Anchiceratops dinosaurus: kuvaus, ulkonäkö, laji ja löytöpaikat
Anchiceratops oli eräänlainen kasvinsyöjädinosaurus, joka eli myöhäisellä liitukaudella. Sillä oli pitkä hapsu (frilli) takaraivossaan ja kolme sarvea kasvoillaan: silmien yläpuolella kaksi pitkää ja nenän päällä yksi lyhyempi. Ulkonäöltään se muistuttaa lajia Triceratops, mutta frillin muoto ja muut piirteet erottavat sen muista sarvikuonoryhmän jäsenistä. Anchiceratops tunnetaan pääasiassa Horseshoe Canyon -muodostumasta, joka on löydöspaikka Albertassa. Anchiceratopsista on yleisesti tunnustettu vain yksi laji, A. ornatus.
Ulkonäkö ja koko
Anchiceratops oli keskikokoinen ceratopsidi. Sen tunnuspiirteitä olivat:
- leveä kallo ja suuri frilli, joka saattoi toimia lajinmääritykseen ja lajityypilliseen näyttävyyteen liittyvänä rakenteena;
- kaksi pitkää kulmahammasta muistuttavaa sarvea silmien yläpuolella ja lyhyempi nenän päällä;
- voimakas leukarakenne, joka viittaa tehokkaaseen kasvien pureskeluun.
Arviolta Anchiceratops oli noin 4–6 metriä pitkä ja painoi kenties 1,5–2,5 tonnia. Frillin ja sarvien tarkat mittasuhteet vaihtelivat yksilöittäin, ja ne saattoivat toimia sekä puolustuksessa että lajin sisäisessä näyttelyssä.
Luokittelu ja sukulaisuudet
Anchiceratops kuuluu ceratopsideihin (sarvikuonodinosaurukset), tarkemmin chasmosaurineihin, jotka yleensä kantavat pitkiä frillejä ja suuria kulmahampaita. Sen muoto muistuttaa monin paikoin paremmin chasmosaurideja kuten Triceratops, mutta tieteelliset analyysit ovat osoittaneet myös eroja, ja sukulaisuussuhteet ovat olleet osittain kiistanalaisia.
Löytöpaikat ja iänmääritys
Suurin osa Anchiceratops-fossiileista on löydetty Horseshoe Canyon -muodostumasta Albertassa. Tämä muodostuma edustaa myöhäisliitukauden ympäristöjä; laji eli arviolta noin 70 miljoonaa vuotta sitten (mareisti myöhäinen liitukausi). Löydökset ovat pääosin kalloja ja fragmentaarisia luuston osia, mikä on rajoittanut yksityiskohtaista tietoa lajin ulkoasusta ja anatomiasta.
Käyttäytyminen ja elinympäristö
Vaikka suoria havaintoja ei ole, voidaan Anchiceratopsin elintapojen olettaa muistuttaneen muiden ceratopsidien tapaa: lauma- tai ryhmäkäyttäytyminen, kasvinsyöjäruokavalio ja frillin sekä sarvien käyttö sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tai puolustuksessa. Elinympäristö oli todennäköisesti tasankomaista tai jokilaaksojen rehevää kasvillisuutta, jossa riitti syötävää suurille kasvinsyöjille.
Tieteellinen historia ja lajit
Paleontologi William A. Parks kuvasi lajin A. ornatus alun perin 1914. Fossiilimateriaalin katkonaisuus on johtanut siihen, että vain tämä yksi laji on laajalti hyväksytty, ja joidenkin tutkimusten mukaan lisämateriaalia tarvittaisiin tarkempaan lajien välisten suhteiden selvittämiseen. Tutkimus jatkuu, ja uusia löytöjä tai uudelleentulkintoja voi tulevaisuudessa muuttaa käsitystämme tästä kiinnostavasta sarvikuonosta.
Löytöjen historia
Barnum Brown löysi ensimmäiset Anchiceratopsin kallot vuonna 1912. Hän antoi niille nimen Anchiceratops ornatus vuonna 1914, kaksi vuotta myöhemmin. Anchiceratops tarkoittaa "melkein Ceratopsia" ja ornatus "koristeellista". Vuonna 1924 C. M. Sternberg löysi toisen kallon. Se oli pienempi ja sillä oli pitkä nokka. Vuonna 1929 hän antoi tälle lajille nimen A. longirostris, joka tarkoittaa "pitkää kuonoa". Vuonna 1990 Leham päätti kuitenkin, että A. longirostris oli vain A. ornatusin naaras. Toinen Dodsonin ja Currien samana vuonna tekemä tutkimus oli samaa mieltä. Vuonna 1925 Sternberg löysi päättömän luurangon, jonka hän uskoi kuuluvan Anchiceratopsille. Se saattoi kuitenkin kuulua Arrhinoceratopsiin tai uuteen sukuun. Muitakin kalloja on löydetty, mutta niitä ei ole koskaan kuvattu.


Sternbergin löytämä luuranko
Kuvaus
Anchiceratops saattoi olla 4,5 metriä (15 jalkaa) pitkä ja 1,5 tonnia (1,65 tonnia) painava. Jos nimeämätön luuranko kuuluisi Anchiceratopsille, se olisi vain 4,3 metriä pitkä ja painaisi vain 1,2 tonnia (1,32 tonnia).
Anchiceratopsilla oli lyhyt nenäsarvi, joka kulki eteenpäin. Silmien yläpuolella olevat sarvet (otsasarvet) olivat pitkät ja menivät hieman sivulle. Ne olivat hieman kaarevat. Hapsu oli kapea, ja sen ulkoreunassa oli monia pieniä sarvia. Se ei ollut kovin ylöspäin suuntautuva. Joillakin yksilöillä kuono on hyvin pitkä.
Luuranko, joka saattoi kuulua tälle dinosaurukselle, oli outo. Se oli pienempi kuin useimmilla muilla ceratopsideilla. Sillä oli pitkä kaula ja vahvat käsivarret, mutta sillä oli lyhyt häntä, jossa oli vain 38 nikamaa 45 nikaman sijaan. Sen reisiluun pituus oli 74 senttimetriä ja sääriluun pituus 51,5 senttimetriä.


Koko verrattuna ihmiseen
Luokitus
Scott Sampson luokitteli Anchiceratopsin näin vuonna 2010. Tässä sukupuussa on monia sukulaisia ceratopsideja.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||


Jälleenrakentaminen
Paleoekologia
Anchiceratops eli Horseshoe Canyon -muodostumassa. Myös Arrhinoceratops ja yksi muu ceratopsidi ovat saattaneet elää siellä. Anchiceratopsin eläessä Horseshoe Canyon -muodostuma oli tulva-aluetta, jossa oli metsiä. Anchiceratops näyttää pitäneen soisista paikoista, toisin kuin muut ceratopsidit, jotka pitivät kuivemmista paikoista.


Anchiceratops elinympäristössään
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Millainen dinosaurus oli Anchiceratops?
V: Anchiceratops oli kasvinsyöjädinosaurus.
K: Mitkä olivat Anchiceratopsin tunnusomaiset piirteet?
V: Ankkiceratopsilla oli pitkä hapsu takaraivossaan ja kolme sarvea kasvoillaan. Silmien yläpuolella oli kaksi pitkää sarvea ja nenän päällä yksi lyhyempi.
K: Mikä dinosaurus oli samanlainen kuin Anchiceratops?
V: Triceratops oli samanlainen kuin Anchiceratops.
K: Mistä Anchiceratops löydettiin?
V: Anchiceratops löydettiin Horseshoe Canyon -muodostumasta, joka on Albertassa sijaitseva fossiilikohde.
K: Kuinka monta Anchiceratops-lajia on olemassa?
V: Anchiceratops-lajeja on vain yksi, A. ornatus.
K: Mitä Anchiceratops söi?
V: Anchiceratops oli kasvinsyöjädinosaurus, joten se todennäköisesti söi lehtiä, kukkia ja muuta kasvillisuutta.
K: Miten Anchiceratops puolustautui?
V: Ankkiceratopsilla oli kolme sarvea ja takaraivossaan röyhelö, joilla se saattoi puolustautua saalistajia vastaan.