Hätäviestintäjärjestelmä: määritelmä, toiminta ja keskeiset teknologiat

Hätäilmoitusjärjestelmä voi lähettää viestejä vain yhteen suuntaan (lähettäjältä viestin vastaanottavalle henkilölle tai ryhmälle). Tekstiviestipalvelut, kuten Twitter, automaattiset puhelinpalvelut, kuten "Reverse 911", ja yleiset kaupunkien sireenijärjestelmät, joita käytetään varoittamaan ihmisiä tornadoista ja muista ongelmista, ovat kaikki esimerkkejä hätäilmoitusjärjestelmistä.

Hätäviestintäjärjestelmiin sisältyy usein ilmoitusominaisuuksia, mutta myös kaksisuuntaista viestintää, jotta ihmiset ja ryhmät voivat keskustella keskenään.

Toinen merkitys ilmaisulla "hätäviestintäjärjestelmät" voi olla se, että lähettäjä voi antaa lisätietoja hätätilanteesta. Se voi myös tarkoittaa, että lähettäjä voi kertoa ihmisille, mitä hätätilanteen vuoksi on tehtävä. Ilmaisu "hätäilmoitusjärjestelmä" voi tarkoittaa, että lähettäjä voi vain kertoa ihmisille tai ryhmille hätätilanteesta, ehkä myös ilman monia yksityiskohtia.

Samankaltaiset sanat ja lausekkeet

Eri ihmiset voivat käyttää monia eri sanoja ja ilmaisuja "hätäviestintäjärjestelmän" sijasta, mutta useimmiten he puhuvat samasta ajatuksesta. Esimerkiksi ilmaisut "hätäviestintä" ja "hätätilaviestintä" voivat puhua samasta asiasta.

Hätätilanteet voivat vaikeuttaa viestintää. Viestintä hätätilanteissa voi olla hyvin erilaista kuin normaalisti. Hätätilanteissa moni asia voi muuttua yhtäkkiä. Tämän vuoksi hätäviestintäjärjestelmän pitäisi pystyä tekemään monia erityisiä asioita. Usein suositut viestintävälineet (esimerkiksi sähköposti) eivät ole riittävän nopeita tai niitä ei voida käyttää kaikissa paikoissa. Jokainen hätätilanne voi olla hyvin erilainen ja vaikeasti ennakoitavissa, joten hyvän hätäviestintäjärjestelmän on pystyttävä toimimaan kaikissa tilanteissa.

Esimerkkejä epäonnistumisesta ja onnistumisesta

• New Yorkin World Trade Centerin hyökkäys

Syyskuun 11. päivän 2001 iskun aikana yleiset viestintäyhteydet (kuten puhelimet) eivät toimineet hyvin, koska niin monet ihmiset käyttivät niitä. Hätäpuheluihin vastanneet henkilöt eivät voineet auttaa juuri mitään, koska he saivat sekavaa tietoa. Hätäkeskuspäivystäjien välinen radioyhteys oli rajallinen, koska eri osastot eivät voineet helposti kommunikoida keskenään. Monet palomiehet kuolivat rakennusten sortuessa, koska he eivät saaneet samaa varoitusta kuin poliisit NYPD:n helikoptereista. Ihmiset, joiden harrastus oli radio, olivat tärkeitä auttamaan eri pelastuslaitosten välisessä viestinnässä, koska heidän radiopuhelimensa toimivat eri tavalla.

• Lontoon metropommitukset

Lontoon metropommi-iskujen päivänä matkapuhelinverkot, myös Vodafone, olivat täydessä käytössä, eikä niitä ollut saatavilla kello 10:00 mennessä (eli vain noin tunti pommien räjähdyksen jälkeen). Erittäin vanhan radiojärjestelmän vuoksi vaurioituneet junat eivät pystyneet kommunikoimaan Transport for London -valvontakeskuksen tai hätätyöntekijöiden kanssa. Hätäkeskuspalvelujen johtajat, esimerkiksi Lontoon ambulanssipalvelun, joutuivat turvautumaan jo ennestään käyttökelvottomaan matkapuhelinverkkoon, koska digitaalisia radiopuhelimia ei ollut riittävästi. Access Overload Control (erityinen hätäsuunnitelma, joka tunnetaan myös nimellä "ACCOC"), jota käytettiin vain 1 km:n alueella Aldgaten metroaseman ympärillä, ei auttanut, koska monilla hätätyöntekijöillä ei ollut puhelimia, jotka olisivat voineet toimia ACCOCin kanssa. Pommi-iskun jälkeen Lontoon yleiskokous päätti, että Lontoossa tarvitaan digitaalinen radioviestintäjärjestelmä, joka toimisi maan alla.

• 2011 Joplin, MO Tornado

161 ihmistä kuoli ja ainakin 990 loukkaantui, kun EF5-tornado iski Jopliniin Missourissa. Koska Joplin sijaitsee Yhdysvaltojen tornado-alueella, monet ihmiset luulivat tornadosireenien olevan normaaleja ja jättivät ne huomiotta. Sen sijaan monet siellä asuneet ihmiset odottivat, kunnes he saivat lisätietoa jollakin muulla tavalla, kuten näkemällä tornadon, radio- tai televisioraportin tai kuulemalla toisen, toisen sireenin. Jälkeenpäin erityinen ryhmä ihmisiä suositteli, että hätävaroituksissa tulisi ottaa huomioon, miten ihmiset ymmärtävät hätätilanteet, ja saada heidät miettimään, kuinka nopeasti heidän on reagoitava. NOAA:n virkamiehet pohtivat tapoja muuttaa varoitusjärjestelmää niin, että ihmisiä varoitettaisiin pienemmistä tornadoista eri tavalla kuin suuremmista.

• Hurrikaani Katrina

Kun Katrina-hurrikaani, joka oli luokan 5 hurrikaani, iski New Orleansiin, hätäviestintäjärjestelmät tuhoutuivat täysin, mukaan lukien sähköasemat, Internet-palvelimet, matkapuhelintornit ja hätänumeropalvelut. Liittovaltion avustustyöntekijöiden satelliittipuhelimet eivät toimineet muiden laitteiden kanssa, vaikka ne toimivat. Muutamat AM-radioasemat pystyivät jatkamaan lähetyksiä koko myrskyn ajan. Radioasema WWL pysyi toiminnassa lähettämällä lähetyksiä komerosta. Amatööriradio oli erittäin tärkeä pelastustehtävissä, ja se toimi hyvin, kun hätänumeroyhteydet olivat vaurioituneet tai eivät toimineet.

• Virginia Techin verilöyly

Virginia Techin verilöyly, jossa kuoli 33 ihmistä, sai ihmiset puhumaan enemmän koulujen hätäviestintäjärjestelmistä. Virginia Techissä oli jo joitakin viestintäjärjestelmiä, kuten sähköposti- ja tekstiviesti-ilmoituksia, mutta sillä ei ollut hyvää suunnitelmaa niiden käyttämiseksi. Varoituksia ei lähetetty ennen kuin vasta tapahtuman jälkeen, kaksi ja puoli tuntia ensimmäisten ampumisten jälkeen. Tapahtuman jälkeen Virginia Tech on parantanut hätäviestintäjärjestelmiään, erityisesti julkisia järjestelmiä, koska opiskelijat eivät aina voi tarkistaa sähköpostia usein ja professorit käskevät usein opiskelijoitaan sammuttamaan langattomat laitteensa tunneilla. Koska verilöyly tapahtui hyvin nopeasti, 10 minuutissa, myös muut koulut ovat ottaneet käyttöön uusia, parannettuja hätäviestintäjärjestelmiä, joissa on keskitytty viestinnän nopeuteen.

• 2011 Tōhokun maanjäristys

JMA:n maanjäristyksen ennakkovaroitusjärjestelmä, joka käyttää seismometrejä, pystyi varoittamaan miljoonia ihmisiä eri puolilla Japania tulevasta maanjäristyksestä radion, matkapuhelinverkkojen, kuten Docomon, AU:n ja SoftBankin, sekä television, kuten NHK:n kanavien ja kaapelikanavien, avulla. Tsunamivaroitusjärjestelmä varoitti ihmisiä pian maanjäristyksen jälkeen, mutta tsunami oli odotettua suurempi. Alueilla, joilla infrastruktuuri oli vielä toiminnassa, internet toimi edelleen, vaikka puhelinlinjat eivät toimineetkaan hyvin. Voimakkaimmin kärsineillä alueilla, erityisesti Sendaissa ja muilla Miyagin, Iwaten ja Fukushiman prefektuurien alueilla, satelliittipuhelimet olivat usein ainoa luotettavasti toimiva viestintämuoto. Fukushima Daiichin ydinvoimalan seuraavaan ydinkatastrofiin liittyi monia viestintäongelmia. Viestintäsuunnitelmaa ei ollut, sisäinen viestintä oli heikkoa, ulkoinen viestintä oli hidasta, ja yleisö ei pian luottanut TEPCO:hon ja ydinvoimateollisuuteen. Pääasiallinen kritiikki kohdistui siihen, että hallitus ei julkaissut tarkkoja tietoja katastrofista. Monet ihmiset halusivat hallituksen viestivän totuudenmukaisemmin ja nopeammin tulevista tapahtumista.

• 2012 Aurora-elokuvateatterin ammuskelu

Vuoden 2012 Aurora-ammuskelu tapahtui 20. heinäkuuta 2012, kun asemies avasi tulen keskiyön elokuvan "The Dark Knight Rises" esityksen aikana Aurorassa, Coloradossa Yhdysvalloissa. Hyökkäyksen aikana asemiestä ei saatu pysäytettyä. Monet katsojista jopa luulivat, että teko oli osa elokuvaa, erikoistehoste. Elokuvateattereissa käy usein niin, että ihmisiä kehotetaan sammuttamaan viestintälaitteet (esimerkiksi kännykät); eikä heitä yritetty varoittaa tällä tavoin. Tämäntyyppisessä tilanteessa paikan päällä annettu selkeä varoitus olisi saattanut auttaa lieventämään hyökkäyksen vaikutuksia.

Ensimmäisten tietojen mukaan epäilty meni teatteriin ensin maksavana asiakkaana. Sitten hän poistui ja piti hätäuloskäyntiä auki samalla kun hän meni autoonsa hakemaan haarniskansa ja aseensa. Sitten hän hyökkäsi tultuaan takaisin sisään avoimesta ovesta. Erilaisilla järjestelmillä tämä olisi voinut antaa varoituksen. On olemassa tekniikkaa, joka voi varoittaa avoimista ovista (kuten hätäovesta, jonka ei normaalisti pitäisi olla auki) ja joka voi lähettää selkeän varoituksen ja ohjeet minkä tahansa tyyppiseen laitteeseen, myös elokuvaprojektoriin.

Teatterin palohälytysjärjestelmä alkoi soida pian sen jälkeen, kun ampuja oli alkanut ampua. Ihmiset haluaisivat luonnollisesti poistua rakennuksesta, jos he kuulevat palohälytyksen, mutta tässä tapauksessa asemies ampui nimenomaan ihmisiä, jotka yrittivät poistua.  

Toimitusnopeus

Merriam-Websterin sanakirjan mukaan hätätilanne on yllättävä tapahtuma tai tapahtumaryhmä, joka vaatii erittäin nopeita toimia. Tämän vuoksi olisi erittäin tärkeää, että kaikki hätätilanteesta tiedottaminen olisi hyvin ajoitettua ja nopeaa, jotta asiat eivät vahingoitu tai ihmiset kuole. Esimerkiksi Virginia Techin verilöylyn aikana oli kulunut noin kaksi tuntia ennen kuin ensimmäinen viestintä (sähköposti) lähetettiin työntekijöille ja opiskelijoille; ja siihen mennessä asetta käyttänyt henkilö oli jo mennyt rakennukseen, jossa hän aikoi aloittaa hyökkäyksensä. Tässä tapauksessa vasta noin kaksikymmentä minuuttia väkivallan alkamisen jälkeen kuulutettiin kaiuttimella, että ihmisiä kehotettiin piiloutumaan. Monissa tilanteissa lienee selvää, että vain sekunnit ja minuutit ovat tärkeimpiä viestinnässä hätätilanteissa.

Helppokäyttöisyys

Hätätilanteessa käyttäjien on lähetettävä viestinsä nopeasti ja helposti, ja heidän on voitava tehdä se niin, että se onnistuu varmasti, ja turvallisen ja helppokäyttöisen käyttöliittymän avulla, jota voi käyttää mistä tahansa paikasta. Hätäviestintäjärjestelmää, jota tavalliset ihmiset voivat käyttää, käytetään ja hallitaan menestyksekkäästi. Hätätilanteissa, jotka voivat joskus aiheuttaa ihmisten kuoleman, kampuksen johtajien on kyettävä reagoimaan hätätilanteeseen ja käynnistämään hälytysjärjestelmä nopeasti. Hätävaroitusten lähettäminen on kuitenkin luultavasti yksi harvinaisimmista ja tuntemattomimmista asioista. Siksi on kaikkein tärkeintä, että järjestelmä on helppokäyttöinen.

Vaikka hyvän hätäviestintäjärjestelmän on oltava helppokäyttöinen, sen tekniikan on oltava erittäin kehittynyttä ja monimutkaista. Sen pitäisi olla edistynyt, koska sitä tarvitaan, jotta voidaan varmistaa, että monet eri asiat voivat toimia yhdessä, luoda ja lähettää hätätiedotteita monin eri tavoin. Tärkeää on kuitenkin se, että edistyneen järjestelmän on silti oltava helppokäyttöinen sekä hätä- että normaaliviestintään. Mahdollisuus käyttää järjestelmää tavanomaiseen viestintään on myös tärkeää, jotta operaattori (joka on maksanut järjestelmästä) saa siitä suurimman mahdollisen hyödyn. Se on tärkeää myös siksi, että ihmiset tuntevat järjestelmän niin hyvin, että he voivat käyttää sitä stressaavassa hätätilanteessa.

Alhainen hinta

Yleisesti ottaen mitä alhaisemmat ovat hätäpuhelujärjestelmien osto-, asennus- ja ylläpitokustannukset, sitä suositummiksi tällaiset järjestelmät voivat tulla yhteiskunnassa, ja mitä yleisempiä nämä järjestelmät ovat, sitä todennäköisemmin ne ovat käytettävissä hätätilanteissa useammissa paikoissa. Nykyaikaisista joukkoviestintäjärjestelmistä on tullut tärkeämpiä kuin pelkkä hätäaputoiminta, ja niistä on tullut arvokkaita jokapäiväisessä viestinnässä, joka ei liity hätätapauksiin. Kun hätäviestintäjärjestelmää voidaan käyttää molempiin viestintätyyppeihin, järjestelmän omistaja saa siitä suurimman mahdollisen hyödyn.

Ohjeiden antaminen

Nykyaikaisen hätäviestintäjärjestelmän ilmeinen tarve on se, että sen on pystyttävä antamaan pelkkien varoitusten sijasta myös selkeitä ohjeita siitä, mitä hätätilanteen vuoksi on tehtävä. Langattomien tekniikoiden kuntoutustekniikan tutkimuskeskus havaitsi, että riippumatta siitä, minkä tyyppinen varoitus lähetettiin ensin, tarvittiin vielä toisen tyyppinen varoitus, ennen kuin ihmiset luottivat varoitukseen ja tekivät jotain sen vuoksi. Järjestelmä, joka pystyy antamaan varoituksia monella eri tavalla, voi pelastaa ihmishenkiä ja estää hätätilanteen muuttumisen liian kauheaksi.

Erilliset vastaanottajat

Hätätilanteet edellyttävät usein saman viestin eri versioiden toimittamista samaan aikaan. Esimerkiksi aseistetun panttivangin ottamista koskevassa hätätilanteessa rakennuksen sisällä olevien ihmisten on ehkä saatava ohjeet oven lukitsemisesta, kun taas poliisin ja muiden ihmisten on saatava tietää, että kaikki ovet voivat olla lukossa, ja muita tietoja, jotta he voivat päättää, mitä tehdä.

Joidenkin nykyaikaisempien hätäviestintäjärjestelmien, kuten Siemens Sygnalin tai MessageNet Connectionsin, mukaan ne voivat lähettää kerralla yhden viestin, jossa annetaan kaikki yksityiskohdat ensivasteyksikölle, ja samalla muokata samaa viestiä niin, että se antaa yksinkertaisemmat ohjeet ovien lukitsemisesta rakennuksen sisällä oleville ihmisille. Kun käytetään yhtä viestiä, jonka sisältö jaetaan eri käyttäjätyyppien kesken, on luotava ja lähetettävä vähemmän viestejä, mikä voi myös säästää aikaa.

Useita viestintäpolkuja / varmuuskopiointi

Hätätiedotuksen lähettämiseen pitäisi olla useita tapoja, jotta jos yksi tapa ei toimi, muut voivat toimia. Tutkimukset osoittavat myös, että ihmiset tarkistavat useamman kuin yhden viestintämenetelmän ennen kuin he ryhtyvät toimiin. Yleisö odottaa, että heihin otetaan yhteyttä monella eri tavalla. Puhelujen ja sähköpostien lisäksi ihmiset odottavat saavansa yhteyden myös tekstiviesteillä ja faksilla. Yleisö voi myös käyttää sosiaalista mediaa (esimerkiksi Facebookia ja Twitteriä) toisena tapana vastaanottaa viestejä ja tarkistaa päivityksiä.

Partnership for Public Warning toteaa: "Yksittäinen varoitus ei usein riitä saamaan ihmisiä toimimaan, varsinkin jos sitä ei voida vahvistaa suoralla havainnolla. Useimmilla ihmisillä ensimmäinen saatu varoitus herättää huomion ja saa heidät etsimään vahvistusta, mutta sen perusteella ei voida luottaa siihen, että se saa aikaan toivottua käyttäytymistä. Tieteelliset tutkimukset tukevat terveen järjen havaintoa, jonka mukaan ihmiset eivät halua ottaa riskiä siitä, että heitä huijataan yksittäisellä hälytyksellä, joka saattaa osoittautua vääräksi tai tahattomaksi. Tehokas varoittaminen edellyttää useiden viestintäkanavien koordinoitua käyttöä." Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että kun ihmiset saavat ensimmäisen varoituksen, he haluavat etsiä lisätietoja hätätilanteesta ennen kuin he tekevät asialle jotain. Kun varoituksen lähettämiseen on useita tapoja (jotka kaikki toimivat yhdessä), ihmiset reagoivat siihen todennäköisemmin parhaalla mahdollisella tavalla.

Monet osat toimivat yhdessä

Jotta monet näistä ominaisuuksista voitaisiin ottaa huomioon, hätäviestintäjärjestelmän pitäisi pystyä yhdistämään muihin vastaaviin järjestelmiin ja kommunikoimaan niiden kanssa. Partnership for Public Warning toteaa, että perusongelmana on se, että nykyisten varoitusjärjestelmien monet osat eivät toimi yhdessä. Tämän vuoksi varoituksen lähettäminen vie usein paljon aikaa ja vaivaa.

Hätäviestintäjärjestelmä voi myös saada alkuperäisen varoituksen monella eri tavalla. Yksi esimerkki tästä voi olla rakennuksen palonvalvontajärjestelmä, joka lähettää ilmoituksen siitä, että savuilmaisin on havainnut savua. Oikein rakennetun hätäviestintäjärjestelmän pitäisi pystyä vastaanottamaan tämä ilmoitus ja muuttamaan se viestiksi, jonka rakennuksessa olevat ihmiset voivat ymmärtää ja jonka avulla he voivat päättää, mitä tehdä ihmishenkien ja omaisuuden pelastamiseksi. Toinen esimerkki voisi olla kansallisen sääpalvelun lähettämä ankaraa säätä koskeva varoitus (esimerkiksi RSS:n avulla). Tässä esimerkissä hätäviestintäjärjestelmän pitäisi pystyä muuttamaan varoitus viestiksi ja lähettämään se samalla tavalla kuin savunilmaisimen tapauksessa, jotta ihmiset tietäisivät, mitä tehdä.

Yhteistyökyvyn tulisi kattaa myös vanha ja uusi teknologia. Sellaisen uuden järjestelmän käyttöönotto, joka ei pysty toimimaan vanhempien olemassa olevien laitteiden kanssa, voi aiheuttaa ongelmia.

Tuote verrattuna palveluun

Hätäviestintäjärjestelmä voi olla tuote, jonka sitä käyttävä organisaatio omistaa (esimerkiksi sairaalan henkilöhakuverkko), tai se voi olla kolmannen osapuolen omistama palvelu (esimerkiksi matkapuhelinoperaattorin verkko). Kummallakin on hyviä ja huonoja ominaisuuksia, mutta palveluilla on kuitenkin joitakin suuria ongelmia hätäviestinnän kannalta, vaikka monet ihmiset ajattelevat toisin. Esimerkkinä tekstiviestipalveluista voidaan todeta, että matkapuhelinverkkojen rakenteen vuoksi tekstiviestipalvelut eivät pystyisi lähettämään suurta määrää viestejä lyhyessä ajassa, mikä tekee tekstiviestipalvelusta huonon hätäviestintämenetelmän.

Kiinteistöllä verrattuna kiinteistön ulkopuolella oleviin kiinteistöihin

Kiinteistöpohjaiset ("on-premise") hätäviestintäjärjestelmät ovat sellaisia, jotka sijaitsevat pääosin tai kokonaan samassa paikassa tai samalla alueella, jota se palvelee, kun taas kiinteistön ulkopuoliset ("non-premise") hätäviestintäjärjestelmät ovat sellaisia, jotka sijaitsevat eri paikassa tai alueella. Kummallakin järjestelmällä on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Usein muualla kuin kiinteistöissä toimivat järjestelmät ovat hitaampia kuin kiinteistöissä toimivat järjestelmät, koska eri toimipisteet on yhdistettävä toisiinsa tietoverkkojen (esimerkiksi Internetin) avulla.

Väestönkasvun ja teknologian muutoksen myötä myös hätätilanteista tiedottamisen tavat ovat muuttuneet.

Vanhemmat järjestelmät

Amerikan alkuvuosina yleisiä tapoja viestiä hätätilanteista saattoi olla lähinnä kirkonkellojen soittaminen tai viestien lähettäminen hevosilla. Myöhemmin teknologian kehittyessä lennättimestä tuli lähes välitön tapa viestiä. Sen jälkeen yleistyivät radioviestintä, puhelimet ja sireenit. Japanilaisten Pearl Harboriin vuonna 1941 tekemän yllätyshyökkäyksen jälkeen siviilipuolustuksen sireenit tulivat suosituiksi, ja niitä käytettiin monissa sotilastukikohdissa ja kaupungeissa eri puolilla Amerikkaa. Näiden järjestelmien heikkoutena oli se, että ne eivät oikeastaan pystyneet kertomaan ihmisille, mitä heidän pitäisi tehdä.

Nykyaikaiset järjestelmät

Nykyaikaiset viestintävälineet, kuten älypuhelimet, litteät digitaaliset opasteet, GPS ja tietokonepuhe (monien muiden muassa), muuttavat nykyään tapaa, jolla ihmisille ilmoitetaan hätätilanteista. Näiden nykyaikaisempien välineiden avulla on mahdollista antaa tarkempia ohjeita, joten sen sijaan, että ihmisille vain ilmoitettaisiin hätätilanteesta, on nyt mahdollista antaa tarkat ohjeet siitä, mitä hätätilanteen vuoksi on tehtävä. Ohjeet voidaan myös räätälöidä ihmisten erityistilanteen ja sijainnin mukaan. Älypuhelimissa voi esimerkiksi olla GPS, jonka avulla voidaan näyttää kartta turvallisista alueista (ja mahdollisesti ohjeet sinne pääsemiseksi). Tällainen kartta voi olla erilainen riippuen siitä, missä henkilö on tällä hetkellä. Hyvässä järjestelmässä kaikki nämä erityiset varoitukset ja ohjeet voitaisiin lähettää vain yhdellä hälytyksellä.