Frankenstein; tai Moderni Prometheus on Mary Shelleyn kirjoittama romaani, joka yhdistää goottilaisen kauhun, romantiikan ajan tunteellisuuden ja varhaisen tieteiskirjallisuuden aiheet. Teos kertoo tiedemiehen tekemästä oudon tieteellisestä kokeesta syntyneestä olennosta, ja se nostaa esiin kysymyksiä luomisvastuusta, yhteiskunnallisesta hyljeksinnästä ja ihmisen asemasta luonnonvoimien edessä. Shelley aloitti tarinan kirjoittamisen ollessaan yhdeksäntoista-vuotias, ja se julkaistiin, kun hän oli kaksikymmentäyksi. Ensimmäinen painos ilmestyi nimettömänä Lontoossa vuonna 1818; myöhemmissä painoksissa ja käännöksissä – muun muassa ranskankielisissä julkaisuissa 1820-luvulla sekä Mary Shelleyn itse laajentamassa ja muokkaamassa versiossa 1831 – hänen nimensä esiintyy tekijänä.
Shelley oli kirjoitusajankohtana matkustanut Sveitsin Geneven alueella, ja suuri osa romaanin tapahtumista sijoittuu samankaltaisiin maisemiin. Tunnettu syntyhistoria liittyy Villa Diodatiin ja syksyyn 1816, jolloin Mary, hänen tuleva miehensä Percy Bysshe Shelley, lordi Byron ja lääkärinsä John Polidori viettivät aikaa yhdessä ja keskustelivat muun muassa okkultismista ja luonnontieteistä. Mary, Percy, Byron ja Polidori järjestivät kilpailun siitä, kuka kirjoittaisi parhaan kauhutarinan. Lopullinen idea syntyi Maryn kerroksen mukaan unesta: hän näki unen tiedemiehestä, joka loi elämää ja järkyttyi sen seurauksista. Tuo uni toimi tarinan ydinajatuksena, josta syntyi Frankenstein.
Rakenteesta ja juonesta
Romaani on kehystetty kertomus: se alkaa merimies Robert Waltonin kirjeillä, jotka on osoitettu hänen siskolleen. Waltoni kohtaa arktisilla jäillä Victor Frankensteinin, joka kertoo elämänsä tapahtumat—oma kasvatustarinansa, tieteellisen etsintänsä, luomansa olennon kehityksen ja traagisen lopun—Waltonille. Kertomuksen kautta lukija näkee useamman näkökulman: Waltonin havainnot, Victorin oma ääni ja luodun olennon itsensä kertomat kohdat luovat moniäänisen ja psykologisesti rikkailleen kuvan tapahtumista.
Olento ja nimi
Julkaisemisen jälkeen nimi "Frankenstein" on yleisesti alkanut merkitä itse hirviötä, mutta romaanissa "Frankenstein" on luoja, Victor Frankenstein. Teoksessa luomasta käytetään lukuisia nimityksiä: "olento", "hirviö", "riiviö", "kurja", "inhottava hyönteinen", "daimon", sekä epämääräinen "se". Victorille puhuessaan luotu nimeää itsensä muun muassa "työsi Aatamiksi" ja kuvailee olevansa "sinun langennut enkelisi" — viittauksia sekä selittämättömään luomistyöhön että Prometheuksen myyttiin, josta teoksen vaihtoehtoinen nimi "Moderni Prometheus" on peräisin.
Teemat ja tulkinnat
Keskeisiä teemoja ovat tiedemiehen ja luonnon suhde, vastuu luomuksista, yksinäisyys ja yhteiskunnallinen eristys sekä se, kuinka ympäristö ja kohtelu muovaavat yksilön käytöstä (luonnon ja kasvatuksen välinen keskustelu). Teos käsittelee myös kunnianhimoa ja sen seurauksia: Victorin pyrkimys "leikkiä Jumalaa" ja sen tuottama katumus ovat läsnä koko tarinassa. Lisäksi Shelley hyödyntää viittauksia muuhun kirjallisuuteen (mm. John Miltonin Paradise Lost), mikä lisää moraalista ja filosofista ulottuvuutta.
Tyylillisiä piirteitä
Romaani yhdistää goottilaista atmosfääriä, tunnelmallista luontokuvailua ja varhaisia tieteiskuvauksia. Kertojan vaihtelevuus ja sisäinen reflektio tekevät teoksesta psykologisesti monisyisen: sekä luojan että luodun näkökulmat esitetään, mikä herättää lukijassa myötätuntoa ja kysymyksiä syyllisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Myös luonnonkuvaukset—vuoristot, jäät ja erämaat—toimivat peilikuvina hahmojen sisäisille tiloille.
Vastaanotto ja perintö
Frankenstein on vaikuttanut laajasti kirjallisuuteen, elokuvaan ja populaarikulttuuriin. Teosta pidetään usein yhtenä varhaisista tieteiskirjallisuuden muodoista, ja siitä on tehty lukemattomia filmatisointeja, näyttämö- ja televisiotulkintoja sekä uusioversioita ja parodioita. Kirjan moraaliset teemat ovat olleet keskeisiä keskusteluissa, joissa pohditaan biotekniikkaa, geeniteknologiaa, tekoälyä ja tutkijan vastuuta – usein termi "frankensteinisoida" tai ilmaisu "Frankensteinin hirviö" käytetään varoittavana metaforana.
Vaikka yleisessä kielessä nimi "Frankenstein" on vakiintunut tarkoittamaan luotua hirviötä, tutkijat ja lukijat korostavat usein eroa luojan (Victor Frankenstein) ja hänen luomuksensa välillä. Romaani itsessään esittää luodun henkilön älykkäänä, oppivaisena ja kielellisesti kehittyvänä olentona, jonka väkivaltaiset teot useimmiten nähdään reaktiona hyljeksintään ja kärsimykseen.
Merkitys nykypäivänä
Nykykeskusteluissa Frankenstein toimii edelleen lähtökohtana eettisille pohdinnoille uusista teknologioista. Se haastaa lukijan miettimään, mitä tarkoittaa "luoda elämää", kuka kantaa vastuun luodusta ja miten yhteiskunta kohtaa erilaisuuden. Romaanin monitasoinen kerronta ja moraaliset kysymykset pitävät sen ajankohtaisena ja laajasti tulkittavana teoksena edelleen yli kaksisataa vuotta ensimmäisen julkaisunsa jälkeen.
