Azerbaidžanin demokraattinen tasavalta (ADR) 1918–1920 — perustaminen ja saavutukset
Azerbaidžanin demokraattinen tasavalta (ADR) 1918–1920: perustaminen, parlamentti, naisten äänioikeus ja Bakun yliopisto – ensimmäiset demokraattiset ja maalliset uudistukset muslimimaailmassa.
Azerbaidžanin demokraattinen tasavalta (ADR; Azərbaycan Demokratik Respublikası), joka tunnetaan myös nimellä Azerbaidžanin kansantasavalta (Azərbaycan Xalq Cümhuriyyəti), oli ensimmäinen onnistunut yritys perustaa demokraattinen ja maallinen tasavalta muslimimaailmassa (ennen Turkin tasavaltaa). ADR julistettiin 28. toukokuuta 1918 Venäjän keisarikunnan hajoamisen ja Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen seurauksena Azerbaidžanin kansallisneuvoston toimesta Tiflisissä Georgiassa. Nuoren tasavallan rajanaapureina olivat Venäjä pohjoisessa, Georgian demokraattinen tasavalta luoteessa, Armenian demokraattinen tasavalta lännessä ja Persian valtakunta (Iran) etelässä. Väkiluvuksi arvioitiin noin 2,86 miljoonaa. Koska Baku oli tuolloin bolshevikkien hallinnassa, Ganja toimi ADR:n väliaikaisena pääkaupunkina ja Baku oli vasta de jure tasavallan pääkaupunki.
Perustaminen ja valtiollinen rakenne
ADR:n hallintomalli oli parlamentaarinen järjestelmä. Korkein toimeenpaneva ja lainsäädäntövaltaa edustava elin oli Milli Majlis, eli Azerbaidžanin kansalliskokous, joka perustui yleiseen, vapaaseen ja suhteelliseen edustukseen. Milli Majlisilla oli merkittävä valta, ja sen valitsema ministerineuvosto oli vastuussa parlamentille. Fatali Khan Khoyskista tuli ADR:n ensimmäinen pääministeri.
Poliittinen elämän kirjo ja vähemmistöt
Parlamentissa musavat-puolue (Musavat), joka edusti suurinta ryhmää, muodosti hallituksen ytimen, mutta järjestelmä oli monipuoluedemokraattinen: muita tärkeitä puolueita olivat Ehrar, Ittihad ja muslimisosiaalidemokraatit. Lisäksi parlamentissa oli merkittävä määrä vähemmistöjen edustajia: armenialaisten edustajia oli 21 paikkaa 120:stä, ja myös venäläisillä, puolalaisilla, juutalaisilla ja saksalaisilla vähemmistöillä oli paikkoja. Poliittinen kenttä sisälsi monenlaisia näkemyksiä; jotkut vaikuttajat kannattivat paani-islamistisia tai paaniturkkilaisia ideologioita, mutta valtavirta pyrki rakentamaan kansallista, laillista ja maallistunutta valtiota.
Käytännön uudistukset ja saavutukset
ADR toteutti nopeasti useita merkittäviä instituutio- ja yhteiskuntauudistuksia, joiden vaikutus näkyy edelleen nykypäivän Azerbaidžanissa:
- Parlamentin merkittävimpiin päätöksiin kuului naisten äänioikeuden myöntäminen, minkä myötä Azerbaidžanista tuli ensimmäinen muslimivaltio, joka antoi naisille yhtäläiset poliittiset oikeudet miesten kanssa. Tämä oli historiallisesti edistyksellinen ja laajasti noteerattu uudistus (voimassaoloaikaan se tuli monia länsimaita koskevia tasa-arvon laajentavia toimenpiteitä vastaan aikaisemmin).
- Oppilaitokset ja kulttuurielämä vahvistuivat: merkittävä askel oli Bakun valtionyliopiston perustaminen, joka oli ADR:n aikana syntynyt moderni yliopisto ja joka vaikutti olennaisesti korkeakoulutuksen kehitykseen alueella.
- Uudistuksia tehtiin myös hallintoon ja julkiseen infrastruktuuriin: muodostettiin kansallinen armeija ja valtionhallinnon eri ministeriöitä, kehitettiin julkisia palveluja, oikeusjärjestelmää ja viranomaiskäytäntöjä, ja pyrittiin luomaan oman valtion talousperusta ja rahatalouden puitteet.
- ADR pyrki edistämään laajempaa kansalaisyhteiskuntaa, lehdistön vapautta ja kouluverkon laajentamista eri etnisiin ja uskonnollisiin ryhmiin kuuluville lapsille.
Ulkopoliittinen asema ja vaikeudet
ADR syntyi myrskyisässä kansainvälisessä tilanteessa: ensimmäisen maailmansodan jälkeiset valtatasapainon muutokset, lähialueiden konfliktoivat etniset kysymykset ja suurvaltojen intressit tekivät ulkopoliittisesta asemasta haavoittuvan. ADR solmi yhteyksiä alueellisiin ja eurooppalaisiin toimijoihin pyrkien saamaan tunnustusta ja suojaa, mutta joutui myös kohtaamaan armeijallisia uhkia ja sisäistä vastustusta. Taloudelliset ongelmat, alueelliset rajakiistat ja sisäpoliittinen polarisaatio rasittivat nuorta valtiota.
Lopetus ja perintö
ADR:n itsenäinen kausi päättyi 28. huhtikuuta 1920, kun bolshevikkijoukot valtasivat alueen ja perustivat Azerbaidžanin sosialistisen neuvostotasavallan. Monet ADR:n johtohenkilöistä joutuivat maanpakoon, pidätettäviksi tai teloitettaviksi, ja valtion instituutiot integroitui Neuvostoliiton järjestelmään.
Kuitenkin ADR:n valtakirjalla luodut symbolit, instituutiot ja ideat jäivät elämään: tasavallan sinipunainen-punavihreä lippu, kansallinen korkeakoulutus ja modernin valtion periaatteet vaikuttivat vahvasti myöhempään itsenäistymiskehitykseen. Vuonna 1991 itsenäistyneen Azerbaidžanin poliittisessa muistissa 28. toukokuuta tunnetaan tärkeänä kansallisena juhlapäivänä (Tasavallan päivä), ja ADR:n perintöä pidetään merkittävänä osana nykyisen valtion historiallista perustaa.
Azerbaidžanin demokraattisen tasavallan loppu, 1920
Maaliskuuhun 1920 mennessä kävi selväksi, että Neuvosto-Venäjä hyökkää Azerbaidžaniin. Neuvostoliiton bolshevikkijohtaja Vladimir Lenin sanoi, että hyökkäys oli oikeutettu, koska Neuvosto-Venäjä ei voisi selviytyä ilman Bakun öljykenttiä, joka oli tuolloin maailman suurin öljykenttä, jolla oli yli puolet maailman öljyvaroista. Moskovassa vallitsevan yleisen mielipiteen mukaan venäläisten bolshevikkien oli tarkoitus "auttaa" Bakun proletariaattia (työläisiä) kukistamaan "vastavallankumoukselliset nationalistit" eli Azerbaidžanin demokraattisen tasavallan hallitus ja valtio.
Suuren poliittisen kriisin jälkeen Azerbaidžanin demokraattisen tasavallan viides ministerikabinetti erosi 1. huhtikuuta 1920. Huhtikuun 25. päivänä 1920 Neuvosto-Venäjän 11. puna-armeija siirtyi Azerbaidžaniin ja saapui Bakuun 27. huhtikuuta. He vaativat Azerbaidžanin parlamentin sulkemista ja perustivat oman bolshevikkihallituksen, jota johti Nariman Narimanov. Verenvuodatuksen välttämiseksi parlamentin jäsenten oli suostuttava vaatimukseen, ja ADR päättyi virallisesti 28. huhtikuuta 1920, jolloin Azerbaidžanin sosialistinenneuvostotasavalta (Azerbaidžanin SSR) sai tilalleen sen seuraajavaltion. Puna-armeija kohtasi Bakussa hyvin vähän vastarintaa Azerbaidžanin armeijalta, joka oli sidottu Karabahin rintamalle. Azerbaidžanin ensimmäinen kommunistihallitus koostui lähes kokonaan alkuperäisistä azerbaidžanilaisista, jotka kuuluivat Hummat- ja Adalat-puolueiden vasemmistopuolueisiin.
Toukokuussa 1920 Ganjassa oli suuri kapina miehittävää Neuvosto-Venäjän 11. puna-armeijaa vastaan, joka halusi palauttaa musavatistit valtaan. Hallituksen joukot murskasivat kapinan 31. toukokuuta mennessä. ADR:n johtajat joko pakenivat Georgian demokraattiseen tasavaltaan, joka oli viimeinen itsenäinen Kaukasian maa, jonka Neuvosto-Venäjä valloitti vuonna 1921, sitten Turkkiin ja Iraniin, tai joutuivat bolshevikkien vangiksi, kuten Mammed Amin Rasulzade, joka sai myöhemmin luvan emigroitua (lähteä maasta), tai heidät teloitettiin (tapettiin), kuten kenraali Mammed Amin Rasulzade, joka oli viimeinen itsenäinen Kaukasian maa, jonka Neuvosto-Venäjä valloitti vuonna 1921. Selimov, kenraali Sulkevich, kenraali Agalarov, yhteensä yli 20 kenraalia, tai heidät murhasivat armenialaiset terroristit, kuten Fatali Khan Khoyski ja Behbudagha Javanshir. Useimmat ulkomaille matkustaneet opiskelijat ja kansalaiset jäivät kyseisiin maihin palaamatta enää koskaan kotimaahansa. Muita tärkeitä ADR:n sotilasjohtajia, kuten entinen puolustusministeri kenraali Samedbey Mehmandarov ja apulaispuolustusministeri kenraali Ali-Agha Shikhlinski (jota kutsuttiin "tykistön jumalaksi" ), pidätettiin ensin, mutta vapautettiin kaksi kuukautta myöhemmin Nariman Narimanovin ponnistelujen ansiosta. Kenraalit Mehmandarov ja Shikhlinski viettivät viimeiset vuotensa opettaen Azerbaidžanin SSR:n sotilaskoulussa.
Loppujen lopuksi "azerit eivät luopuneet lyhyestä itsenäisyydestään vuosina 1918-20 nopeasti tai helposti. Jopa 20 000 ihmistä kuoli vastustaessaan venäläisten suorittamaa takaisinvaltausta." Azerbaidžanin sosialistisen neuvostotasavallan perustamista helpotti kuitenkin se, että Azerbaidžanissa, Bakun teollisuustyöläisten keskuudessa, bolshevistinen ideologia sai tietynlaista kannatusta.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Azerbaidžan
- Azerbaidžanin sosialistinen neuvostotasavalta
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli ensimmäisen onnistuneen yrityksen nimi luoda demokraattinen ja maallinen tasavalta muslimimaailmaan?
V: Azerbaidžanin demokraattinen tasavalta (ADR).
K: Milloin ADR perustettiin?
V: ADR perustettiin 28. toukokuuta 1918.
K: Mitkä olivat ADR:n rajat?
V: ADR:n rajanaapureina olivat Venäjä pohjoisessa, Georgian demokraattinen tasavalta luoteessa, Armenian demokraattinen tasavalta lännessä ja Persian valtakunta (Iran) etelässä.
K: Kenestä tuli sen ensimmäinen pääministeri?
V: Fatali Khan Khoyskista tuli sen ensimmäinen pääministeri.
K: Millä poliittisilla puolueilla oli paikkoja parlamentissa?
V: Musavatilla oli enemmistöpaikat parlamentissa, mutta myös muut poliittiset puolueet, kuten Ehrar, Ittihad, muslimisosiaalidemokraatit sekä armenialaisten (21 paikkaa 120:stä), venäläisten, puolalaisten, juutalaisten ja saksalaisten vähemmistöjen edustajat saivat paikkoja.
Kysymys: Mitä tärkeitä saavutuksia he tekivät naisten oikeuksien puolesta?
V: He antoivat naisille yhtäläiset poliittiset oikeudet miesten kanssa antamalla heille äänioikeuden, mikä teki Azerbaidžanista ensimmäisen muslimivaltion, joka teki näin.
K: Mitä muita saavutuksia he tekivät tänä aikana?
V: He perustivat Bakun valtionyliopiston, joka oli yksi heidän tärkeimmistä saavutuksistaan tänä aikana - se oli myös yksi ensimmäisistä Azerbaidžaniin perustetuista nykyaikaisista yliopistoista.
Etsiä