Diocletianus

Poliittinen rakenne

Diocletianus perusti hallintomuodon, joka tunnettiin nimellä tetrarkia. Siinä keisarikunta järjestettiin neljään osaan, joita kutakin hallitsi toinen keisari. Diocletianus otti vastuulleen itäisen valtakunnan. Vanhempi kanssakeisari oli Maximianus Augustus, upseeritoveri. Hän johti läntistä valtakuntaa. Myöhemmin siihen lisättiin kaksi nuorempaa apukeisaria: Galerius ja Constantius Chlorus.

Lopulta vuonna 305 kaksi vanhempaa keisaria luopui vallasta ja vetäytyi eläkkeelle, ja kaksi nuorempaa nousi Augustuksen asemaan. Heidän tukenaan oli puolestaan kaksi junioria: Severus II lännessä Constantiuksen johdolla ja Maximinus idässä Galeriuksen johdolla. Tällä tavoin tetrarkia osoitti, miten se pystyi uusintamaan itseään.

Illyria

Nämä miehet olivat kotoisin roomalaisesta Illyrian maakunnasta, useat Sirmiumin kaupungista, josta tulisi yksi neljästä pääkaupungista tässä järjestelmässä. Domitianuksen ajoista (81-96) lähtien, jolloin yli puolet Rooman armeijasta oli sijoitettu Tonavan alueille, Illyrian provinssit olivat olleet tärkein rekrytointialue auxilia- ja myöhemmin legioonien palvelukseen.

3. vuosisadalla roomalaistuneet illyrialaiset alkoivat hallita armeijan ylempiä upseeriportaita. Lopulta illyrialainen upseeriluokka otti haltuunsa itse valtion.

Alueet ja pääkaupungit

Neljä tetrarkkaa eivät asuneet Roomassa vaan muissa kaupungeissa lähempänä rajoja, jotka oli tarkoitettu lähinnä valtakunnan puolustuksen päämajoiksi. He kohtasivat Persian ja germaaniheimot. Lisäksi Reinin ja Tonavan varrella esiintyi monia itäisen arojen heimoja.

Nämä neljä keskusta tunnetaan nimellä "tetrarkkiset pääkaupungit". Vaikka Rooma lakkasi olemasta operatiivinen pääkaupunki, se oli edelleen koko valtakunnan nimellinen pääkaupunki. Sillä oli oma kaupungin prefekti, ja tämä ajatus otettiin myöhemmin mallia Konstantinopolissa. Neljä tetrarkkista pääkaupunkia olivat:

• Luoteis-Aasiassa sijaitseva Nikomedia (nykyinen Izmit Turkissa), joka oli tukikohta Balkanilta ja Persian sassanideilta tulevia hyökkäyksiä vastaan, oli Diocletianuksen, itäisen (ja vanhimman) Augustuksen, pääkaupunki. Konstantinus Suuren vuonna 318 tekemän lopullisen uudelleenjärjestelyn myötä Sassanidien Persiaa vastapäätä sijaitsevasta alueesta tuli Oriensin "idän" prefektuuri, myöhemmän Bysantin ydin.
• Sirmium (nykyinen Sremska Mitrovica) nykyisen Serbian Vojvodinan alueella ja lähellä Belgradia Tonavan rajalla oli itäisen keisarin Galeriuksen pääkaupunki; siitä tuli Balkanin ja Tonavan välinen prefektuuri Illyricum.
• Mediolanum (nykyinen Milano, lähellä Alppeja) oli läntisen Augustuksen Maximianuksen pääkaupunki; hänen alueestaan tuli "Italia ja Afrikka", jolla oli vain lyhyt ulkoraja.
• Augusta Treverorum (nykyinen Trier, Saksassa) oli Constantius Chloruksen, läntisen Caesarin pääkaupunki, lähellä strategisesti tärkeää Reinin rajaa, se oli ollut gallialaiskeisari Tetricus I:n pääkaupunki; tästä kaupunginosasta tuli Galliae-prefektuuri.

Aquileia, satama Adrianmeren rannikolla, ja Eboracum (nykyisin York, Pohjois-Englannissa lähellä Skotlannin heimoja) olivat myös merkittäviä keskuksia Maximianukselle ja Constantiukselle.

Alueellisen toimivallan osalta neljän tetrarkan välillä ei ollut tarkkaa jakoa, eikä Rooman valtio varsinaisesti jakautunut tällä kaudella neljään erilliseen alamaakuntaan. Kullakin keisarilla oli Rooman valtakunnan sisällä oma vaikutusalueensa, mutta ei juuri muuta, lähinnä "sotateatterin" korkein johto. Kukin tetrarkki oli itse usein kentällä ja delegoi suurimman osan hallinnosta hierarkkiselle byrokratialle, jota johti hänen pretoriaaniprefektinsä, ja kukin heistä valvoi useita vikaareja, kenraalikuvernöörejä, jotka vastasivat toisesta uudesta hallinnollisesta tasosta, siviilihiippakunnasta. Luettelo kunkin neljänneksen sisällä sijaitsevista provinsseista, jotka nykyään tunnetaan nimellä eparkio, on kohdassa Roomalainen provinssi.

Lännessä Augustus Maximianus hallitsi Adrianmeren ja Syrtiksen länsipuolella sijaitsevia maakuntia, ja tällä alueella hänen keisarinsa Constantius hallitsi Galliaa ja Britanniaa. Idässä Augustus Diocletianuksen ja hänen keisarinsa Galeriuksen väliset järjestelyt olivat paljon joustavampia.

Eläkkeelle siirtyminen ja kuolema

Diocletianuksen uudistukset muuttivat perusteellisesti Rooman keisarillisen hallinnon rakennetta ja vakauttivat valtakunnan taloudellisesti ja sotilaallisesti. Tämä auttoi keisarikuntaa pysymään ehjänä vielä sata vuotta, vaikka se näytti Diocletianuksen nuoruudessa olevan lähellä romahdusta.

Sairauden heikentämänä Diocletianus jätti keisarin viran 1. toukokuuta 305, ja hänestä tuli ensimmäinen Rooman keisari, joka luopui tehtävästään vapaaehtoisesti. Hän vietti eläkepäiviään palatsissaan Dalmatian rannikolla ja hoiti vihannestarhojaan. Hänen palatsistaan tuli lopulta nykyisen Splitin kaupungin ydin.

Maximianus yritti palata valtaan. Diocletianus määräsi hänet luopumaan vallasta lopullisesti. Lopulta Maximianus joutui tekemään itsemurhan, ja tetrarkia alkoi hajota. Diocletianus kuoli epätoivoon.