Krokotiilit – lajit, anatomia ja elintavat

Krokotiilit — lajit, anatomia ja elintavat. Tutustu lajeihin, leuoihin, kokoon, käyttäytymiseen ja evoluutioon trooppisissa elinympäristöissä.

Krokotiili on suuri sammakkoeläinmatelija. Se elää enimmäkseen suurissa trooppisissa joissa, joissa se on väijytyspeto. Yksi laji, australialainen saltie, liikkuu myös rannikon suolaisissa vesissä. Hyvin kuivassa ilmastossa krokotiilit saattavat aestivoitua ja nukkua kuivaa vuodenaikaa. Tarkemmin sanottuna krokotiilit ovat kuitenkin suuria puolivesieläinmatelijoita (reptilia), eivät sammakoita, ja ne ovat sopeutuneet tehokkaasti elämään vedessä ja rannoilla.

Lajit ja kehittyminen

Nykyaikainen krokotiilityyppi ilmestyi ensimmäisen kerran eoseenikaudella. Sen esi-isät ovat paljon kauempana, ylempänä triaskaudella. Nimitystä "krokotiili" käytetään myös kaikista Crocodilia-luokkaan kuuluvista eläimistä. Ne ovat periaatteessa arkkosauruksia, ryhmään, johon kuuluvat myös dinosaurukset.

Krokotiileja esiintyy trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla Afrikassa, Aasiassa, Australiassa ja Amerikoissa. Lajisto sisältää useita erilaisia lajeja ja kokoeroja: pienistä afrikkalaisista kääpiökrokotiileista (afrikkalaisista kääpiölajeista) aina suuriin suolaisen veden krokotiileihin, joiden pituus voi lähestyä 7 metriä. Tunnettuja lajeja ovat esimerkiksi amerikankrokotiili, hoikkahuulinen krokotiili ja Orinoco-krokotiili, ja suolaisen veden krokotiili (saltie) on yksi suurimmista.

Ulkonäkö ja anatomia

Krokotiilit ovat tukevasti lihaksikkaita eläimiä, joilla on litteä, leveä ruumis, pitkä häntä ja vahvat leuat. Silmät ja sieraimet ovat sijoittuneet pään yläosaan, mikä mahdollistaa hengittämisen ja havainnoinnin veden pinnan alla lähes upoksissa olevasta ruumiista. Ruumiin pinnalla on kovia panssaroituja suomuja eli osteodermejä, jotka suojaavat ja tukevat lihaksistoa.

Leukojen voima on yksi krokotiilien tunnetuimmista piirteistä: ne voivat napsauttaa leukansa nopeasti ja voimakkaasti kiinni saaliin murtamiseksi. Sen sijaan leukojen avaamiseen tarvittava voima on suhteellisen pieni, minkä vuoksi ihminen pystyy – varovasti ja väärin käsittelemättä – pitämään krokotiilin leukoja kiinni käsin. Tämä ero sulkemis- ja avaamisvoimassa selittyy lihasrakenteella ja leuan jousimaisuudella.

Fysiologia ja aistit

Krokotiilit ovat vaihtolämpöisiä eli ulkoisen ympäristön lämpötilan vaikutus on suuri niiden aineenvaihdunnassa. Ne käyttävät auringonlämpöä lämmönsä säätelyyn, ja taloudellisissa olosuhteissa ne voivat hidastaa aineenvaihduntaansa. Krokotiileilla on erikoistuneet aistit: hyvin kehittynyt näkö pimeässä, herkät liiketunnistimet hampaiden ympärillä (integroitu hermotus) sekä hyvä hajuaisti ja veden tärinöiden aistiminen.

Ravinto ja saalistustapa

Krokotiilit ovat lihansyöjiä ja opportunistisia saalistajia. Ne saalistavat kaloja, lintuja, pienempiä nisäkkäitä ja ajoittain suurempia eläimiä kaappaamalla ne veden reunalta tai vetämällä ne veteen. Usein saalistus tapahtuu väijymällä veden pinnan lähellä ja hyökkäämällä äkillisesti. Jotkut lajit käyttävät raskasta leukapyöritystä (death roll) hajottaakseen saaliin osiin.

Lisääntyminen ja poikaset

Krokotiilit rakentavat pesiä hiekkaan tai kasvillisuuden sekaan, ja naaraat haudovat munansa pesään. Useimmilla lajeilla sukupuoli määräytyy haudutuslämpötilan mukaan (temperature-dependent sex determination). Naaras vartioi pesää ja usein myös poikasia kuoriutumisen jälkeen. Poikaset voivat huutaa munista ja emä saattaa auttaa ne turvallisesti veteen.

Käyttäytyminen ja sosiaalisuus

Krokotiilit voivat olla sekä yksineläjiä että pienissä ryhmissä elävien lajien jäseniä. Ne käyttävät reviiritarkoituksiin ääniä, kehon asentoja ja vesielementtejä. Aikuisten yksilöiden välillä voi esiintyä kilpailua ruokailupaikoista ja lisääntymiskumppaneista.

Ihmisen kanssa yhteiselo ja suojelu

Ihminen ja krokotiilit ovat pitkään tulleet toistensa kanssa kosketuksiin: krokotiileja on metsästetty taljansa ja lihan takia, ja ihmisen aiheuttama elinympäristöjen tuhoutuminen on uhka monille lajeille. Toisaalta suurimmat krokotiilit voivat olla vaarallisia ihmisille ja aiheuttaa konflikteja rannikko- ja jokiyhteisöissä.

Tänä päivänä monet krokotiililajit ovat suojelun piirissä, ja suojelutoimet sisältävät elinympäristöjen suojelua, laidunnuksen säätelyä ja kestäviä metsästyskäytäntöjä. Joidenkin kannat ovat palautuneet onnistuneiden suojelutoimien ansiosta, mutta uhat – kuten sademetsien hakkuut, vesistöjen saastuminen ja ilmastonmuutos – jatkuvat.

Yhteenveto

• Krokotiilit ovat tehokkaita puoliveden matelijoita, jotka ovat sopeutuneet elämään vesirajassa ja saalistukseen vedessä.
• Ne kuuluvat pitkään evoluutioketjuun; nykymuotojen juuret ulottuvat eoseeniin ja kauemmas triaskauteen.
• Krokotiilit vaihtelevat kooltaan pienistä kääpiölajeista suuriin suolaisen veden krokotiileihin ja ne kohtaavat sekä luonnollisia että ihmisen aiheuttamia uhkia.

Miltä ne näyttävät

Niiden värit vaihtelevat ruskeasta harmaaseen tai vihertävän ruskeaan. Krokotiilien kielet eivät ole vapaita. Niitä pitää paikallaan kalvo, joka ei voi liikkua. Krokotiilit eivät pysty työntämään kieliään ulos.

 
Mugger krokotiili  

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on krokotiili?

K: Missä australialainen suolainen elää?

K: Milloin nykyaikainen krokotiililaji ilmestyi ensimmäisen kerran?

K: Mihin ryhmään kuuluvat sekä krokotiilit että dinosaurukset?

K: Kuinka voimakas on krokotiilin leuka?

K: Kuinka suureksi krokotiili voi kasvaa?

K: Mitä jotkut krokotiililajit tekevät hyvin kuivassa ilmastossa?

Hae kirjaimella