Eryops — Permikauden sukupuuttoon kuollut temnospondyli

Eryops — Permikauden sukupuuttoon kuollut puolivesiperäinen temnospondyli. 1,5–2 m pitkä suuri fossiili Teksasista, New Mexicosta ja itäisistä kerrostumista, merkittävä esihistoriallinen laji.

Eryops on sukupuuttoon kuollut, puolivesiperäinen temnospondyllien suku, joka eli pääosin permikaudella.

Levinneisyys ja fossiilit

Niitä esiintyy lähinnä Teksasin alemman permikautisen ajan (noin 295 miljoonaa vuotta sitten) punaisissa kerrostumissa. Fossiileja löytyy myös New Mexicosta ja osasta Yhdysvaltojen itäosia. Eryops esiintyy myös Länsi-Virginiassa sijaitsevan Conemaugh-ryhmän vanhemmissa pennsylvanialaisissa kerrostumissa. Monet löydöt ovat luurankojen osia; erityisesti kallon luut ja hampaat ovat yleisiä fossiileja, mutta muutamia lähes täydellisiä luurankoja on myös kuvattu.

Ulkonäkö ja koko

Eryops oli keskimäärin hieman yli 1,5–2,0 metriä pitkä, joten se oli yksi aikansa suurimmista maaeläimistä. Se painoi arviolta noin 90 kiloa. Ruumiinmuoto oli lyhyt ja tanakka: leveä ja litteä pää ja voimakkaat, pystyssä kantavat raajat, jotka yhdessä vahvan selkärangan ja rintakehän kanssa tukivat kehoa veden ulkopuolella.

Kallossa oli paljon hampaita sekä suun katossa että suussa, mikä sopii petomaiselle ruokavaliolle. Hampaat olivat teräviä ja usein osittain "labyrinttimuotoisia" sisäisesti, kuten monilla varhaisilla nelijalkaisilla.

Elintavat ja ekologia

Eryops oli todennäköisesti yleinen jokien, purojen ja tulva-alueiden peto. Se oli puolivesiperäinen: nuoruusvaiheissa se eli vedessä ja hengitti todennäköisesti kiduksilla, mutta aikuisena se liikkui tehokkaasti myös maalla. Ruokavalioon kuuluivat kalat, pienemmät tetrapodit ja muut vesieliöt sekä mahdollisesti maalla liikkuvat selkärangattomat eläimet.

Vahvat leukalihakset ja palatiaalihampaat mahdollistivat saaliin kiinniottamisen ja pitämisen. Maalla Eryops lienee liikkunut matalassa kyyryssä, mutta sen raajat olivat pystyssä suhteessa moniin muita varhaisiin amfibioihin, mikä paransi kantokykyä ja liikkumista kuivemmilla alustoilla.

Taksonomia ja kehityshistoria

Eryops kuuluu temnospondylien ryhmään, joka on laaja ja monimuotoinen varhaisten sorkkaeläinten kaltainen kladi. Temnospondylit muodostivat keskeisen osan varhaisten nelijalkaisten eläinten monimuotoisuutta devonista riisiin ja permikauteen asti. Eryops edustaa erästä näistä kehityslinjoista, jossa sopeutuminen maaelämään oli etenkin luuston ja raajojen rakennetta muuttanut prosessi.

Merkitys ja tutkimus

Eryops on tärkeä fossiililaji paleontologialle, koska suhteellisen täydelliset luurangot antavat tietoa temnospondylien anatomisesta rakenteesta, elintavoista ja kehityksestä veden ja maan välisessä vaihtelussa. Ensimmäiset löydöt ja kuvaukset tehtiin 1800-luvulla, ja lajin aineistoa on tutkittu runsain määrin sen jälkeen. Fossiiliset kerrostumat, joissa Eryopsia esiintyy, kuvaavat laajoja tulva-alueita ja punaisia jokilaakeita, jotka olivat yleisiä alemmalla permikaudella.

Tutkimuskysymykset

• Kuinka täysin temnospondylit, kuten Eryops, olivat sopeutuneet pysyvästi maalla elämiseen verrattuna nykyaikaisiin amfibiinien elintapoihin?
• Miten lajin yksilöiden kasvu ja elinkierron vaiheet jakautuivat vedessä ja maalla?
• Mikä oli Eryopsin tarkka ekologinen rooli permikauden petoyhteisöissä, etenkin suhteessa samanaikaiseen suurempaan huippupetoon kuten synapsideihin?

Eryops tarjoaa edelleen arvokasta tietoa varhaisten nelijalkaisten eläinten anatomiasta, käyttäytymisestä ja ympäristöistä, joissa ne elivät.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Eryops?

K: Mistä Eryopsin fossiileja löytyy?

K: Missä Länsi-Virginian kerrostumissa Eryops-fossiileja esiintyy?

K: Kuinka pitkä keskimääräinen Eryops oli?

K: Kuinka paljon Eryops painoi?

K: Kuka oli aikansa huippupetoja, ja miten se oli kooltaan verrattavissa Eryopsiin?

K: Miten Eryops oli sopeutunut paremmin maaympäristöön kuin sen esi-isät?

Hae kirjaimella