Galerius (Gaius Galerius Valerius Maximianus, noin 250 – 5. toukokuuta 311) oli Rooman keisari vuosina 305–311.

Galerius palveli sotilaana ansiokkaasti. Kun Diocletianus otti käyttöön tetrarkian vuonna 293, Galerius ja Constantius Chlorus saivat keisarin arvon. Galerius meni naimisiin Diocletianuksen tyttären Valerianan (usein latinaksi Valeria) kanssa ja otti haltuunsa Illyrian maakunnat.

Varhaiselämä ja nousu valtaan

Galerius syntyi todennäköisesti Illyrian alueella noin vuonna 250. Hänen tarkka syntyperänsä on epävarma, mutta hän tuli sotilasuralta ja nousi nopeasti Diocletianuksen luotettavien upseerien joukkoon. Diocletianuksen uudistus järjestelmästä, niin kutsuttu tetrarkia (neljän keisarin hallinto), nosti Galeriuksen keskeiseen asemaan: aluksi hänet nimitettiin Caesariksi (alempiarvoiseksi keisariksi) ja myöhemmin, vuosien 305–311 välisenä aikana, hän toimi Augustus‑keisarina.

Sotilaallinen ura ja Persiankampanjat

Galerius sai mainetta erityisesti sotilasjohtajana. Hän toimi Diocletianuksen rinnalla useissa rajataisteluissa ja johti menestyksekkäästi kampanjoita Persiaan vastaan loppukolmannella vuosikymmenellä 200‑luvulla. Erityisesti noin vuonna 298 Galeriuksen johtamat toimet pakottivat sassanidien kuninkaan neuvottelemaan rauhasta, mikä vahvisti Rooman asemaa itärajoilla ja johti suotuisaan rauhansopimukseen (mm. Nisibiksen sopimusvuosiin liittyvät tapahtumat).

Tetrarkia, valtasuhteet ja hallinto

Diocletianuksen ja Maksimianuksen väistyessä vuonna 305 Galerius nousi yhdessä Constantius Chloruksen kanssa keisarina yhä suurempaan valtaan. Galerius oli käytännössä idän johtaja ja hänellä oli ratkaiseva vaikutus tetrarkian sisäisiin nimityksiin ja hallinnollisiin ratkaisuihin. Hänen valtakaudellaan korostuivat armeijan merkitys ja hallinnon kurinalaisuus. Galeriuksen kaudella tetrarkian järjestelmä alkoi kuitenkin haurastua, kun perilliskysymykset ja kapinat (esimerkiksi Maxentiuksen kapina Italiassa ja Constantinen nousu) johtivat kilpailuihin ja sisäisiin ristiriitoihin.

Suhde kristittyihin ja uskonnonvapaus

Galerius tunnetaan myös kristittyjen vainoista. Hän oli aluksi yksi ankarimmista vainon toimeenpanijoista osana Diocletianuksen ja muiden tetrarkien politiikkaa, joka pyrki vakauttamaan valtakunnan perinteisen jumalanpalveluksen kautta. Koko vaino ei kuitenkaan ollut yhtenäinen tai yhtä ankara kaikilla alueilla.

Myöhemmin, 311 lähellä kuolemaansa, Galerius muutti linjaansa: hän antoi Serdican (nykyisen Sofian lähettyvillä) julistuksen, jolla myönnettiin kristityille lupa harjoittaa uskontoaan idän alueilla ja palautettiin osa takavarikoiduista omaisuuksista. Tämä ns. Edict of Serdica eli armollinen julistus oli merkittävä käännekohta, vaikka kristittyjen asema koko valtakunnassa vahvistui vasta myöhempien keisareiden toimesta.

Kuolema ja perintö

Galerius kuoli Serdicassa (nyk. Sofia) 5. toukokuuta 311. Hänen viimeiset tekonsa, mukaan lukien uskonnollisen vainon lieventäminen, vaikuttivat myöhempään uskonnolliseen kehitykseen valtakunnassa. Galeriuksen kuolema jätettiin voimapolitiikan ja perimyssopimusten riitaiseksi, ja tetrarkia alkoi hajota nopeasti: se johti kilpailuihin ja lopulta Konstantinus Suuren ja Liciniuksen kaltaisten hallitsijoiden nousemiseen vallankahvaan.

Galeriusta pidetään historianlähteissä voimakkaana, usein epäilevänä ja joskus julmanakin hallitsijana, mutta myös tehokkaana sotilas- ja hallintomiehenä. Hänen kautensa vaikutti merkittävästi Rooman imperiumin 300‑luvun alun poliittiseen ja uskonnolliseen kehitykseen.