Armenian ensimmäinen tasavalta 1918–1920 oli ensimmäinen nykyaikainen armenialainen tasavalta. Maa perustettiin Venäjän tsaarivaltakunnan, joka alkoi Venäjän vallankumouksen 1917 jälkeen, menetettyä valtansa. Sen perustamisen rajanaapureina olivat pohjoisessa Georgian demokraattinen tasavalta, lännessä Osmanien valtakunta, etelässä Persian valtakunta ja idässä Azerbaidžanin demokraattinen tasavalta.
Perustaminen ja poliittinen organisoituminen
Itsenäisyys julistettiin keväällä 1918, kun Transkaukasian alueen poliittinen järjestys hajosi ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen seurauksena. Armenian kansallinen neuvosto (National Council) ja siihen liittyvät poliittiset voimat, erityisesti Armenian Revolutionary Federation (tunnettu myös nimellä Dashnaktsutyun), organisoivat hallinnon ja tekivät päätöksen itsenäistymisestä. Yrittäen luoda valtion toiminnalliset rakenteet tasavalta perusti ministeriöitä, oikeuslaitoksen ja paikallishallintoa sekä pyrki saamaan kansainvälistä tunnustusta vaikeassa kansainvälisessä tilanteessa.
Sotilaalliset koettelemukset ja rajakonfliktit
Uusi valtio joutui heti sotilaallisen paineen kohteeksi. Keväällä 1918 käydyt taistelut, kuten Sardarapatin, Bash Abaranin ja Karakilisan taistelut, olivat ratkaisevia estämään osmanien etenemisen armenialaisten asutuilla alueilla. Pian tämän jälkeen Armenia joutui neuvottelemaan raskaita rauhanehtoja vastaan; alueen poliittinen tilanne oli epävakaa ja raja-kiistat Azerbaidžanin kanssa koskivat muun muassa Karabahia, Naxçıvanin seutua ja Zangezurin aluetta. Myös suhteet Osmanien valtakuntaan / myöhempään Turkin tasavaltaan kärsivät sekä sotilaallisista yhteenotoista että väestönsiirroista ja humanitaarisesta kriisistä.
Sisäpoliittiset ja taloudelliset haasteet
Armenian ensimmäinen tasavalta kohtasi vakavia kotimaisia ongelmia: suuren pakolaisaallon seurauksena alueella oli satojatuhansia sotiin ja vainoon joutuneita armenialaisia, infrastruktuuri oli vaurioitunut ja elintarvike- ja polttoainepulasta kärsittiin. Talous nojasi pitkälti maatalouteen; teollisuus ja rahoitusjärjestelmä olivat heikot. Politiikassa hallitsevina voimina olivat nationalistiset ja porvarilliset liikkeet, ja valtion rakentaminen suoritettiin kiireellisissä olosuhteissa. Kansainvälisestä avusta oli apua, mutta se ei kyennyt täysin korvaamaan laajoja tarpeita.
Kansainväliset suhteet ja rauhansopimukset
Uusi tasavalta pyrki saamaan tunnustusta ja tukea suurvalloilta. Rauhansopimukset ja diplomaattinen toiminta muovasivat Armenian asemaa, mutta ensimmäisten vuosien ajan maa joutui hyväksymään ankarat ehdot ja menettämään alueita sotilaallisen painostuksen vuoksi. Vuoden 1920 tapahtumat Euroopassa ja Turkin ja Neuvosto-Venäjän politiikka vaikuttivat suoraan Armenian mahdollisuuksiin säilyä itsenäisenä valtiona.
Loppuvaihe ja perintö
Vuoden 1920 lopulla alueen geopoliittinen tilanne muuttui ratkaisevasti. Neuvostoliiton laajentuminen ja sisäpoliittiset paineet johtivat siihen, että Armenian ensimmäinen tasavalta menetti itsenäisyytensä ja alue liitettiin osaksi Neuvosto-Venäjän järjestelmää. Myöhemmin alueen rajat vahvistettiin uudelleen neuvotteluiden ja sopimusten kautta, joiden seurauksena nykyisen Armenian alue muotoutui osin eri tavalla kuin 1918–1920 välisenä aikana.
Merkitys ja muistaminen
Vaikka Armenian ensimmäinen tasavalta oli olemassa vain lyhyen ajan, sen merkitys on suuri modernin Armenian historiassa. Se loi ensimmäiset nykyaikaiset valtiolliset instituutiot armenialaisten omalle valtiolle, antoi poliittisen perinteen ja kansallisen kokemuksen, jota myöhemmät sukupolvet ovat pitäneet tärkeänä kansallisessa muistissa. Taistelut itsenäisyyden puolesta, humanitaarinen kriisi ja 1918–1920 vuosien poliittinen toiminta ovat yhä osa Armenian kollektiivista historiaa.