Ananke on Jupiterin taantumuksellinen ja ei-pallomainen kuu, joka löydettiin Mount Wilsonin observatoriossa vuonna 1951 Seth Barnes Nicholsonin toimesta. Kuun nimi tulee mytologisesta hahmosta Anankesta, joka on Jupiterin Adrastean äiti. Nimen adjektiivimuoto on Anankean.
Löytö ja nimeäminen
Ananke sai nykyisen nimensä vasta vuonna 1975; sitä ennen se tunnettiin yksinkertaisesti nimellä Jupiter XII. Vuosina 1955–1975 sitä kutsuttiin joskus nimellä "Adrastea" — Adrastea on nykyään toisen, pienemmän Jupiterin kuun nimi. Nimeämiskäytännöt muuttuivat 1970-luvulla, jolloin useille Jupiterin pienille kuille annettiin mytologisia nimiä erotukseksi numeroista.
Orbiitti ja Ananke-ryhmä
Ananke antaa nimensä niin kutsutulle Ananke-ryhmälle, joka koostuu Jupiterin taantumuksellisista, epäsäännöllisistä kuista. Ryhmän jäsenet kiertävät Jupiteria etäisyydellä noin 19 300 000–22 700 000 kilometriä ja niiden rata on jyrkästi viettävä, noin 150° suhteessa Jupiterin päiväntasaajaan. Ne liikkuvat taantumuksellisesti, eli päinvastaiseen suuntaan kuin Jupiterin pyöriminen.
Ananke-ryhmän yhtenäinen liike ja samankaltaiset radat viittaavat siihen, että ryhmän kuut ovat syntyneet samasta alkuperäisestä kappaleesta, joka on jäänyt Jupiterin vangiksi ja hajonnut törmäyksessä tai rapautumisen seurauksena.
Fyysiset ominaisuudet ja havaitseminen
Ananke on pieni ja epäsäännöllisen muotoinen kuu. Sen halkaisija on arviolta kymmeniä kilometrejä (useimmissa lähteissä mainitaan luokkaa muutamia kymmeniä kilometrejä), ja pinta on tumma — kuun pinnan heijastuskyky (albedo) on matala. Sen koostumuksen uskotaan muistuttavan tummaa, kallioperäistä tai karbonaattista ainetta, samanlaista kuin C- tai D-tyyppiset asteroidit, mikä tukee käsitystä sen mahdollisesta asteroidiperäisestä alkuperästä.
Ananke on himmeä ja sen havaitseminen maasta vaatii suuria kaukoputkia ja pitkäkestoisia havaintoja. Pienikokoisena ja kaukana Jupiterista se näkyy vain nykyaikaisilla instrumenteilla hyvin rajoitetuissa olosuhteissa.
Merkitys ja tutkimus
Ananke on tärkeä esimerkki Jupiterin epäsäännöllisistä kuista ja niistä muodostuvista ryhmistä. Tutkimalla Ananke-ryhmän ratoja, koostumusta ja törmäyshistoriaa astronomit pyrkivät ymmärtämään, miten suuret planeetat vangitsevat pienempiä kappaleita ja miten tällaiset satelliittiryhmät syntyvät. Vaikka yksityiskohtia kuten tarkka muoto, rotaatio ja pinnan koostumus ovat osittain edelleen tutkinnan kohteena, Ananke edustaa selkeää tapausta vangitusta ja myöhemmin fragmentoituneesta kappaleesta Jupiterin järjestelmässä.

