Finkit ovat Fringillidae-heimoon kuuluvia laululintuja. Ne ovat enimmäkseen siementen syöjiä. Tieteellinen nimi Fringillidae tulee latinankielisestä sanasta fringilla, joka tarkoittaa Euroopassa yleistä kottaraista (Fringilla coelebs).
Useimmat lajit ovat kotoisin eteläiseltä pallonpuoliskolta, mutta yksi alahaaran laji on endeeminen Neotropiassa, yksi Havaijilla ja yksi suku esiintyy vain palearktisella alueella (Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa).
Monia muiden sukujen lintuja kutsutaan yleisesti myös "finsseiksi".
- eräät vanhan maailman tropiikissa ja Australiassa elävien, hyvin samannäköisten vahakotkien (Passeridae-suku) lajit;
- useita varpuslintujen ja amerikanvarpuslintujen (Emberizidae) heimoon kuuluvia ryhmiä;
- Darwinin Galapagos-saarten "suomut", jotka todistivat luonnonvalinnan. Nykyään ne tunnustetaan omalaatuisiksi ruskosuohaukoiksi (Thraupidae).
Joitakin lajeja tuodaan tai salakuljetetaan muihin maihin ja myydään eksoottisina lemmikkeinä.
Ulkonäkö ja ravinto
Finkit ovat yleensä pienikokoisia tai keskikokoisia lintuja, joille on tyypillinen paksu, kartiomainen nokka. Tämä nokan muoto on sopeuma siementen pureskeluun: kova siemenkuori halkeaa tehokkaasti. Monet lajit syövät pääosin siemeniä, mutta pesintäaikaan ja nuorten ruokintaan ne poimivat myös hyönteisiä ja muita pehmeämpiä ravinnonlähteitä. Sulkapuku vaihtelee lajeittain värikkäästä ja selvästi erotettavasta musta-puna-keltaiseen sävyihin aina huomaamattomampaan ruskeaan ja raidoitettuun ulkoasuun.
Käyttäytyminen ja laulu
Finkit elävät usein parvissa vuodenajasta riippuen; monet lajit ovat muuttolintuja ja liikkuvat ravinnon perässä pitkiäkin matkoja. Niiden laulu on tyypillisesti monipuolinen ja melodinen, minkä vuoksi monet lajit ovat suosittuja lintuharrastajien keskuudessa. Pesimäkäyttäytyminen voi vaihdella lajeittain: jotkut rakentavat pesän puun oksille, toiset pensaikkoihin tai rakennusten läheisyyteen.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Finkit esiintyvät laajasti eri puolilla maailmaa: niihin kuuluu lajeja Euraasiassa, Afrikassa, Amerikoissa ja Tyynenmeren saarilla. Lajien elinympäristöt vaihtelevat metsistä, pensastoista ja niityistä aina kaupunkialueisiin asti. Joillakin lajeilla on ahtaat, paikalliset levinneisyysalueet (endemiitit), kun taas toiset ovat maailmanlaajuisesti yleisiä ja sopeutuvia.
Taksonomia ja sekaannukset
Fringillidae-heimoon sisältyy useita sukuja ja lajeja, ja taksonomiset rajaukset ovat muuttuneet molekyyligenetiikan myötä. Tämän takia useita lintuja, jotka näyttävät finkiltä, on luokiteltu eri heimoihin. Esimerkkejä mainitusta sekaannuksesta:
- eräät vanhan maailman tropiikissa ja Australiassa elävät, hyvin samannäköiset vahakotkat (Passeridae-suku) lajit;
- useita varpuslintujen ja amerikanvarpuslintujen (Emberizidae) heimoon kuuluvia ryhmiä;
- Darwinin Galapagos-saarten "suomut", jotka todistivat luonnonvalinnan; nykyään ne tunnustetaan omalaatuisiksi ruskosuohaukoiksi (Thraupidae).
Taksonomiset muutokset heijastuvat siihen, että samanlaista ulkonäköä ei aina voi käyttää ainoana luokitusperusteena.
Ihmisen vaikutus ja suojelu
Monia finkkilajeja on pyydetty ja tuotu laajemmalle alueelle: jotkut lajit ovat levinneet ihmistoiminnan myötä, kun taas toiset ovat kärsineet pesäpaikkojen häviämisestä, ympäristön muutoksista ja laittomasta kaupankäynnistä. Joitakin lajeja pidetään eksoottisina lemmikkeinä, mikä on johtanut myös lajiin kohdistuvaan kaupalliseen paineeseen. Suojelutoimia tarvitaan etenkin endeemisten ja uhanalaisten lajien kohdalla: elinympäristöjen säilyttäminen, petovajahduksen vähentäminen ja laiton kauppa ovat keskeisiä toimia.
Lisätietoja
Jos haluat syvemmän katsauksen tiettyihin finkkilajeihin, niiden tunnistukseen tai äänteisiin, kannattaa katsoa lajiraportteja, alan kenttäoppaita ja paikallisia lintuyhdistyksiä. Monet finkit ovat myös helposti havaittavissa niiden laulun ja ruokintapaikkojen perusteella, erityisesti siemenpöydillä ja muuttoreiteillä.
.jpg)


