Diocletianus — Rooman keisari: vallan uudistus, talous ja vainot
Syväluotaus Diocletianuksen vallan uudistuksiin, talouspolitiikkaan ja kristittyjen vainoihin — miten hänen päätöksensä muovasivat Rooman valtakunnan tulevaisuutta.
Diocletianus (Gaius Aurelius Valerius Diocletianus, noin 245 – noin 311–312) oli Rooman keisari 20. marraskuuta 284 – 11. toukokuuta 305. Hän syntyi Dalmatiassa köyhille vanhemmille ja nousi sotilasuran kautta valtaan. Diocletianus lopetti niin kutsutun kolmannen vuosisadan kriisinä tunnetun aikakauden (235–284) ja käynnisti laajan vallan, hallinnon ja talouden uudistusohjelman, jonka tarkoituksena oli palauttaa imperiumin vakautta ja kykeneväisyyttä puolustukseen.
Vallan uudistus ja tetrarkia
Diocletianus hajotti perinteisen yksinvaltiaisen keisarin vallan järjestämällä valtakunnan uuteen hallintomalliin, jota kutsutaan tetrarkiaksi. Vuonna 286 hän nimesi rinnalleen väliaikaisen kumppanin, keisari Maximianuksen, ja vuonna 293 hän jakoi vallan neljän johtajan kesken: kaksi seniorikeisaria (Augusti) ja kaksi heidän apunaan olevaa nuorempaa kruununperijää (Caesares) — keskeisinä nimekkeinä olivat Diocletianus itse ja Maximianus sekä Caesaresina Galerius ja Constantius Chlorus. Tetrarkia pyrki varmistamaan sujuvan vallan siirtymisen, jakamaan vallankäyttöä maantieteellisesti ja tehostamaan rajojen puolustusta.
Hallinnollisesti hän uudisti provinssijakoa ja loi suurempia piirihallintoja eli prefektuureja, joiden alle asetettiin pienempiä provinssiyksiköitä. Näin pienennettiin yksittäisten provinssikuvernöörien mahdollisuutta koota liikaa valtaa ja parannettiin verotuksen ja oikeuslaitoksen toimivuutta.
Talous ja lainsäädäntö
Diocletianus kohtasi laajaa talousjärjestelmän epävakautta: kultaa virtasi läntiseltä Välimereltä itään ja inflaatio oli vakava ongelma. Hän pyrki hillitsemään hintojen nousua ja vakauttamaan rahajärjestelmää useilla toimenpiteillä:
- teetti verotuksen uudelleenjärjestelyn, perusti rekisteröintijärjestelmiä ja määräsi verotuksen perustettavaksi maantuottoon ja väestöön pohjautuvan laskennan pohjalta;
- uudisti kolikkojärjestelmää ja yrityksellisesti yritti vakauttaa kultan ja hopean asemaa maksuvälineenä;
- antoi niin kutsutun hintaohjeen (Edict on Maximum Prices) noin vuonna 301, jolla yritettiin rajoittaa tavaroiden ja palveluiden hintoja ja pysäyttää inflaatio. Ohjeen noudattaminen oli kuitenkin vaikeaa ja se synnytti kiertoteitä ja harmaan talouden ilmiöitä.
Vaikka kaikki toimet eivät täysin onnistuneet, hänen verojärjestelmänsä ja byrokratian laajentaminen paransivat veronkeruun pysyvyyttä ja mahdollistivat paremman resurssien suuntaamisen armeijalle ja hallinnolle.
Armeija ja rajojen puolustus
Diocletianus vahvisti armeijan roolia ja muutti sen organisaatiota. Hän erotti rajavartioston (limitanei) ja liikkeessä olevat kenttäjoukot (comitatenses) entistä selvemmin toisistaan. Rajalle asetettiin pienempiä, paikallisia etuvartioita ja linnoituksia—usein miehitettynä maaorjista ja paikallisista rekrytoiduista sotilaista—jotka asuivat lähellä kyliä, harjoittivat maanviljelyä ja saivat säännöllisen palkan Roomasta. Näiden joukkojen tehtävänä oli pitää rajat suojattuina ja hälyttää eteenpäin uhista sytyttämällä merkkitulet tai käyttämällä merkkitorneja, etenkin Reinin ja Tonavan alueilla.
Samalla perustettiin liikkeessä olevia nopeita joukkoja, joita voitiin siirtää uhkakohteisiin. Sotilaiden urakehitykseen liittyi palkkiot ja palvelusvuosiin perustuva eteneminen — esimerkiksi niin kutsutut “sotilaspisteet” ja muut etuudet, jotka kannustivat pysyvään palvelukseen ja lojaalisuuteen.
Uskontopolitiikka ja vainot
Diocletianus suhtautui myönteisesti perinteiseen roomalaiseen jumaltarustoon ja pyrki vahvistamaan imperiumin uskonnollista yhtenäisyyttä. Hallintonsa loppuvaiheessa hän johti laajamittaista kristittyjen vainoa, joka tunnetaan usein nimellä Suuri vaino (persecutio 303–311). Hän määräsi kirkkojen sulkemisia, pyhien tekstien takavarikointia ja kirkon omaisuuden takavarikointia, ja paikoin seurasi tuomioita ja teloituksia. Vainojen laajuudesta ja uhrimääristä on eri arvioita, mutta Diocletianuksen määräykset tekivät kristittyjen aseman koko valtakunnassa erittäin hankalaksi.
Vetäytyminen ja perintö
Harvinaista imperiumin historiassa Diocletianus luopui vallasta virallisesti 11. toukokuuta 305. Hän vetäytyi syntymäkaupunkiinsa ja rakensi itselleen vaikuttavan palatsin Spalatin (nykyinen Split), jossa hän vietti eläkepäiviään puutarhoja hoitaen ja maataloutta harjoittaen. Hän kuoli noin vuosien 311–312 tienoilla.
Diocletianuksen uudistukset — hallinnollinen jakaminen, verouudistukset, armeijan reorganisointi ja tetrarkian periaate — muokkasivat Rooman valtakunnan rakennetta pitkään ja loivat pohjaa myöhäisantiikin ja bysanttilaisen hallinnon kehittymiselle. Monet hänen toimenpiteistään olivat autoritäärisiä, mutta niitä voidaan pitää myös pragmaattisina pyrkimyksinä pelastaa laaja ja monimutkainen valtakunta kestävään hallintaan.
Diocletianus: marmoria, valmistettu Firenzessä, 1700-luvulla.
Poliittinen rakenne
Diocletianus perusti hallintomuodon, joka tunnettiin nimellä tetrarkia. Siinä keisarikunta järjestettiin neljään osaan, joita kutakin hallitsi toinen keisari. Diocletianus otti vastuulleen itäisen valtakunnan. Vanhempi kanssakeisari oli Maximianus Augustus, upseeritoveri. Hän johti läntistä valtakuntaa. Myöhemmin siihen lisättiin kaksi nuorempaa apukeisaria: Galerius ja Constantius Chlorus.
Lopulta vuonna 305 kaksi vanhempaa keisaria luopui vallasta ja vetäytyi eläkkeelle, ja kaksi nuorempaa nousi Augustuksen asemaan. Heidän tukenaan oli puolestaan kaksi junioria: Severus II lännessä Constantiuksen johdolla ja Maximinus idässä Galeriuksen johdolla. Tällä tavoin tetrarkia osoitti, miten se pystyi uusintamaan itseään.
Illyria
Nämä miehet olivat kotoisin roomalaisesta Illyrian maakunnasta, useat Sirmiumin kaupungista, josta tulisi yksi neljästä pääkaupungista tässä järjestelmässä. Domitianuksen ajoista (81-96) lähtien, jolloin yli puolet Rooman armeijasta oli sijoitettu Tonavan alueille, Illyrian provinssit olivat olleet tärkein rekrytointialue auxilia- ja myöhemmin legioonien palvelukseen.
3. vuosisadalla roomalaistuneet illyrialaiset alkoivat hallita armeijan ylempiä upseeriportaita. Lopulta illyrialainen upseeriluokka otti haltuunsa itse valtion.
Alueet ja pääkaupungit
Neljä tetrarkkaa eivät asuneet Roomassa vaan muissa kaupungeissa lähempänä rajoja, jotka oli tarkoitettu lähinnä valtakunnan puolustuksen päämajoiksi. He kohtasivat Persian ja germaaniheimot. Lisäksi Reinin ja Tonavan varrella esiintyi monia itäisen arojen heimoja.
Nämä neljä keskusta tunnetaan nimellä "tetrarkkiset pääkaupungit". Vaikka Rooma lakkasi olemasta operatiivinen pääkaupunki, se oli edelleen koko valtakunnan nimellinen pääkaupunki. Sillä oli oma kaupungin prefekti, ja tämä ajatus otettiin myöhemmin mallia Konstantinopolissa. Neljä tetrarkkista pääkaupunkia olivat:
- Luoteis-Aasiassa sijaitseva Nikomedia (nykyinen Izmit Turkissa), joka oli tukikohta Balkanilta ja Persian sassanideilta tulevia hyökkäyksiä vastaan, oli Diocletianuksen, itäisen (ja vanhimman) Augustuksen, pääkaupunki. Konstantinus Suuren vuonna 318 tekemän lopullisen uudelleenjärjestelyn myötä Sassanidien Persiaa vastapäätä sijaitsevasta alueesta tuli Oriensin "idän" prefektuuri, myöhemmän Bysantin ydin.
- Sirmium (nykyinen Sremska Mitrovica) nykyisen Serbian Vojvodinan alueella ja lähellä Belgradia Tonavan rajalla oli itäisen keisarin Galeriuksen pääkaupunki; siitä tuli Balkanin ja Tonavan välinen prefektuuri Illyricum.
- Mediolanum (nykyinen Milano, lähellä Alppeja) oli läntisen Augustuksen Maximianuksen pääkaupunki; hänen alueestaan tuli "Italia ja Afrikka", jolla oli vain lyhyt ulkoraja.
- Augusta Treverorum (nykyinen Trier, Saksassa) oli Constantius Chloruksen, läntisen Caesarin pääkaupunki, lähellä strategisesti tärkeää Reinin rajaa, se oli ollut gallialaiskeisari Tetricus I:n pääkaupunki; tästä kaupunginosasta tuli Galliae-prefektuuri.
Aquileia, satama Adrianmeren rannikolla, ja Eboracum (nykyisin York, Pohjois-Englannissa lähellä Skotlannin heimoja) olivat myös merkittäviä keskuksia Maximianukselle ja Constantiukselle.
Alueellisen toimivallan osalta neljän tetrarkan välillä ei ollut tarkkaa jakoa, eikä Rooman valtio varsinaisesti jakautunut tällä kaudella neljään erilliseen alamaakuntaan. Kullakin keisarilla oli Rooman valtakunnan sisällä oma vaikutusalueensa, mutta ei juuri muuta, lähinnä "sotateatterin" korkein johto. Kukin tetrarkki oli itse usein kentällä ja delegoi suurimman osan hallinnosta hierarkkiselle byrokratialle, jota johti hänen pretoriaaniprefektinsä, ja kukin heistä valvoi useita vikaareja, kenraalikuvernöörejä, jotka vastasivat toisesta uudesta hallinnollisesta tasosta, siviilihiippakunnasta. Luettelo kunkin neljänneksen sisällä sijaitsevista provinsseista, jotka nykyään tunnetaan nimellä eparkio, on kohdassa Roomalainen provinssi.
Lännessä Augustus Maximianus hallitsi Adrianmeren ja Syrtiksen länsipuolella sijaitsevia maakuntia, ja tällä alueella hänen keisarinsa Constantius hallitsi Galliaa ja Britanniaa. Idässä Augustus Diocletianuksen ja hänen keisarinsa Galeriuksen väliset järjestelyt olivat paljon joustavampia.
Eläkkeelle siirtyminen ja kuolema
Diocletianuksen uudistukset muuttivat perusteellisesti Rooman keisarillisen hallinnon rakennetta ja vakauttivat valtakunnan taloudellisesti ja sotilaallisesti. Tämä auttoi keisarikuntaa pysymään ehjänä vielä sata vuotta, vaikka se näytti Diocletianuksen nuoruudessa olevan lähellä romahdusta.
Sairauden heikentämänä Diocletianus jätti keisarin viran 1. toukokuuta 305, ja hänestä tuli ensimmäinen Rooman keisari, joka luopui tehtävästään vapaaehtoisesti. Hän vietti eläkepäiviään palatsissaan Dalmatian rannikolla ja hoiti vihannestarhojaan. Hänen palatsistaan tuli lopulta nykyisen Splitin kaupungin ydin.
Maximianus yritti palata valtaan. Diocletianus määräsi hänet luopumaan vallasta lopullisesti. Lopulta Maximianus joutui tekemään itsemurhan, ja tetrarkia alkoi hajota. Diocletianus kuoli epätoivoon.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Diocletianus?
V: Diocletianus (Gaius Aurelius Valerius Diocletianus) oli Rooman keisari 20. marraskuuta 284-11. toukokuuta 305. Hän syntyi Dalmatiassa köyhille vanhemmille.
K: Minkä kauden hän lopetti?
V: Diocletianus päätti kolmannen vuosisadan kriisinä tunnetun kauden (235-284).
K: Miten hän käsitteli uskontoa?
V: Hän vainosi kristittyjä, ristiinnaulitsi enemmän kuin yksikään muu keisari, ja määräsi roomalaisten perinteisen polyteistisen uskonnon.
K: Mitä hän teki talouskysymysten ratkaisemiseksi?
V: Koska hän huomasi kullan valuvan läntiseltä Välimereltä itään, hän yritti pysäyttää inflaation lainsäädännöllä ja määräsi, että kolikoita sai valmistaa vain kullasta tai hopeasta. Hän myös paransi verotusjärjestelmää.
K: Miten hän muutti sotilaallisia käytäntöjä?
V: Diocletianus muutti armeijan käytäntöjä varuskuntapuolustuksesta pieniin etuvartioihin rajoilla, joissa oli paikallisia sotilaita, jotka viljelivät maata ja asuivat perheidensä kanssa kylissä. He sytyttivät torneissa merkkitulia varoittaakseen saksalaisten mahdollisista hyökkäyksistä rajojen yli, ja sotilaille maksettiin säännöllinen palkka palveluksistaan. Hän antoi heille myös mahdollisuuden nousta palvelusvuosien ja taistelussa suoritettujen tehtävien perusteella.
Etsiä