Ankylopollexia – Ornithischia-dinosaurusten klaani (Iguanodon, hadrosaurukset)
Ankylopollexia — Iguanodon ja hadrosaurukset: Ornithischia-klaanin evoluutio, elintavat ja fossiilit 156–66 miljoonaa vuotta sitten.
Ankylopollexia on sukupuuttoon kuollut dinosaurusten klaasi Ornithischia-heimon sisällä. Ne elivät 156-66 miljoonaa vuotta sitten. Nimi tulee kreikan kielen sanasta "ankylos", joka tarkoittaa jäykkää, sulautunutta, ja latinan sanasta "pollex", joka tarkoittaa peukaloa. Yksi Ankylopollexia-klaanin tunnetuimmista ja johdetuimmista jäsenistä on Iguanodon. Hadrosaurukset kuuluvat myös tähän ryhmään.
Tunnistus ja pääpiirteet
Ankylopollexiat ovat Ornithischia-heimoon kuuluvia kasvinsyöjädinosauruksia, joille on tyypillistä muun muassa eturaajan peukaloon kehittynyt jäykempi, usein piikinomainen rakenne. Ryhmän jäsenet vaihtelivat kooltaan ja ruumiinmuodoltaan: varhaiset lajit olivat usein kevytrakenteisia kaksijalkaisia tai osittain nelijalkaisia, kun taas myöhemmät hadrosauridit olivat usein suuria ja pääosin nelijalkaisia tai sekakävelijöitä. Monilla lajeilla oli kehittyneitä purentalaitteita ja hampaisiin perustuvia "hammaskimppuja", jotka mahdollistivat tehokkaan kasvinosan käsittelyn.
Aikajana ja levinneisyys
Ankylopollexia hajosi varhaisesta jurakaudesta myöhäiselle liitukaudelle (noin 156–66 miljoonaa vuotta sitten). Fossiileja on löydetty laajalta alueelta: Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Aasiasta ja muualta. Ryhmän kehitys näkyy siitä, että varhaisilla edustajilla anatomiassa oli yksinkertaisempia piirteitä, kun taas myöhäiset hadrosaurukset kehittyivät monipuolisiksi lajeiksi, joilla oli erikoistuneita leuan ja hampaiston rakenteita sekä usein monimutkaisia kallo- ja niska-alueen muodostelmia (esim. kurkistusputkemaiset tai koristeelliset kalloalueet).
Ravinto ja ekologia
Ankylopollexiat olivat kasvinsyöjiä. Ne söivät erilaisia kasvinosia — lehtiä, oksia, mahdollisesti kukkia ja kasvin osia, joita aikakauden kasvisto tarjosi. Hadrosaurukset kehittyivät erityisen tehokkaiksi jauhamaan kasvinosia voimakkaalla purentakoneistollaan ja suurilla hampaan pinnoilla, mikä antoi niille etua erilaisissa ympäristöissä. Monet lajit elivät laumoina tai ryhmissä, mikä näkyy esimerkiksi löytöpaikkojen monilajisissa ja -yksilöisissä assemblageissa.
Tärkeimmät suvut ja lajit
- Iguanodon — yksi kuuluisimmista Ankylopollexia-ryhmän edustajista; alkuperäisiä jäänteitä löydetty muun muassa Euroopasta. Iguanodonilla oli tyypillinen peukalopiikki ja järeä ruumiinrakenne.
- Hadrosaurukset — niin kutsutut "hanhipäät" (hadrosauridae) kehittyivät laajalti ja monimuotoisesti, niillä oli usein pitkä kallo, joka oli varustettu erilaisten kornutiivien ja resonanssirakenteiden yhdistelmillä sekä tehokkaat hammaskimput.
- Muita edustajia — varhaiset sukupolvet kuten camptosaurukset ja mantellisaurukset edustivat kehityksen alkuvaiheita, joista kehittyivät myöhemmät suurikokoisemmat ja erikoistuneemmat lajit.
Merkitys paleontologiassa
Ankylopollexian fossiilit ovat auttaneet ymmärtämään ornithischia-dinosaurusten muodonmuutoksia, ekologisia rooleja ja ruokailuergonomiaa mesozooisella aikakaudella. Ryhmän sisäinen evoluutio kuvastaa siirtymää kevyemmistä kaksijalkaisista muodoista suuriksi, monipuolisiksi laumoiksi elävistä kasvinsyöjistä, joilla oli kehittyneet leuan ja hampaiden rakenteet.
Yhteenveto
Ankylopollexia edustaa merkittävää haarautumaa ornithischia-dinosaurusten evoluutiossa: nimi viittaa peukalon jäykkään tai piikikkääseen muotoon, ja ryhmään kuuluvat kaltaiset muodot kuten Iguanodon sekä laaja joukko Hadrosaurukset. Ne elivät myöhäisistä jurakauden vaiheista liitukauden loppuun, leviten laajasti ja sopeutuen eri kasvinsyöjäekologioihin.
Etsiä