Kenttätykki – nopeasti siirrettävä tykistöase ja sen historia
Kenttätykki – nopeatempoisen tykistövoiman historia: miten siirrettävät kenttätykit muuttivat sodan taktiikat, Napoleonin innovaatiot ja taistelukentän dynamiikka.
Kenttätykki on tykistöase, suunniteltu erityisesti armeijan mukana kuljetettavaksi ja nopeasti siirrettäväksi taistelukentällä. Alun perin termiä käytettiin kuvaamaan pienempiä tykkejä, jotka voitiin ottaa mukaan marssille ja tuoda nopeasti esiin tuliasemaan. Kenttätykit erosivat muun muassa linnoitukseen asennetuista tykeistä, piiritystykkeistä ja kranaatinheittimistä siinä, että ne olivat riittävän kevyitä ja liikkuvia käytettäväksi liikkuvan sodankäynnin olosuhteissa.
Toimintatapa ja taktiikka
Kenttätykki on tyypillisesti tarkoitettu suoralle tai lyhyen kantaman epäsuoralle tulelle tukemaan jalkaväkeä ja ratsuväkeä. Taistelun aikana kenttätykkiä voitiin siirtää nopeasti taistelukentällä, jolloin tykkiryhmät pystyivät vastaamaan vastustajan liikkeisiin, tukahduttamaan vihollisen tukikohtia tai hajottamaan muodostelmia. Erityisesti nopea siirrettävyys mahdollisti tulen siirtämisen sinne, missä sitä kulloinkin tarvittiin.
Historia ja kehitys
Jo 1700–1800-lukujen vaihteessa kenttätykit olivat olennaisia sodankäynnin välineitä. Esimerkiksi Napoleon hyötyi kenttätykeistä, joissa oli erittäin suuret pyörät ja jotka voitiin siirtää nopeasti jopa taistelun aikana. Tällainen liikkuva tykistö pystyi hajottamaan vihollisen muodostelmia, jolloin jalkaväki saattoi hyökätä hajonneisiin kohtiin tehokkaammin.
1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa kenttätykistö koki teknisen harppauksen: piilypyörityksen (rifling) käyttöönotto, takalukkoinen patruunasyöttö (breech-loading) ja myöhemmin tehokkaat vaimennusjärjestelmät (recoil system) mahdollistivat nopeamman ja tarkemman tulen. Ranskan 75 mm kenttätykki (Modèle 1897) on esimerkki puolen vuosisadan teknisestä edistyksestä: se yhdisti piippujen riflingin, takalukituksen ja tehokkaan palautusjärjestelmän, minkä ansiosta ampumatahti nousi huomattavasti.
Tekniset ominaisuudet ja vetotavat
Kenttätykit vaihtelevat koon ja kaliiperin mukaan; historiallisesti yleisiä olivat kevyemmät 3–12 punnan tykit ja myöhemmin 75–105 mm kaliiperit. Modernit kenttätykit ja niiden seuraajat — towed howitzers ja self-propelled -järjestelmät — käyttävät usein kaliipereja 105–155 mm riippuen käyttötehtävästä.
- Kelpoisuus ja miehistö: kenttätykki vaatii yleensä pienen miehistön, joka hoitaa ampumisen, tähystäjän ja siirron. Miehistön koko on pienempi kuin suurissa piiritystykkeissä.
- Veto: alun perin kenttätykit vedettiin hevosilla; 1900-luvulla siirryttiin moottoriajoneuvoihin ja myöhemmin itsevetäviin tykkiin (self-propelled guns).
- Tuleminen: kenttätykit pystyivät antamaan suoraa tulta näkyviin kohteisiin ja lyhyen kantaman epäsuoraa tulta päällekkäisissä rooleissa, mutta syvemmälle sijoittuvaan epäsuoraan tukeen käytetään yleensä howitzereita ja kenttäkranaatinheittimiä.
Ensimmäinen ja toinen maailmansota sekä nykyaika
Ensimmäisessä maailmansodassa kenttätykit olivat keskeisiä mutta pian kävi ilmi, että massiivinen ja suojattu asema vaatii pidemmän kantaman ohjattua tulea ja isompaa ammusta, minkä vuoksi raskaat kenttätykit ja kenttäohjusjärjestelmät nousivat tärkeiksi. Toisessa maailmansodassa jotkin kenttätykit muuttuivat myös panssarinvastaisiksi tykeiksi, kun tankkien torjunta vaati pitkän kantaman ja korkean suuntanopeuden ammusten käyttöä.
Nykyään perinteiset kenttätykit ovat pitkälti korvautuneet monipuolisemmilla tykistöjärjestelmillä: vetomalliset howitzerit, itseliikkuvat tykit ja tarkkuustuetut räätälöidyt tulenjohtojärjestelmät tarjoavat paremman kantaman, liikkuvuuden ja suorituskyvyn. Kuitenkin perusajatus — liikkuva, nopeasti käyttöön otettava tulen tukiyksikkö — elää yhä moderneissa tykistöperiaatteissa.
Yhteenveto
Kenttätykki on historiallisesti merkittävä tykistöase, joka mahdollisti nopean tulituen siirron ja joustavan toiminnan taistelukentällä. Alun perin hevosten vetämänä liikkeessä pidetty laji kehittyi teknisesti läpi 1800- ja 1900-lukujen; nykyaikaiset toimet käyttävät samoja periaatteita mutta edistyneemmillä laitteilla ja taktiikoilla.
Ensimmäisen maailmansodan aikainen saksalainen 77 mm:n kenttätykki
Ensimmäinen maailmansota
Kun tykistö kehittyi teknisesti, lähes kaikkia kaikenkokoisia tykkejä voitiin siirtää jollakin nopeudella. Jopa suurimmat piiritysaseet voitiin siirtää maanteitse tai rautateitse ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä. Tämän jälkeen kehitys suuntautui pienempiin aseisiin, joiden liikkuvuus lisääntyi. Jopa toisen maailmansodan saksalaiset superraskaat tykit voitiin siirtää rautateitse tai telaketjuajoneuvoilla.
Brittiläisessä käytössä kenttätykki oli kaliiperiltaan enintään 4,5 tuuman tykki. Suurempia tykkejä kutsuttiin keskikokoisiksi ja suurimpia raskaiksi. Heidän suurin tykkinsä (toisin kuin haupitsat) oli 5,5 tuuman (140 mm) Medium, joka pystyi ampumaan kranaatin noin 15 000 \ 16 000 metrin päähän.
NZEF:n kaappaamia saksalaisia kenttätykkejä esillä Lontoossa vuonna 1918.
Toinen maailmansota
Toisen maailmansodan alusta lähtien termiä kenttätykki on käytetty pitkän kantaman tykistöaseista, jotka ampuvat suhteellisen matalalla kulmalla, toisin kuin haupitsat, jotka voivat ampua korkeammalla kulmalla. Toisen maailmansodan loppuun mennessä suurin osa käytössä olleista tykeistä oli 105-155 mm:n haupitseja. Ainoat yleiset kenttätykit, joita vielä käytettiin, olivat brittiläinen 5,5 tuuman ja yhdysvaltalainen 155 mm:n Long Tom. Long Tom oli kehitetty ranskalaisesta ensimmäisen maailmansodan aseesta.
1960-luku
Yhdysvaltain armeija käytti pitkän kantaman aseita jälleen 1960-luvulla M107 175 mm:n tykillä. M107-tykkiä käytettiin Vietnamin sodassa, ja se osoittautui tehokkaaksi tykistotaisteluissa Pohjois-Vietnamin joukkoja vastaan. Tämä tykki tarvitsi paljon korjauksia, ja kun piiput alkoivat halkeilla, se poistettiin käytöstä. M107:n tuotanto jatkui 1980-luvulla, ja ase on edelleen Israelin asevoimien käytössä.
Nykyaika
Nykyään kenttäaseelle ei ole enää käyttöä. Pienen ja erittäin liikkuvan tykistön aseman on ottanut kranaatinheitin, jota sotilas voi kantaa mukanaan. Ne ovat korvanneet lähes kaikki alle 105 mm:n tykistöaseet. Tykkihaulikot täyttävät keskitason, useimmiten 155 mm:n Nato- tai 152 mm:n entisen Neuvostoliiton mallit. Pitkän kantaman aseen tarpeen täyttää rakettitykistö tai lentokoneet. Nykyaikaista tykistötykistöä, kuten 105 mm:n L118-kevyt tykkiä, käytetään tulitukena jalkaväelle ja panssareille etäisyyksillä, joilla kranaatinheittimet ovat epäkäytännöllisiä. Sotilaiden mukanaan kuljettamat kranaatinheittimet eivät yllä tykistötykin kantamaan tai osumatehoon. Näiden välissä on hinaamalla vedettävä kiväärikranaatinheitin. Tämä ase (yleensä 120 mm:n kaliiperi) on riittävän kevyt, jotta sitä voidaan hinata Land Roverilla, sen kantama on yli 6 000 metriä ja se laukaisee pommin, jonka teho vastaa tykistön kranaatin tehoa.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kenttäpyssy?
A: Kenttätykki on tykistöase, jota voidaan nopeasti siirtää taistelukentällä tarpeen mukaan.
K: Milloin termiä "kenttätykki" käytettiin ensimmäisen kerran ja miksi?
V: Termiä "kenttätykki" käytettiin ensimmäisen kerran kuvaamaan pienempiä tykkejä, jotka voitiin ottaa mukaan armeijan marssiessa.
K: Miksi linnoitukseen asennettuja tykkejä, piiritystykkejä ja kranaatinheittimiä ei käytetty taistelussa?
V: Linnoitukseen asennetut tykit, piiritystykit ja kranaatinheittimet olivat liian suuria, jotta niitä voitaisiin siirtää nopeasti, ja niitä käytettäisiin vain pitkässä piirityksessä.
K: Millaisia kenttätykkejä Napoleon käytti?
V: Napoleon käytti kenttätykkejä, joissa oli erittäin suuret pyörät, joiden ansiosta niitä voitiin siirtää nopeasti myös taistelun aikana.
K: Miten tykkien siirtäminen paikasta toiseen taistelun aikana lisäsi jalkaväen yleistä tehokkuutta?
V: Kun tykkejä siirrettiin paikasta toiseen taistelun aikana, vihollissotilaiden muodostelmat voitiin hajottaa, jotta jalkaväki pystyi käsittelemään ne siellä, minne ne olivat kerääntyneet, mikä lisäsi jalkaväen yleistä tehokkuutta huomattavasti.
Kysymys: Mitä etuja kenttätykin läsnäolosta taistelukentällä on?
V: Kenttätykki taistelukentällä mahdollistaa tykistön nopean ja joustavan käytön, joka voi häiritä vihollisen muodostelmia ja tukea omia joukkoja suojatulella.
K: Miten kenttätykki eroaa muista tykistötyypeistä?
V: Kenttätykki on suunniteltu liikkuvaksi ja nopeasti siirrettäväksi taistelukentällä tarpeen mukaan, kun taas muunlainen tykistö, esimerkiksi linnoitukseen asennettu tykistö, on paikallaan eikä sitä ole helppo siirtää taistelun aikana.
Etsiä