wessexiin. Beornwulf oli laajentanut valtaansa Kentiin, Essexiin ja Middlesexiin. Frank Stenton kutsui sitä "yhdeksi anglosaksisen historian ratkaisevimmista taisteluista", jossa Egbert kukisti Beornwulfin. Tämä merkitsi loppua Mercian kuninkaiden Englantia hallinneelle asemalle. Egbert lähetti poikansa Athelwulfin armeijan kanssa kukistamaan Mercian alikuningas Baldredin. Tämän seurauksena koko Kent, Surrey, Sussex ja Itä-Anglia alistuivat Egbertille. Beornwulf yritti myöhemmin samana vuonna saada Itä-Anglian takaisin, mutta hänet tapettiin yrityksessä. Kent, Surrey ja Sussex pysyivät tästä lähtien osana Wessexin kuningaskuntaa. Essex menetettiin myöhemmin tanskalaisille. Egbert nimitti poikansa Athelwulfin Kentin alikuninkaaksi, johon kuuluivat kaikki Wessexin uudet alueet.
Tämän jälkeen Egbert kukisti koko Mercian vuonna 829. Northumbrian kuningas alistui hänelle Mercian tappion jälkeen. Hän otti vastaan latinankielisen arvonimen: Rex Merciorum (Mercian kuningas). Tämä titteli oli myös Lontoon entisessä merikialaissatamassa valmistetuissa kolikoissa. Vuonna 830 Wiglaf palasi valtaan Merciassa, mutta Kentin ja Lounais-Englannin voitot jäivät Wessexille. Egbert kuoli 4. helmikuuta 839. Hän jätti jälkeensä suuremman alueen kuin yksikään muu Wessexin kuningas Inen jälkeen. Hän oli anglosaksisen Englannin bretwalda eli yliherra siihen asti, kunnes Wiglaf palasi vuonna 830. Siitä huolimatta hän pysyi aikansa mahtavimpana kuninkaana.
