Turkkilaiset kansat: alkuperä, kielet ja levinneisyys

Turkkilaisten alkuperä, kielet ja levinneisyys – syvällinen, ajantasainen katsaus historian, kielten ja kulttuurisen monimuotoisuuden taustoihin.

Turkkilaiset ovat etninen ja kielellinen ryhmä, jonka varhaista kotiseutua on ehdotettu sijaitsevan Mantsuriassa, Koillis-Kiinassa ja osassa Mongoliaa. Nykyään turkkilaiset elävät pääosin Pohjois- ja Keski-Euraasiassa, mutta heidän jälkeläisiään ja kielensä levinneisyyttä löytyy laajalta alueelta lännessä Anatoliasta itään Siperiaan ja etelään osiin Etelä-Aasiaa.

Alkuperä ja historiallinen levittäytyminen

Prototurkkilaisten alkuperästä on useita hypoteeseja. Ehdotettu kotiseutu ulottuu Koillis-Aasian alueelta Altai-vuoristoon ja maankohoamisalueille lähelle Länsi-Mantsuriaa. Muinaiset turkkilaiset — usein kutsuttu prototurkkilaisiksi — saattoivat esiintyä alueilla, joihin liittyy arkeologisia kulttuureja kuten Xinglongwa. Sieltä heidät katkerana ponnistuksena levittäytyivät pohjoiseen Siperiaan ja länteen Keski-Aasiaan ja Eurooppaan (ks. myös Altai-ihmiset).

Historian kuluessa turkkilaiset perustivat useita valtakuntia ja konfederatioita (esimerkiksi göktürkki- ja uygurivaltakunnat), ja myöhemmin turkkilaiset ryhmät vaikuttivat voimakkaasti Keski-Aasian, Kaukasuksen, Lähi-idän ja Anatolian kehitykseen. Seljuk- ja Osmanivaltakunnat ovat esimerkkejä laajoista poliittisista siirtymistä, jotka levittivät turkkilaiskieliä ja -kulttuureja entisestään länteen.

Kielet

Turkkilaiset puhuvat turkkilaisperheeseen kuuluvia kieliä. Turkikielet muodostavat laajan kielikunnan, jonka sisällä on useita haaroja ja kieliä, kuten turkki (suuri anatolialainen kieli), azerbaidžani, turkmeni, uzbekki, kazakki, kirgiisi, uyguri, jakutti ja monet tataari- ja baškiirikieliryhmät. Joillakin kielillä (esim. jakut, tšuvassi) on kehittyneitä piirteitä, jotka erottavat ne muista turkikielistä.

Kielihaarat ja esimerkkejä:

• Oghuz-haara: turkki, azerbaidžani, turkmeni
• Kipchak-haara: kazakki, kirgiisi, tataarit, baškiirit, krimiläistatarit
• Karluk-haara: uzbekki, uyguri
• Siperian turkkikielet: jakutti, tšulym jne.
• Oghur-ryhmään kuuluu mm. tšuvassi (erottuu muista turkikielistä)

Kirjoitusjärjestelmät ovat vaihdelleet historiallisen ajan kuluessa: arabialaisperäisiä aakkosia, kyrillisiä aakkosia ja latinalaista aakkostoa on käytetty eri alueilla ja eri aikoina. Esimerkiksi Turkin 1900-luvun alun kieliuudistus siirsi kirjakielen latinalaiseen aakkostoon.

Levinneisyys

Turkkilaisia on runsaasti Keski-Aasian maissa, Anatoliassa ja Kaukasuksen alueella. Heitä löytyy myös merkittävästi Keski-Aasiassa ja Kaukasuksella, Lähi-idässä ja Itä-Euroopassa. Joissain Etelä-Aasian väestöissä, kuten osassa Pakistanissa ja Intiassa, turkkilaista alkuperää oleva väestö on sekoittunut paikallisiin ryhmiin (esimerkiksi Muhajir-yhteisö Pakistanissa). Lisäksi laajoja turkkilaisia diasporayhteisöjä on nykyajan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja muualla maailmassa.

Ulkonäkö, geneettinen tausta ja kulttuurinen vaihtelu

Turkkilaisten ulkonäkö vaihtelee voimakkaasti eri ryhmien ja alueiden välillä. Alkuperäiskuvausten mukaan varhaisilla turkkilaisilla saattoi olla Itä-Aasian piirteitä—musta tukka ja tummat silmät sekä iho, joka vaihteli vaaleammasta kellertävään—ja joidenkin tulkintojen mukaan heitä on liitetty muihin Itä-Aasian kansoihin (ks. mongoloidi). Tämänkaltaiset tyypittelyt ovat kuitenkin yksinkertaistavia; nykytutkimukset korostavat, että useimmat turkkilaisryhmät ovat geneettisesti sekoittuneita populaatioita, joissa on vaikutteita iranilaisista, slaavilaisista, mongolisista, kaukasialaisista ja paikallisista euraasialaisista perinteistä.

Esimerkiksi Anatolian ja Kaukasuksen länsiturkkilaiset ovat monin paikoin sekoittuneet voimakkaasti iranilaista ja muita indoeurooppalaisia ryhmiin, minkä vuoksi niiden ulkonäkö voi vaikuttaa läheisemmältä iranilaisilta kuin itäisemmiltä turkkilaisilta. Toisaalta sisä- ja pohjoiskeski-aasialaiset turkkilaisryhmät voivat edelleen näyttää geneettisen perimänsä takia enemmän mannermaisia piirteitä.

Kieli, uskonto ja kulttuuriperintö

Vaikka monet turkkilaiset ovat historiallisesti olleet paimentolaiskulttuureihin liittyviä, talous- ja asumistavat ovat muuttuneet merkittävästi: nykyään enemmistö asuu kaupungeissa ja harjoittaa monenlaista elinkeinotoimintaa. Useimmat turkkilaiset ovat muslimitaustaisia (useimmiten sunnalaisia), mutta uskonnollinen kirjo sisältää myös muita uskontokuntia ja perinteisiä katsomuksia, esimerkiksi shamanistisia ja buddhalaisvaikutteisia piirteitä joissakin ryhmissä menneinä aikoina.

Turkkilainen kulttuuri jakaa yhteisiä elementtejä eri ryhmien välillä: runous ja suullinen perinne (esimerkiksi eepokset kuten Manas), musiikki, hevosiin ja paimentolaisuuteen liittyvä kulttuuri sekä yhteiset sanastolliset ja kieliopilliset piirteet turkikielissä.

Yhteenveto

Turkkilaiset muodostavat laajan, monimuotoisen ja historiallisesti merkittävän ryhmän, jonka juuret sijoittuvat Aasian koillisosiin mutta jonka vaikutus ja levinneisyys ulottuvat laajalle Euraasiassa. Heidän kielensä, kulttuurinsa ja geneettinen taustansa kertovat monikerroksisesta historiasta, jossa liikkuvuus, kontaktit muiden kansojen kanssa ja paikallinen sekoittuminen ovat muovanneet nykyisiä turkkilaisryhmiä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on turkkilainen ihminen?

Kysymys: Missä useimmat turkkilaiset asuvat nykyään?

K: Mistä maista turkkilaiset ovat kotoisin?

K: Onko eri turkkilaisten kielten välillä yhtäläisyyksiä?

K: Miten turkkilaisiksi kutsuttu kansanryhmä on saanut nimensä?

Hae kirjaimella