Lontoon 7. heinäkuuta 2005 | itsemurhapommi-iskut julkiseen liikenteeseen

Hyökkäykset

Lontoon metro

Kello 8.49 7. heinäkuuta 2005 Lontoon metrojunissa räjähti 50 sekunnin sisällä kolme pommia:

1. Ensimmäinen pommi räjähti junassa, joka kulki maan alla Liverpool Streetin ja Aldgaten välillä itään päin. Juna oli lähtenyt King's Cross St Pancrasista noin kahdeksan minuuttia aiemmin. Kun räjähdys tapahtui, junan kolmas vaunu oli noin 90 metrin päässä Liverpool Streetistä tunnelissa. Myös Liverpool Streetin ja Aldgate Eastin välisen Hammersmith & City -linjan rinnakkaisraide vaurioitui räjähdyksessä.
2. Toinen pommi räjähti toisessa junassa. Se oli juuri lähtenyt laiturilta 4 Edgware Roadilla ja matkusti länteen kohti Paddingtonia. Juna oli lähtenyt King's Cross St Pancrasista noin kahdeksan minuuttia aiemmin. Lähistöllä oli räjähdyshetkellä muitakin junia. Räjähdyshetkellä ohi kulki toinen juna, joka vaurioitui hieman räjähdyksessä. Kaksi muuta junaa oli Edgware Roadilla, ja ne vaurioituivat räjähdyksessä.
3. Kolmas pommi räjähti King's Cross St Pancrasista etelään Russell Squarelle matkalla olleessa metrojunassa. Pommi räjähti noin minuutti sen jälkeen, kun juna oli lähtenyt King's Crossista, jolloin se oli jo noin 450 metrin päässä asemalta. Räjähdys tapahtui junan ensimmäisen vaunun takana, mikä aiheutti paljon vahinkoa vaunun takaosaan sekä toisen vaunun etuosaan. Myös ympäröivä tunneli vaurioitui.

Keltainen hälytystila julistettiin kello 9.19. London Underground alkoi pysäyttää verkon liikennöintiä ja määräsi junat jatkamaan matkaa vain seuraavalle asemalle ja pysäytti kaikki palvelut.

Räjähdysten vaikutukset vaihtelivat tunnelien erilaisten rakenteiden mukaan:

• Circle-linja on noin 7 metrin syvyinen maanalainen tunneli. Tunnelissa on kaksi rinnakkaista raidetta, mikä ilmeisesti vähensi räjähdyksen tuhoisaa vaikutusta.
• Piccadilly-linja on syvällä sijaitseva tunneli, joka on jopa 30 m (100 jalkaa) maanpinnan alapuolella ja jossa on kapeat (3,56 m eli 11 jalkaa 8¹ ⁄₄ in) yksiraiteiset putket ja vain 15 cm (6 in) vapaa tila. Tämä ahtaus heijasti räjähdysvoimaa, mikä pahensi vaurioita.

Tavistock Square -bussi

Neljäs pommi räjähti lähes tunti iskujen jälkeen Lontoon metrossa. Se räjähti kaksikerrosbussin numero 30 kannella. Bussi oli Stagecoach Londonin Dennis Trident 2. Se oli matkalla Marble Archista Hackney Wickiin.

Lopullisessa määränpäässä bussi kääntyi ja aloitti paluureitin Hackney Wickiin. Bussi lähti Marble Archista kello 9.00 ja saapui määränpäähän, Eustonin linja-autoasemalle, kello 9.35. Ihmisjoukot oli evakuoitu metrosta ja siirryttiin busseihin toisenlaisena kulkuvälineenä.

Räjähdys kello 9.47 Tavistock Squarella aiheutti katon irtoamisen ja tuhosi bussin takaosan. Räjähdys tapahtui lähellä BMA Housea, British Medical Associationin päämajaa, Upper Woburn Placella. Useat lääkärit ja hoitohenkilökunta, jotka olivat kyseisessä rakennuksessa tai sen lähellä, pystyivät antamaan välitöntä hätäapua.

Räjähdyksen nähneet ihmiset kertoivat nähneensä "papereita ja puolet bussista lentämässä ilmassa". BBC Radio 5 Live ja The Sun kertoivat myöhemmin, että kaksi loukkaantunutta bussimatkustajaa kertoi nähneensä miehen räjäyttävän pommin bussissa.

Koska pommi oli sijoitettu bussin sisälle, bussin etuosa säilyi suurimmaksi osaksi vahingoittumattomana räjähdyksestä. Suurin osa yläkerroksen etuosassa olleista matkustajista pysyi samassa kunnossa kuin ennenkin, samoin kuin alakerroksen etuosassa olleet matkustajat, kuljettaja mukaan luettuna. Bussin takaosassa olleet saivat kuitenkin vakavampia vammoja, ja muutama henkilö lensi pois bussista. Uhrien ruumiille aiheutuneiden vaurioiden suuruus johti siihen, että pommi-iskun kuolonuhrien määrän ilmoittaminen viivästyi pidempään, kun poliisi tutki, kuinka monta ruumista oli ja oliko pommittaja yksi heistä. Myös muutama bussin lähellä ollut ihminen loukkaantui räjähdyksessä, ja ympäröivät rakennukset vaurioituivat romuista.

Sitten pommitettu bussi peitettiin pressulla ja poistettiin, jotta rikosteknisiä tutkimuksia voitiin tehdä puolustusministeriön turvallisessa paikassa. Myöhemmin ajoneuvo palautettiin Stagecoachille ja romutettiin 15. lokakuuta 2009. Korvaava linja-auto, uusi Alexander Dennis Enviro400, sai nimekseen Spirit of London.

Uhrit

784 ihmistä loukkaantui ja 52 ihmistä kuoli pommittajien toimesta, pommittajien kuolemaa lukuun ottamatta. Kuolleet ihmiset olivat monista eri taustoista. Osa heistä oli kotoisin Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolelta. Kaikki kuolleet olivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvia, mukaan lukien vaihto-opiskelijat. Hyökkäyksiä edeltäneiden junien myöhästymisten ja niiden aiheuttamien, hyökkäysten jälkeisten liikenneongelmien vuoksi muutamat ihmiset kuolivat junissa ja busseissa, joihin he eivät normaalisti olisi matkustaneet. Kuolleet olivat eri-ikäisiä: nuorin oli 20-vuotias ja vanhin 60-vuotias. Keski-ikä oli 34 vuotta.

Seitsemän kuoli Aldgatessa, kuusi Edgware Roadilla, 26 King's Crossilla ja 13 Tavistock Squarella.

Hyökkäyksissä loukkaantui 784 ihmistä. Martine Wright, joka menetti jalkansa hyökkäyksessä, pelasi myöhemmin vuoden 2012 kesäparalympialaisissa. Poliisit ja muut pelastuspalvelujen työntekijät auttoivat loukkaantuneita.

 
Matkustajat odottavat evakuointia King's Crossin ja Russell Squaren välillä olleesta pommitetusta junasta.  


Pommi-iskujen sijainnit Lontoon keskustan metroaseman kartalla.  

Hyökkääjät

Neljä itsemurhapommittajaa olivat:

• Mohammad Sidique Khan: 30-vuotias. Khan räjäytti pomminsa juuri lähdettyään Edgware Roadin metroasemalta Paddingtonin suuntaan kulkevassa junassa kello 8.50 aamulla. Khan asui Beestonissa, Leedsissä, vaimonsa ja pienen lapsensa kanssa. Hän työskenteli oppimisavustajana siellä sijaitsevassa peruskoulussa. Räjähdyksessä kuoli seitsemän ihmistä, mukaan lukien Khan itse.
• Shehzad Tanweer: 22-vuotias. Hän räjäytti pommin Liverpool Streetin aseman ja Aldgaten metroaseman välillä kulkevassa junassa kello 8.50. Hän asui Leedsissä äitinsä ja isänsä kanssa ja työskenteli kala- ja ranskalaiskaupassa. Räjähdyksessä kuoli kahdeksan ihmistä, Tanweer mukaan lukien.
• Germaine Lindsay: 19-vuotias. Hän räjäytti pomminsa King's Crossin ja Russell Squaren metroasemien välillä kulkevassa junassa kello 8.50. Hän asui Aylesburyssä, Buckinghamshiressä, raskaana olevan vaimonsa ja pienen poikansa kanssa. Räjähdyksessä kuoli 27 ihmistä, mukaan lukien Lindsay itse.
• Hasib Hussain: Hussain, joka oli nuorin neljästä 18-vuotiaasta, räjäytti pomminsa kaksikerroksisen bussin yläkerrassa kello 9.47. Hän asui Leedsissä veljensä ja kälynsä kanssa. Tavistock Squarella tapahtuneessa räjähdyksessä kuoli 14 ihmistä, Hussain mukaan lukien.

Kaikki neljä heistä olivat yhteydessä Al-Qaidaan.

Kolme pommittajista oli syntynyt Yhdistyneessä kuningaskunnassa pakistanilaisten maahanmuuttajien poikina; Lindsay oli Jamaikalla syntynyt käännynnäinen.

Charles Clarke, joka oli iskujen tapahtumahetkellä sisäministeri, kuvaili pommimiehiä "puhtaiksi nahoiksi" ennen heidän rooliaan iskuissa. Tämä oli uusi sana: se tarkoitti "hallitukselle tuntematonta". Iskujen tapahtumapäivänä kaikki neljä olivat matkanneet autolla Lutoniin, Bedfordshireen. Sen jälkeen ryhmä matkusti junalla Lontooseen. Heidät tallentui valvontakameraan saapumassa King's Crossin asemalle noin kello 8.30 aamulla.

Kirjatut perustelut

Kaksi pommittajista teki nauhoituksia, joissa he kuvailivat syitä ryhtyä niin sanotuiksi "sotilaiksi". Al Jazeeran 1. syyskuuta 2005 lähettämässä nauhoitetussa lähetyksessä Mohammad Sidique Khan kuvaili motiiviaan. Nauhaa oli muokattu, ja siinä mainittiin al-Qaidan jäsenet Osama Bin Laden, Ayman al-Zawahiri ja Abu Musab al-Zarqawi ja kutsuttiin heitä "tämän päivän sankareiksi". Khanin nauhalla sanottiin:

Minä ja tuhannet kaltaiseni hylkäämme kaiken sen vuoksi, mihin uskomme. Vetovoimamme ja motivaatiomme ei tule konkreettisista hyödykkeistä, joita tämä maailma tarjoaa. Uskontomme on islam, kuuliaisuus ainoalle todelliselle Jumalalle ja viimeisen profeetan lähettilään jalanjälkien seuraaminen. Teidän demokraattisesti valitut hallituksenne jatkavat jatkuvasti julmuuksia kansaani kohtaan kaikkialla maailmassa. Se, että tuette niitä, tekee teidät suoraan vastuullisiksi, aivan kuten minä olen suoraan vastuussa muslimiveljieni ja -sisarteni suojelemisesta ja kostamisesta. Kunnes tunnemme olomme turvalliseksi, olette kohteitamme, ja ennen kuin lopetatte kansani pommitukset, kaasuttamisen, vangitsemisen ja kiduttamisen, emme lopeta tätä taistelua. Olemme sodassa ja minä olen sotilas. Nyt tekin saatte maistaa tämän tilanteen todellisuutta.

Nauha jatkui:

...Minä itse, minä itse, minä itse, minä teen dua (rukoilen) Allahia ... nostamaan minut niiden joukkoon, joita rakastan, kuten profeettoja, sanansaattajia, marttyyrejä ja tämän päivän sankareita, kuten rakas sheikki Osama Bin Laden, tohtori Ayman al-Zawahri ja Abu Musab al-Zarqawi ja kaikki muut veljet ja siskot, jotka taistelevat ... tämän asian puolesta.

Al-Jazeera lähetti 6. heinäkuuta 2006 Shehzad Tanweerin nauhoitetun lausunnon. Videon uskottiin sisältävän al-Zawahirin lausuntoja ja ajatuksia. Videolla Tanweer sanoi:

Se, mitä olette nyt nähneet, on vasta alkua hyökkäysten sarjalle, joka jatkuu ja voimistuu, kunnes vetätte joukkonne pois Afganistanista ja Irakista. Ja kunnes lopetatte taloudellisen ja sotilaallisen tukenne Amerikalle ja Israelille.

Tanweer oli sitä mieltä, että ihmiset, jotka eivät ole muslimeja Britanniassa, ansaitsevat hyökkäyksen, koska he äänestivät hallitusta, joka "jatkaa äitiemme, lastemme, veljiemme ja sisartemme sortamista Palestiinassa, Afganistanissa, Irakissa ja Tšetšeniassa".

 

Vaikutukset ja vaste

Varhaiset raportit

Alkuperäisten raporttien mukaan maanalaisen sähköverkon ylijännite oli aiheuttanut räjähdyksiä virtapiireissä, mutta myöhemmin selvisi, ettei tämä pitänyt paikkaansa. Jotkut ehdottivat, että selitys oli tehty radan varrella oleviin sähkölinjoihin kohdistuneiden pommivaurioiden vuoksi. Sähkölinjojen vaurioituminen aiheutti virtapiikkejä. Pari tuntia pommi-iskujen jälkeen sisäministeri Charles Clarke vahvisti, että tapahtumat olivat terrori-iskuja.

Turvallisuushälytykset

Vaikka turvallisuus- ja poliisivaroituksia annettiin monilla alueilla eri puolilla Yhdistynyttä kuningaskuntaa, terrori-iskuja ei tehty Lontoon keskustan ulkopuolella. Epäilyttäviä paketteja löydettiin ja poistettiin eri puolilla Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

The Times -lehti kertoi 17. heinäkuuta 2005, että poliisin tarkka-ampujat seurasivat monia henkilöitä, joiden uskottiin kuuluvan al-Qaidaan Britanniassa. Aseistettuja ryhmiä käskettiin ampumaan tappaakseen, jos oli todisteita, jotka viittasivat siihen, että terroristiksi epäillyllä henkilöllä oli pommi mukanaan eikä hän halunnut antautua poliisin pyynnöstä. Metropolitan-poliisin ampuma-aseiden erikoisryhmään kuuluva henkilö kertoi, että niitä oli käytetty useammin sellaisten ihmisten tarkastamiseen, jotka saattoivat olla terroristeja.

Liikenne- ja viestintäongelmat

Vodafone kertoi, että sen puhelinverkko saavutti suurimman mahdollisen tehonsa noin kello 10 pommi-iskujen päivänä, ja sen oli pakko käynnistää hätäsuunnitelmat hätäpuhelujen asettamiseksi etusijalle. Myös muut puhelinoperaattorit kertoivat, että heillä oli ongelmia. BBC arveli, että turvallisuuspalvelut ovat saattaneet sulkea puhelinjärjestelmän estääkseen sen, että matkapuhelimia voitaisiin käyttää pommien laukaisemiseen. Se johtui kuitenkin todellisuudessa siitä, että ihmiset soittivat enemmän tekstiviestejä ja puheluita. ACCOLC toimi vain 1 kilometrin alueella Aldgaten metroaseman ympärillä, koska tärkeimmillä hätätyöntekijöillä ei ollut matkapuhelimia ACCOLCin kanssa. Viestintäongelmat hätätilanteen aikana aiheuttivat keskustelua siitä, miten Lontoon hätäviestintäjärjestelmää voitaisiin parantaa. Jotkut sanoivat, että hätäpalvelujen välille olisi luotava parempia tapoja puhua.

Lontoon keskustan julkinen liikennejärjestelmä oli suurimman osan päivästä poissa käytöstä, kun metro ja vyöhykkeen 1 bussiverkosto suljettiin kokonaan. Iskujen jälkeisenä päivänä useimmat Lontoon metrolinjat avataan jälleen. Myös suurin osa 1. vyöhykkeen bussiliikenteestä avataan jälleen. Elokuussa 2005 raportoitiin, että kun julkinen liikenne avattiin uudelleen, se menetti 30 prosenttia matkustajista, jotka olivat matkustaneet aiemmin, ja yhä useammat ihmiset kävelivät sinne, minne he halusivat mennä, eivätkä käyttäneet julkista liikennettä. Suurin osa metrosta, lukuun ottamatta pommien vaurioittamia asemia, avattiin jälleen seuraavana aamuna.

Hammersmith & City -linja avattiin uudelleen 2. elokuuta. Piccadilly-linja aloitti liikennöinnin uudelleen 4. elokuuta. Circle-linja avattiin jälleen 4. elokuuta. Tätä ennen Circle-linjan asemilla oli edelleen matkustajia kuten muillakin linjoilla.

Lontoon pormestari

Lontoon pormestari Ken Livingstone oli Singaporessa, kun hän kuuli pommi-iskuista sen jälkeen, kun Lontoo oli voittanut vuoden 2012 kesäolympialaisten järjestämisen. Koska iskut olivat niin suuria, hän piti nopeasti laaditun puheen. Puheessaan hän sanoi, että isku oli paha ja "pelkurimainen".

Tiedotusvälineissä

Sky News raportoi räjähdyksistä ensimmäisen kerran klo 9.16, noin puoli tuntia ensimmäisen räjähdyksen jälkeen. Sky News raportoi myös bussin viimeisestä räjähdyksestä muutama minuutti sen jälkeen. Toimittaja sanoi luulleensa, että bussissa oli räjähtänyt pommi.

BBC Newsin verkkosivustolle yritettiin päivän aikana päästä yhteensä 1 miljardi kertaa (mukaan lukien kaikki kuvat, teksti ja HTML). Parhaimpina ajankohtina päivän aikana BBC Newsin verkkosivustolle tehtiin 40 000 sivupyyntöä sekunnissa. BBC sai myös valituksia tyytymättömiltä ihmisiltä kuvista, joita näytettiin iskujen uutisoinnissa, ja BBC pahoitteli asiaa.

Brittiläinen Kansallispuolue julkaisi 12. heinäkuuta lehtisiä, joissa oli kuvia "nro 30 -bussista" sen jälkeen, kun se oli tuhoutunut iskuissa. Kuvan viereen oli kirjoitettu iskulause "Ehkä nyt on aika alkaa kuunnella BNP:tä". Sisäministeri Charles Clarke kuvaili sitä BNP:n yritykseksi käyttää iskuja hyväkseen parantaakseen menestystään politiikassa.

Jotkut uutiset Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella valittivat, että monet Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset olivat kohdelleet radikaaleja islamistisia aseellisia ryhmiä liian hyvin, kunhan ne eivät olleet mukana hyökkäämässä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

Useimmissa Yhdistyneen kuningaskunnan sanomalehdissä ja monissa maailman sanomalehdissä oli etusivullaan juttuja ja kuvia iskuista. The Independent käytti lausuntoja ihmisiltä, jotka näkivät hyökkäyksen tapahtuneen tai olivat liikenteessä sen tapahtuessa.

Joidenkin mielestä iskut aiheuttivat "käännekohdan" journalismissa. Guardianin mukaan iskut auttoivat aloittamaan kansalaisjournalismin, ja se sai kansalaisilta kuvia iskuista. BBC News kertoi saaneensa 22 000 tekstiviestiä ja sähköpostiviestiä kansalaisilta iskuista ja yli 300 kuvaa, ja sanoi, että näillä oli hyvin tärkeä rooli siinä, miten se raportoi iskuista.

Vaikutus talouteen

Maailmantaloudessa oli vain vähän reaktioita hyökkäykseen rahoitusmarkkinoiden ja valuuttakurssien toimilla mitattuna. Ison-Britannian punnan arvo suhteessa Yhdysvaltain dollariin laski. FTSE 100 -indeksi laski noin 200 pistettä kahden tunnin aikana ensimmäisen iskun jälkeen, mikä oli suurin lasku sitten Irakin hyökkäyksen. Markkinoiden sulkeuduttua se oli toipunut vain 71,3 pistettä (1,36 %) edellisen päivän korkeimmasta tasostaan.

Yhdysvaltain markkina-arvot nousivat hieman, mikä johtui osittain siitä, kuinka paljon dollari nousi puntaan ja euroon verrattuna. Dow Jones Industrial Average nousi 31,61 pisteestä 10 302,29 pisteeseen. S&P 500 nousi 2,93 pistettä 1 197,87 pisteeseen sen jälkeen, kun se oli laskenut peräti 1 %.

Englannin keskuspankki, Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeriö ja rahoituspalveluviranomainen ilmoittivat 9. heinäkuuta, että ne olivat laatineet suunnitelmia, joiden avulla voidaan estää talouden ajautuminen äärimmäisiin vaurioihin. Ne tekivät näin heti iskujen jälkeen varmistaakseen, että Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusmarkkinat voivat jatkaa kaupankäyntiä.

Väitteet pommittajia auttaneista ihmisistä

Jo ennen kuin pommimiesten henkilöllisyys selvisi, entinen Metropolitan Police -poliisin komissaari Lord Stevens sanoi uskovansa, että pommimiehet olivat todennäköisesti syntyneet tai asuivat Britanniassa eivätkä todennäköisesti vastanneet tavanomaista itsemurhapommittajan kuvausta.

Eräät Iranin sanomalehdet syyttivät pommi-iskuista Britannian tai Yhdysvaltojen hallituksia, jotka halusivat saada syyn jatkaa terrorismin vastaista sotaa, ja väittivät, että pommi-iskut sisältävään suunnitelmaan kuului myös muslimien häirinnän lisääminen Euroopassa.

The Independent -lehti kertoi 13. elokuuta poliisin ja MI5:n lähteiden perusteella, että pommittajat tekivät iskut ilman al-Qaidan apua jostain Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolelta.

Syyskuun 1. päivänä kerrottiin, että al-Qaida väitti virallisesti tehneensä iskut Al Jazeeran esittämällä nauhoituksella. Britannian hallituksen virallisen tutkimuksen mukaan nauhaa, jolla väitetään al-Qaidan tehneen iskut, oli kuitenkin muokattu iskujen jälkeen. Britannian hallitus sanoi myös, että pommittajat eivät saaneet suoraa apua al-Qaidalta. Pakistanin hallituksen mukaan pommi-iskujen suunnitteluun on saattanut osallistua Pakistanissa tammikuussa 2009 pidätetty al-Qaidan laulaja Zabi uk-Taifi. Saksan hallituksen löytämät asiakirjat Berliinissä toukokuussa 2011 pidätetystä terroristiksi epäillystä henkilöstä viittaavat siihen, että al-Qaidan brittiläisellä jäsenellä Rashid Raufilla oli erittäin tärkeä rooli iskujen suunnittelussa.

Toisen väitteen iskun takana olevaksi julkaisi internetissä toinen al-Qaidaan liittyvä ryhmä, Abu Hafs al-Masri Brigades. Väite kyseenalaistettiin, sillä ryhmä oli aiemmin väittänyt virheellisesti, että se oli teknisten ongelmien aiheuttamien tapahtumien takana. He olivat aiemmin väittäneet olevansa Lontoon vuoden 2003 sähkökatkoksen ja Yhdysvaltojen koillisosassa vuonna 2003 tapahtuneen sähkökatkoksen takana.

Salaliittoteoriat

Channel 4 Newsin 500 brittimuslimille vuonna 2007 tekemän kyselyn mukaan 24 prosenttia heistä uskoi, että iskujen takana olleet neljä pommittajaa eivät itse asiassa tehneet niitä.

Pommi-iskuista on esitetty monia erilaisia salaliittoteorioita, kuten väite, että pommittajat olivat "syntipukkeja", joka perustuu väitteisiin siitä, milloin junien pommitukset tapahtuivat, oletettuihin räjähdyksiin junien alapuolella ja väitteisiin siitä, että Lutonin asemalla pommittajista kerran otettu ja päivätty valokuva on väärennetty. BBC:n dokumenttisarja The Conspiracy Files tarkasteli erään teorian esittäjän Internet-videossa 7/7 Ripple Effect esittämiä väitteitä jaksossa "7/7", joka esitettiin ensimmäisen kerran 30. kesäkuuta 2009 ja jossa monet videon väitteistä kumottiin vääriksi.

Pommi-iskujen tapahtumapäivänä Visor Consultantsin Peter Power antoi haastatteluja BBC Radio 5 Livessä ja ITV:ssä ja kertoi työskentelevänsä hyökkäyksen hallintaa simuloivan harjoituksen parissa Lontoon Cityssä. Se perustui tilanteeseen, jossa useita pommeja räjähtäisi samanaikaisesti, kun hän kuuli, että hyökkäys oli käynnissä tosielämässä. Hän kuvaili tätä sattumaksi. Muutaman päivän kuluttua hän sanoi Kanadan televisiossa, että kyseessä oli "karmiva sattuma".

Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelun entiseltä upseerilta Aleksandr Litvinenkolta kysyttiin haastattelussa, keitä hän uskoi iskujen tekijöiksi. Litvinenko totesi: "Tiedättehän, olen puhunut siitä aiemmin ja sanon nyt, että tiedän vain yhden organisaation, joka on tehnyt terrorismista tärkeimmän välineen poliittisten ongelmien ratkaisemiseksi. Se on Venäjän erikoispalvelu."

Osa salaliittoteorioista, kuten ne, joiden mukaan oli olemassa viides pommimies, kumottiin virallisen riippumattoman tutkimuksen jälkeen.

 
Tony Blair puhuu hyökkäyksestä 31. G8-huippukokouksessa Skotlannissa.  


Lontoon M25-tien varrella oleva kyltti kehottaa autoilijoita välttämään kaupunkia.  


Otsikot Waterloon aseman ulkopuolella  

Tutkimus

Varhaiset tulokset

Kuolleiden määrä
Aldgate	8
Edgware Road	7
King's Cross	27
Tavistock Square	14
Kuolleet yhteensä	56

Alkuvaiheessa oli paljon epäselvyyttä siitä, mitä iskuissa tapahtui. Poliisi luuli jo varhain, että iskuissa käytettiin sotilastason muoviräjähteitä. Koska räjähdysten uskottiin tapahtuvan samaan aikaan, oli mahdollista, että pommeja, joissa oli ajastettu sytytyslanka, oli käytetty. Poliisin käsitys muuttui, kun lisätietoa saatiin. Ison-Britannian hallituksen tiedustelu- ja turvallisuuskomitean toukokuussa 2006 julkaiseman raportin mukaan räjähteitä käytettiin kotitekoisia orgaaniseen peroksidiin perustuvia räjähteitä. Räjähde oli triasetonitriperoksidia.

Iskuissa kuoli 56 ihmistä, mukaan lukien neljä itsemurhapommittajaa. Noin 700 ihmistä loukkaantui, ja noin 100 jäi sairaalaan hoidon jälkeen. Tapaus oli yksi tappavimmista terrori-iskuista Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Poliisi tutki noin 2 500 valvontakamerakuvaa ja rikosteknistä todistusaineistoa iskujen tapahtumapaikoilta. Lontoon metropommi-iskuissa poliisi sanoi uskovansa, että pommit oli todennäköisesti sijoitettu junien lattioille. Pommi-iskut olivat ensimmäinen itsemurhaisku Brittein saarilla.

Vincent Cannistraro, Central Intelligence Agencyn terrorisminvastaisen keskuksen entinen johtaja, sanoi The Guardian -lehdelle, että "löydettiin kaksi räjähtämätöntä pommia sekä ajastinlaite". Lontoon Metropolitan Police Service torjui tämän väitteen pääosin.

Poliisin ratsiat

West Yorkshiren poliisi teki 12. heinäkuuta ratsian kuuteen taloon Leedsin lähialueilla ja Leedsissä: kahteen taloon Beestonissa, kahteen taloon Thornhillissä, yhteen taloon Holbeckissa ja yhteen taloon Alexandra Grovessa Hyde Parkissa Leedsissä. Yksi mies pidätettiin. Poliisit tekivät ratsian myös Buckinghamshiren Aylesburyn kaupungissa Northern Roadilla sijaitsevaan taloon 13. heinäkuuta.

Poliisin mukaan Leedsin ratsioissa löydettiin suuri määrä pommiksi soveltuvaa tavaraa, ja yhdessä talossa tehtiin hallittu räjähdys. Räjähteitä löytyi myös yhden pommimiehen, Shehzad Tanweerin, autosta Lutonin rautatieasemalla. Poliisi räjäytti ne kontrolloidussa räjähdyksessä.

Maaliskuun 2007 pidätykset

Kolme miestä pidätettiin 22. maaliskuuta 2007, koska heidän uskottiin osallistuneen pommi-iskuihin. Kaksi miehistä pidätettiin Manchesterin lentokentällä kello 13.00, kun he yrittivät lähteä Pakistanin lennolle. Heidät pidättivät terrorismin vastaiset poliisit, jotka olivat seuranneet miehiä osana tutkimusta. Kolmas mies pidätettiin Beestonin alueella Leedsissä kodissa kadulla, jossa yksi itsemurhapommittajista oli asunut ennen iskuja.

Kolmen pidätetyn uskottiin olevan pommimiesten ystäviä, jotka asuivat samalla alueella ja kävivät samassa moskeijassa. Heidät tuotiin kahdesti oikeuteen sen vuoksi, mitä heidän uskottiin tehneen. Tämä johtui siitä, että ensimmäisessä oikeudenkäynnissä valamiehistö ei ollut yhtä mieltä siitä, olivatko he syyllisiä vai eivät. Toisessa oikeudenkäynnissä todettiin, etteivät he olleet auttaneet pommittajia hyökkäämään Lontooseen, mutta lentokentällä pidätetyt kaksi joutuivat myöhemmin seitsemäksi vuodeksi vankilaan, koska al-Qaida oli opettanut heitä terrorismiin.

Toukokuun 2007 pidätykset

Toukokuun 9. päivänä 2007 poliisi teki neljä muuta pidätystä, kolme Yorkshiressä ja yhden Selly Oakissa Birminghamissa. Pommimiesten johtajaksi epäillyn Mohammed Sidique Khanin leski oli yksi niistä, jotka pidätettiin terroristien auttamisesta.

Kolme pidätettyä, mukaan lukien Khanin leski, vapautettiin 15. toukokuuta. Neljäs pidätetty henkilö, Khalid Khaliq, työtön kolmen lapsen isä, sai 17. heinäkuuta 2007 syytteen al-Qaidan koulutuskirjan hallussapidosta, mutta syyte ei liittynyt vuoden 2005 Lontoon iskuihin. Näistä syytteistä voidaan yleensä langettaa enintään 10 vuoden vankeusrangaistus.

Varoituksia koskevat ilmoitukset

Varoituksia ei annettu ennen heinäkuun 7. päivän pommi-iskuja. Seuraavia mainintoja lainataan toisinaan varoituksina joko tulevista tapahtumista tai tietoisuudesta tulevista tapahtumista.

• MI5 katsoi ja tutki lyhyen aikaa yhtä Lontoon pommittajista, Mohammad Sidique Khania, ja MI5 katsoi, ettei hän ollut todennäköinen uhka, eikä häntä tarkkailtu.
• Joissakin uutisissa muutama tunti iskujen jälkeen kyseenalaistettiin Britannian hallituksen lausunto, jonka mukaan varoitusta ei ollut annettu. CBS News kertoi, että Israelin hallituksen korkea-arvoisen jäsenen mukaan Britannian poliisi kertoi Israelin Lontoon suurlähetystölle muutama minuutti ennen räjähdyksiä, että he olivat saaneet varoituksen mahdollisista terrori-iskuista Lontoossa. AP:n raportissa, jota useat uutissivustot, kuten The Guardian, käyttivät, sanottiin, että varoituksen antoi Israelin ulkoministeriön virkamies, joka puhui nimettömänä. Siinä kerrottiin ulkoministeri Silvan Shalomin myöhemmästä kiistämisestä Israelin puolustusvoimien radiossa: "Ei ollut mitään varhaista tietoa terrori-iskuista". Oikeistolaisen israelilaislehden Israel National News/Arutz Shevan verkkosivuilla julkaistussa samankaltaisessa raportissa sanottiin, että juttu oli peräisin "armeijan radiosta, joka siteeraa vahvistamattomia luotettavia lähteitä".
• Portugalilaisen Público-sanomalehden haastattelussa kuukausi Madridin vuoden 2004 junapommi-iskujen jälkeen syyrialainen sotilasjohtaja Omar Bakri Muhammad varoitti, että Lontoossa sijaitseva "hyvin järjestäytynyt" ryhmä, jota hän kutsui nimellä "al-Qaida Europe", oli käynnistämässä suurta hyökkäystä. Joulukuussa 2004 Bakri sanoi, että jos länsimaiden hallitukset eivät muuttaisi politiikkaansa, muslimit antaisivat niille "9/11-iskun, päivä toisensa jälkeen". Tällä hän tarkoitti, että suuria terrori-iskuja tehtäisiin päivästä toiseen.
• Newsweekin verkkosivustolla 17. marraskuuta 2004 julkaistun kirjoituksen mukaan Yhdysvaltain hallituksella oli vuonna 2004 todisteita siitä, että terroristit suunnittelivat mahdollista iskua Lontooseen. Artikkelissa todettiin myös, että pelko terrori-iskuista sai Lontoossa sijaitsevassa Yhdysvaltain suurlähetystössä työskentelevät FBI:n agentit yrittämään lopettaa matkustamisen julkisilla liikennevälineillä.

Anwar al-Awlaki

Daily Telegraph -lehden mukaan ääri-imaami Anwar al-Awlaki oli inspiroinut pommittajia. Pommittajat myös kuuntelivat ja kirjoittivat ylös, mitä he kuulivat al-Awlakin sanovan luennoilla. Hänen opetuksiaan löytyi sellaisten ihmisten omistuksista, joita syytettiin itsemurhapommittajien auttamisesta. Al-Awlaki tapettiin Yhdysvaltain lennokkeja käyttäneessä iskussa vuonna 2011.

Riippumaton tutkimus

Vuonna 2006 hallitus sanoi, ettei se järjestäisi julkista tutkimusta, koska se olisi typerää. Pääministeri Tony Blair sanoi, että riippumaton tutkimus vähentäisi MI5:n tukea. Oppositiojohtaja David Cameron sanoi, että vain kattava tutkinta "saisi totuuden selville". Varjoasisäministeri David Davis reagoi paljastuksiin siitä, kuinka laajoja turvallisuus- ja poliisitutkimuksia pommimiehet tekivät ennen iskua: "On yhä selvempää, että yleisölle ja parlamentille esitetty tarina on ristiriidassa tosiasioiden kanssa."

David Cameronin tultua pääministeriksi vuonna 2010 pommi-iskujen riippumaton kuolinsyyntutkinta aloitettiin. Lady Justice Hallett nimitettiin kuultavaksi tutkimukseen, jossa pohdittaisiin, miten kukin uhri kuoli ja olisiko MI5, jos se olisi toiminut paremmin, voinut estää iskun ja myös parantaa pelastuspalvelun toimintaa.

Seitsemän kuukautta kestäneen todisteiden tarkastelun ja niistä puhumisen jälkeen tutkimus julkaistiin ja luettiin parlamentissa 9. toukokuuta 2011. Siinä päätettiin, että pommittajien tappamat 52 ihmistä oli tapettu laittomasti. Siinä todettiin myös, ettei heidän kuolemaansa olisi voitu estää ja että he olisivat todennäköisesti kuolleet, vaikka pelastuspalvelut olisivat kuinka paljon yrittäneet pelastaa heitä. Hallett sanoi, että MI5 ei ollut tehnyt kaikkia mahdollisia parannuksia iskujen jälkeen, mutta ei ollut "oikein tai oikeudenmukaista" sanoa, että pommittajien johtajaan Mohammad Sidique Khaniin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota ennen 7. heinäkuuta. Hän päätti myös, että julkista tutkintaa ei pitäisi tehdä.

Väitetty sanomalehtien hakkerointi

Heinäkuussa 2011 kerrottiin, että News of the World -lehti on saattanut päästä käsiksi joidenkin pommi-iskujen uhrien perheiden puhelimiin iskujen jälkeen. Löydökset lisäsivät tuolloin meneillään ollutta kiistaa puhelinhakkeroinnista.

Kahden pommi-iskuissa kuolleen ihmisen isät, joista toinen kuoli Edgware Roadin räjähdyksessä ja toinen Russell Squarella, kertoivat BBC:lle, että väitettyä hakkerointia tutkivat poliisit olivat varoittaneet heitä siitä, että heidän yhteystietonsa löytyivät kohdelistalta. Hakkerointisyytöksiä tutkivat poliisit kertoivat myös henkilölle, joka oli aiemmin palomiehenä auttanut loukkaantuneita matkustajia pois Edgware Roadilta. Myöhemmin kävi ilmi, että News of the World oli hakkeroinut häntä useita kertoja. Myös muutamat pommitetuista junista selvinneet kertoivat medialle, että poliisi oli varoittanut heitä siitä, että hakkerit olivat saattaneet päästä käsiksi heidän puhelimiinsa ja nähdä heidän viestinsä. Joissakin tapauksissa poliisit ehdottivat, että heidän pitäisi vaihtaa turvakoodit ja PIN-koodit.

Kaksi iskuista selviytynyttä sekä yhden kuolleen äiti haastoi News of the Worldin oikeuteen heidän puhelimiensa hakkeroinnista.

 

Muistomerkit

Pommi-iskujen jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta ja muut maat ovat muistaneet uhreja monin eri tavoin. Useimmissa muistotilaisuuksissa on pidetty hiljaisia hetkiä, järjestetty uskonnollisia muistotilaisuuksia ja laskettu kukkia iskujen tapahtumapaikoille. Ulkomaiden johtajat ovat myös muistaneet kuolleita pyytämällä, että heidän lippunsa liehuvat puolittain pystyssä. He ovat myös allekirjoittaneet kirjoja, jotka osoittavat, että myös he ovat surullisia iskuista Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystöissä, ja antaneet tukilausuntoja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalle.

Yhdistynyt kuningaskunta

Hallitusta pyydettiin asettamaan unionin lippu puolitankoon.

Prinssi Charles avasi 7. heinäkuuta 2009 pysyvän muistomerkin pommi-iskujen neljännen vuosipäivän muistoksi. Pommi-iskujen yhdeksäntenä vuosipäivänä muistomerkistä löytyi graffiti. Se poistettiin pian löytymisen jälkeen.

Vuoden 2012 kesäolympialaisten avajaisseremoniassa muistettiin pommi-iskuissa kuolleita ihmisiä.

Pyhän Paavalin katedraalissa pidettiin muistojumalanpalvelus 7. heinäkuuta 2015. Se näytettiin BBC One -kanavalla.

Kansainvälinen

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kävi Britannian suurlähetystössä pommi-iskujen jälkeisenä päivänä palattuaan Skotlannissa pidetystä G8-huippukokouksesta. Hän kirjoitti nimikirjoitukseen, jossa hän sanoi olevansa surullinen iskujen johdosta. Washingtonissa Yhdysvaltain armeijan orkesteri soitti "God Save the Queen". Yhdysvaltain armeijan veteraani John Miska ehdotti tätä ideaa varapääesikuntapäällikkö kenraali Codylle Britannian suurlähetystön edustalla kaupungissa. Kuningatar oli tehnyt samanlaisen muistotilaisuuden syyskuun 11. päivän iskujen jälkeisinä päivinä vuonna 2001, jolloin Buckinghamin palatsissa järjestetyssä vartiovuoron vaihtumisessa soitettiin Star Spangled Banner. Heinäkuun 12. päivänä Detroitin sinfoniaorkesterin orkesteriryhmä soitti Britannian kansallislaulun Major League Baseballin All-Star Game -ottelun ennen peliä järjestetyissä juhlallisuuksissa Comerica Parkissa Detroitissa.

Uuden-Seelannin ja Kanadan liput määrättiin liehumaan puolittain pystyssä.

Euroopan parlamentissa, Puolan parlamentissa ja Irlannin parlamentissa pidettiin 14. heinäkuuta hiljaisia hetkiä. Madridin Plaza de Oriente -aukiolla soitettiin Yhdistyneen kuningaskunnan kansallislaulu iskuissa kuolleiden ihmisten muistoksi. Ison-Britannian Espanjan-suurlähettiläs ja Espanjan kuninkaalliseen perheeseen kuuluvia henkilöitä kävi siellä.

 
Ihmiset olivat hiljaa kaksi minuuttia Trafalgar Square -aukiolla 14. heinäkuuta 2005 illalla pommi-iskuja ajatellen.  


Heinäkuun 7. päivän muistomerkki Hyde Parkissa  

Suunniteltu vuosipäivän hyökkäys

Mohammed Rehman ja Sana Ahmed Khan tuomittiin elinkautiseen vankeuteen 29. joulukuuta 2015 terroritekojen valmistelusta. Suunnitelman mukaan se oli tarkoitus tehdä Lontoon 7. heinäkuuta 2005 tehtyjen iskujen kymmenvuotispäivänä. Heillä oli 10 kiloa ureanitraattia pommien valmistamiseen. Rehman kutsui itseään "hiljaiseksi pommittajaksi" ja pyysi Twitter-seuraajiaan valitsemaan joko Westfield-ostoskeskuksen tai Lontoon metron paikaksi, jossa suunniteltu itsemurhapommi-isku tapahtuisi. Poliisi löysi hänet Twitterissä olleiden viestiensä perusteella. Rehman löydettiin ja pidätettiin muutama päivä ennen suunniteltuja iskuja.