Diocletianus (Gaius Aurelius Valerius Diocletianus, noin 245 – noin 311–312) oli Rooman keisari 20. marraskuuta 284 – 11. toukokuuta 305. Hän syntyi Dalmatiassa köyhille vanhemmille ja nousi sotilasuran kautta valtaan. Diocletianus lopetti niin kutsutun kolmannen vuosisadan kriisinä tunnetun aikakauden (235–284) ja käynnisti laajan vallan, hallinnon ja talouden uudistusohjelman, jonka tarkoituksena oli palauttaa imperiumin vakautta ja kykeneväisyyttä puolustukseen.

Vallan uudistus ja tetrarkia

Diocletianus hajotti perinteisen yksinvaltiaisen keisarin vallan järjestämällä valtakunnan uuteen hallintomalliin, jota kutsutaan tetrarkiaksi. Vuonna 286 hän nimesi rinnalleen väliaikaisen kumppanin, keisari Maximianuksen, ja vuonna 293 hän jakoi vallan neljän johtajan kesken: kaksi seniorikeisaria (Augusti) ja kaksi heidän apunaan olevaa nuorempaa kruununperijää (Caesares) — keskeisinä nimekkeinä olivat Diocletianus itse ja Maximianus sekä Caesaresina Galerius ja Constantius Chlorus. Tetrarkia pyrki varmistamaan sujuvan vallan siirtymisen, jakamaan vallankäyttöä maantieteellisesti ja tehostamaan rajojen puolustusta.

Hallinnollisesti hän uudisti provinssijakoa ja loi suurempia piirihallintoja eli prefektuureja, joiden alle asetettiin pienempiä provinssiyksiköitä. Näin pienennettiin yksittäisten provinssikuvernöörien mahdollisuutta koota liikaa valtaa ja parannettiin verotuksen ja oikeuslaitoksen toimivuutta.

Talous ja lainsäädäntö

Diocletianus kohtasi laajaa talousjärjestelmän epävakautta: kultaa virtasi läntiseltä Välimereltä itään ja inflaatio oli vakava ongelma. Hän pyrki hillitsemään hintojen nousua ja vakauttamaan rahajärjestelmää useilla toimenpiteillä:

  • teetti verotuksen uudelleenjärjestelyn, perusti rekisteröintijärjestelmiä ja määräsi verotuksen perustettavaksi maantuottoon ja väestöön pohjautuvan laskennan pohjalta;
  • uudisti kolikkojärjestelmää ja yrityksellisesti yritti vakauttaa kultan ja hopean asemaa maksuvälineenä;
  • antoi niin kutsutun hintaohjeen (Edict on Maximum Prices) noin vuonna 301, jolla yritettiin rajoittaa tavaroiden ja palveluiden hintoja ja pysäyttää inflaatio. Ohjeen noudattaminen oli kuitenkin vaikeaa ja se synnytti kiertoteitä ja harmaan talouden ilmiöitä.

Vaikka kaikki toimet eivät täysin onnistuneet, hänen verojärjestelmänsä ja byrokratian laajentaminen paransivat veronkeruun pysyvyyttä ja mahdollistivat paremman resurssien suuntaamisen armeijalle ja hallinnolle.

Armeija ja rajojen puolustus

Diocletianus vahvisti armeijan roolia ja muutti sen organisaatiota. Hän erotti rajavartioston (limitanei) ja liikkeessä olevat kenttäjoukot (comitatenses) entistä selvemmin toisistaan. Rajalle asetettiin pienempiä, paikallisia etuvartioita ja linnoituksia—usein miehitettynä maaorjista ja paikallisista rekrytoiduista sotilaista—jotka asuivat lähellä kyliä, harjoittivat maanviljelyä ja saivat säännöllisen palkan Roomasta. Näiden joukkojen tehtävänä oli pitää rajat suojattuina ja hälyttää eteenpäin uhista sytyttämällä merkkitulet tai käyttämällä merkkitorneja, etenkin Reinin ja Tonavan alueilla.

Samalla perustettiin liikkeessä olevia nopeita joukkoja, joita voitiin siirtää uhkakohteisiin. Sotilaiden urakehitykseen liittyi palkkiot ja palvelusvuosiin perustuva eteneminen — esimerkiksi niin kutsutut “sotilaspisteet” ja muut etuudet, jotka kannustivat pysyvään palvelukseen ja lojaalisuuteen.

Uskontopolitiikka ja vainot

Diocletianus suhtautui myönteisesti perinteiseen roomalaiseen jumaltarustoon ja pyrki vahvistamaan imperiumin uskonnollista yhtenäisyyttä. Hallintonsa loppuvaiheessa hän johti laajamittaista kristittyjen vainoa, joka tunnetaan usein nimellä Suuri vaino (persecutio 303–311). Hän määräsi kirkkojen sulkemisia, pyhien tekstien takavarikointia ja kirkon omaisuuden takavarikointia, ja paikoin seurasi tuomioita ja teloituksia. Vainojen laajuudesta ja uhrimääristä on eri arvioita, mutta Diocletianuksen määräykset tekivät kristittyjen aseman koko valtakunnassa erittäin hankalaksi.

Vetäytyminen ja perintö

Harvinaista imperiumin historiassa Diocletianus luopui vallasta virallisesti 11. toukokuuta 305. Hän vetäytyi syntymäkaupunkiinsa ja rakensi itselleen vaikuttavan palatsin Spalatin (nykyinen Split), jossa hän vietti eläkepäiviään puutarhoja hoitaen ja maataloutta harjoittaen. Hän kuoli noin vuosien 311–312 tienoilla.

Diocletianuksen uudistukset — hallinnollinen jakaminen, verouudistukset, armeijan reorganisointi ja tetrarkian periaate — muokkasivat Rooman valtakunnan rakennetta pitkään ja loivat pohjaa myöhäisantiikin ja bysanttilaisen hallinnon kehittymiselle. Monet hänen toimenpiteistään olivat autoritäärisiä, mutta niitä voidaan pitää myös pragmaattisina pyrkimyksinä pelastaa laaja ja monimutkainen valtakunta kestävään hallintaan.