Litteän maapallon ideana on, että maapallon pinta on litteä (tasainen). Tällainen käsitys löytyy ihmiskunnan vanhimmista kirjoituksista: varhaiset mesopotamialaiset kartat kuvailivat maailmankaikkeutta usein litteänä kiekkona, joka kelluu veden päällä.

Varhaishistoria ja antiikki

Tämä ajatus oli yleinen monissa muinaisissa kulttuureissa, kunnes np. klassisen Kreikan ajattelijat alkoivat jo noin 400-luvulla eaa. pohtia maapallon todellista muotoa. Yksi arkipäivän havainto, joka puhuu pyöreän maan puolesta, on se, että laivan mastot näyttävät "katoavan" ensin horisontin taakse, kun alus etääntyy rannasta — ensin katoaa runko ja viimeiseksi näkyvät mastot.

Eratosthenes (276 eKr.–194 eKr.) laski maapallon ympärysmitan yksinkertaisella mutta nerokkaalla kokeella: hän vertasi varjojen pituuksia saman hetken aurinkopaineessa kahdessa eri paikassa (Syene ja Alexandria) ja käytti etäisyyttä niiden välillä kulman suuruuden arvion pohjana. Hänen tuloksensa oli yllättävän lähellä nykyistä arviota maapallon ympärysmitasta.

Myöhemmin ajattelijoita kuten Aristoteles oli vakuuttunut siitä, että maa on pyöreä tai ainakin suunnilleen pallon muotoinen; hän viittasi muun muassa tähtien esiintymiseen eri korkeuksilla ja Maan varjon pyöreyteen kuunpimennyksissä.

Keskiaika, löytöretket ja renessanssi

Maapallon muoto oli kiinnostuksen kohteena pitkään pääasiassa muinaisessa maailmassa, merimiesten, tähtitieteilijöiden, filosofien ja teologien piirissä, koska Maan kaarevuus näkyy vain suurilla etäisyyksillä eikä arjessa helposti huomaa. Monet keskiajan ja varhaismodernin ajan kirjoittajat kuitenkin hyväksyivät pallomaisen Maan: esimerkiksi Hildegard von Bingen, Tuomas Akvinolainen, Snorri Sturluson, Marco Polo, Dante Alighieri ja Kristoffer Kolumbus esiintyvät historiallisissa lähteissä keskusteluissa maapallon muodosta.

Myöhemmin 1400–1500-luvuilla Portugalin merentutkimukset laajensivat tuntemusta Afrikasta ja Aasiasta, Kolumbuksen matkat (1492) johtivat Amerikan löytämiseen ja Ferdinand Magellanin retkikunta kiersi maapallon (1519–1521) — käytännön näytöt, jotka vahvistivat käsityksen pallomaisesta maasta. Näillä löydöillä oli suuri merkitys: ne osoittivat, että maapallo ei ole rajautunut vain tunnettuun manneralueeseen vaan on jatkuva pinnaltaan.

Moderni tieteellinen näyttö

Tieteellinen näyttö Maan pallomaisesta muodosta on monipuolista ja helposti todistettavissa:

  • Horisontin käyttäytyminen ja laivat: laivan runko katoaa ensin ja mastot viimeiseksi — selitys: Maan kaarevuus.
  • Kuunpimennykset: Maan varjo kuussa on aina pyöreä, mikä sopii vain pyöreälle kappaleelle.
  • Tähtitaivaan vaihtelu: eri leveysasteilla näkyvät eri tähdet ja tähtikuviot; etelässä näkyy toisia tähtiä kuin pohjoisessa.
  • Eratostheneen kaltainen mittaus: yksinkertainen koe kahdessa eri paikassa samana päivänä ja varjojen vertailu antaa Maan ympärysmitan.
  • Ilmatiede ja navigointi: käytännön ilmakehän mallinnus, satelliittinavigointi (GPS) ja ilmailun reitit toimivat pohjimmiltaan pallomaisen Maan geometrian avulla.
  • Avaruuskuvat ja satelliitit: Nykyiset valokuvat Maasta, hetkelliset lähetykset Kansainväliseltä avaruusasemalta (ISS) ja useiden avaruusjärjestöjen (esim. NASA, ESA) kuvat näyttävät selkeästi Maan pyöreänä. Satelliittien radat ovat mahdollista laskea ja ennustaa vain Maan kaltaisen massan ja gravitaation perusteella.
  • Maapallon muoto: Maan todellinen muoto on lähellä pyöreää, mutta se ei ole täydellinen pallo — se on hieman litistynyt napojen väliltä (oblaatti) ja sen todellinen pinta vaihtelee (geoidin aiheuttamat erot johtuvat massan jakautumisesta).

Esimerkki, jonka kuka tahansa voi kokeilla

Yksi helppo ja vakuuttava kokeilu on Eratosthenesin menetelmä: mittaa varjon pituus keskipäivällä kahdessa eri paikassa (jotka ovat samalla pituuspiirillä) samaan aikaan, laske kulmaeron perusteella ja käytä paikkojen etäisyyttä ympärysmitan arvioon. Tämä on toteutettavissa kouluympäristössä tai harrastuksena ja antaa saman johtopäätöksen kuin antiikin tutkijat.

Miksi litteän maan usko elää edelleen?

Vaikka näyttö pallosta on laaja ja helposti saavutettavissa, litteän maan -ajatuksia on silti esiintynyt ja esiintyy yhä. Syitä ovat muun muassa:

  • Horisontin arkipäiväinen vaikutelma: päivän mittakaavassa Maa näyttää tasaiselta, mikä voi hämätä.
  • Väärinymmärrykset perspektiivistä ja optiikasta.
  • Kielteinen suhtautuminen instituutioihin ja tieteellisiin auktoriteetteihin; salaliittoteoriat, joiden mukaan kaikki virallinen tieto on vääristeltyä.
  • Internet ja sosiaalinen media, jotka mahdollistavat pseudotieteellisten väitteiden leviämisen nopeasti.

Vanhoja myyttejä ja kulttuurisia kuvauksia

Yksi tunnettu kuvallinen myytti on niin kutsuttu Flammarionin puupiirros, jossa ihminen työntää päänsä "taivaan reunasta" nähdäkseen koneiston, joka pyörittää palloja. Kuva on usein esitetty keskiaikaisessa tyyliin, mutta se on jäljitettävissä 1800-luvun lähteisiin: se esiintyy Camille Flammarionin teoksessa L'Atmosphère: Météorologie Populaire (Pariisi, 1888, s. 163). Tarina, jonka mukaan eräs lähetyssaarnaaja olisi keskiajalla kirjannut lauseen "hän saavutti horisontin, jossa maa ja taivas kohtaavat", voidaan jäljittää Voltaireen, mutta sen varaus historialliseksi faktaksi puuttuu; keskiaikaisia dokumentteja, jotka tukisivat tarinaa, ei tunneta (ei tiedetä keskiaikaisia lähteitä).

Kirjallisuudessa aihe on käsitelty myös satiirisesti ja kertovasti: esimerkiksi Ludvig Holbergin komedia Erasmus Montanus (1723) kuvaa yhteisöä, joka kieltäytyy hyväksymästä tieteellistä totuutta, ja Rudyard Kipling pilkkasi aihetta kertomuksessaan The Village that Voted the Earth was Flat (Kylä, joka äänesti maapallon litteäksi).

Nykytilanne ja skepsismin käsittely

Nykyään litteän maan kannattajia on pieni vähemmistö, mutta he ovat näkyviä internetin ja tapaamisten kautta. Tieteellinen yhteisö pitää Maan pallomaisuutta yhtenä parhaiten todistetuista ja arkipäivänkin mittauksilla vahvistettavista faktoista. Parhaat tavat käsitellä litteän maan -väitteitä ovat:

  • esittää selkeitä, helposti toistettavia kokeita (esim. Eratosthenesin mittaus, havainto laivoista, tähtitaivaan muutokset);
  • selittää perusfysiikkaa ja perspektiiviä selkeällä, havainnollisella kielellä;
  • käyttää satelliitti- ja avaruuskuvia sekä teknisiä sovelluksia (GPS, sääsatelliitit) esimerkkeinä käytännön toiminnasta, joka perustuu pallomaiseen maahan.

Yhteenvetona: usko litteään maapalloon on vanha ja kulttuurihistoriallisesti kiinnostava ilmiö, mutta tieteellinen näyttö — havainnot, mittaukset ja avaruudesta saadut kuvat — tukevat yksiselitteisesti sitä, että Maa on lähes pallomainen planeetta, jonka tarkempi muoto on oblaatti geoidin mukaisesti.