Fatimidikalifaattia hallitsi al-Fātimiyyūn (arabia: الفاطميون) -dynastia vuodesta 909 vuoteen 1171. Kalifaatti syntyi, kun ismaili-lähettiläs Abu Abdallah al-Shi'i ja hänen kannattajansa kukistivat Aghlabidien hallinnon Pohjois-Afrikassa tammikuussa 909. Fatimidit vaativat oikeudekseen hallita, koska heidän johtajansa väitti polveutuvansa Profeetan tyttärestä Alin ja Fatiman jälkeläisistä, ja samanaikaisesti heidän johtajansa toimivat shiialaisuuden ismaili-imameina. Fatimidit perustivat näin neljännen ja viimeisen itseään julistaneen arabikalifaattia, joka kilpaili Abbasidien kanssa legitiimiydestä muslimimaailmassa.

Alueellinen laajentuminen ja pääkaupunki

Kalifaatti sai nopeasti jalansijaa Maghreb-maissa (nykyisen Luoteis-Afrikan alueella) ja eteni myöhemmin itään. Vuonna 969 Fatimidien kenraali Jawhar al-Siqilli valloitti Egyptissä sijaitsevan Fatimidien aikaisen pääkaupungin perustamisen jälkeen; hän perusti uuden hallinnollisen keskuksen, kaupungin al-Qahira, joka tunnetaan nykypäivänä nimellä Kairo. Egyptin haltuunotto siirsi valtakeskuksen Välimeren itäosiin ja avasi Fatimideille vaikutusmahdollisuuksia Levantissa.

Uskonto ja hallintomuoto

Fatimidien valtaeliitti kuului shiialaisuuden ismaili-haaraan. Kalifit toimivat sekä maallisina johtajina että ismaili-imaameina, joilla oli suuri uskonnollinen merkitys kannattajilleen. Tästä syystä Fatimidit muodostivat ainutlaatuisen yhdistelmän imaamien hengellistä auktoriteettia ja kalifien poliittista valtaa — ainoa merkittävä ajanjakso, jolloin shiialaiset imaamit ja kalifaatti olivat jossain määrin yhdistyneet koko valtakunnan tasolla. Heidän valtaansa haastoi kuitenkin jatkuvasti Abbasidien kalifaatti ja myöhemmin arabien ja turkkilaisten noussut vallanpitäjäjoukko.

Hallinnon organisaatio ja armeija

Fatimidien valtakunnan hallinto perustui kalifin ja hänen nimeämiensä välimiesten, erityisesti visirien, merkittävään rooliin. Visirit usein käytännössä johtivat valtiota, ja jotkut visirit, kuten Badr al-Jamali ja al-Afdal, saivat huomattavan vallan. Armeija oli etnisesti monimuotoinen: sen riveissä palveli berbereitä, pohjoisafrikkalaisia kutama-lahkoja, mustialaisia sotilaita, turkkilaisia ja armenialaisia palkkasotureita.

Kulttuuri, tiede ja talous

Fatimidit panostivat kaupunki- ja rakennushankkeisiin, tiede- ja kirjallisuusharrastukseen sekä kauppaan. He perustivat Kajrolla kuuluisan al-Azhariin vaikuttaneen yliopisto-moskeijan ja tukivat kirjastoja ja oppineita. Fatimidien hallinnon aikana Kairo sai merkittävän aseman Välimeren ja Intian valtameren välisten kauppareittien solmukohtana, ja valtakunnassa lyötiin laajasti kultaisia dinareita ja muita kolikoita, jotka edistivät kansainvälistä kauppaa.

Uskonnollinen suvaitsevaisuus ja poikkeukset

Yleisesti Fatimidien katsotaan olleen verrattain suvaitsevaisia eri uskontoja ja lahkoja kohtaan: he suvaitsivat ja käyttivät hyväkseen muiden muassa juutalaisia, maltalaisia ja koptikristittyjä asiantuntijoina ja virkamiehinä. Tämä suvaitsevaisuus mahdollisti monien yhteisöjen taloudellisen ja kulttuurisen kukoistuksen kalifaatin alueella. Poikkeuksia kuitenkin esiintyi: eräät kalifit, erityisesti al-Hakim bi-Amr Allah (hallitsi 996–1021), olivat arvaamattomia ja ajoittain vainoivat uskonnollisia vähemmistöjä. Al-Hakimin hallintokauteen liittyy myös Druuzien liikkeen synty, joka deifikoi osin hänen persoonansa.

Schismat ja valta-aseman heikkeneminen

Ismaili-liikkeen sisällä tapahtui merkittäviä hajaannuksia, jotka heikensivät fatimidien valtapohjaa. Vuoden 1094 perimyssopimuksen kiistat johtivat Nizari- ja Musta'li-haaroihin; Nizarin kannattajat erosivat ja muodostivat myöhemmin Nizari-ismiililäisten ryhmän, joka tunnetaan länsimaissa muun muassa Assassiinien (Hashshashin) toiminnasta. Sisäiset riidat, instituutioiden korruptio, taloudelliset vaikeudet ja ulkopuoliset paineet — erityisesti suuntautuvat Sunni-pohjaisilta voimilta kuten Seljukeilta ja myöhemmin Ayyubideilta — heikensivät kalifaatin kykyä ylläpitää yhtenäisyyttä.

Loppu ja perintö

Fatimidien valtakausi päättyi 1171, kun sulttaani Salah ad-Din (Saladin), joka oli noussut visiri- ja sotilasvallan kautta, lakkautti fatimidien kalifaatin ja palautti Egyptin muodolliseen yhteyteen sunnalaisen Abbasidien kalifaatin kanssa. Viimeinen fatimidien kalifi al-ʿĀdīd kuoli vuonna 1171. Fatimidien perintö näkyy yhä arkkitehtuurissa, oppilaitoksissa ja Välimeren itäosan historiallisissa kaupunkikeskuksissa. Heidän valtakuntansa esitti merkittävän esimerkin paikallisen monikulttuurisen hallinnon mahdollisuuksista ja vaikutti islamilaisen maailman poliittiseen ja uskonnolliseen kehitykseen.

  • Nopeat faktat: perustettu 909, Egyptin valloitus 969, Kairo perustettiin 969, hajosi 1171.
  • Uskonto: ismaili-shiialaisuus (kalifit myös imaameja).
  • Merkittäviä saavutuksia: kauppa, rahoitus, oppilaitokset (al-Azharin alkuvaiheet), monumentaalinen arkkitehtuuri.