Giglion saari (Isola del Giglio) – Toscanan saari ja kunta, Grosseto
Giglion saari (ital. Isola del Giglio) on saari ja italialainen kunta, joka sijaitsee Tyrrhenanmerellä Toscanan rannikon edustalla, kuuluu Grosseton maakuntaan ja Toscanan saaristoon.
Giglio on karun kaunis ja suhteellisen pieni saari, jonka maisemaa hallitsevat jyrkät rannat, metsäiset ylänköalueet ja kirkkaat merivedet. Saarella on useita kyliä ja satamia, joista tunnetuimmat ovat Giglio Porto (pääsatama), Giglio Castello (keskiaikainen linnakylä) ja Campese (rantakylä ja suosittu uimapaikka).
Geografia ja luonto
Saari kuuluu Toscanan saaristoon ja osaan sen Natura-alueita; se on myös osa Toscanan saariston kansallispuistoa (Parco Nazionale Arcipelago Toscano). Luonto on tyypillistä Välimeren ilmastoa ja kasvillisuutta: matalaa pensaskasvillisuutta (macchia), männiköitä ja jyrkkiä kalliomuodostelmia. Merialueet saaren ympärillä ovat suojeltuja ja tunnettuja kirkkaista vesistään, kalakannoistaan ja sukelluspaikoistaan.
Historia
Giglion saarella on pitkä asutushistoria; saarta ovat käyttäneet Etruskit, roomalaiset ja keskiaikaiset yhteisöt. Giglio Castello on säilyttänyt keskiaikaisen vallihautoineen ja kapeine kujineen. Saarella on myös linnoituksia ja majakka, jotka kertovat sen historiallisesta merkityksestä meriliikenteessä.
Talous ja matkailu
Talous perustuu pääosin matkailuun, kalastukseen sekä paikalliseen maatalouteen ja viininviljelyyn. Kesäkaudella saaren asukasluku kasvaa huomattavasti, kun matkailijat saapuvat nauttimaan rannoista, patikointireiteistä ja veneilystä. Giglio tunnetaan erityisesti hyvin säilyneistä rannoistaan, vedenalaisista luolista ja hyvistä sukellusmahdollisuuksista.
Liikenneyhteydet
Saarelle pääsee säännöllisillä lauttayhteyksillä mantereen satamista, yleisin yhteys on Porto Santo Stefanosta. Lautat kuljettavat sekä matkustajia että ajoneuvoja, ja yhteydet lisääntyvät kesäkaudella. Saarella on myös paikallisia teitä, takseja ja julkinen bussiyhteys kyliä yhdistäen.
Merkittävä tapahtuma
Vuonna 2012 Giglion saaren läheisyydessä tapahtunut suuronnettomuus, matkustaja-alus Costa Concordian haaksirikko, toi saarelle ja sen lähiympäristöön runsaasti kansainvälistä huomiota. Onnettomuuden jälkeiset pelastus- ja nostotoimet olivat mittavia ja vaikuttivat alueen elämään useiden vuosien ajan.
Käyntivinkkejä
- Vieraile Giglio Castellon keskiaikaisessa kylässä ja nauti maisemista linnamuurilta.
- Rentoudu Campesen ja Cannellen kaltaisilla rannoilla—vesi on usein poikkeuksellisen kirkasta.
- Hyödynnä patikointireitit ja venekierrokset hiljaisemmille poukamille sekä sukellusalueille.
- Maista paikallisia mereneläviä ja saaren tuotteista valmistettuja viinejä.
Giglion saari on erinomainen kohde niille, jotka etsivät Välimeren luontoa, historiaa ja rauhallista saarielämää yhdistettynä kesäkauden elävään matkailutarjontaan.


Maantiede
Saarta erottaa Argentarion niemimaasta 16 kilometrin pituinen merialue: se on pääasiassa vuoristoinen, lähes kokonaan graniittia, ja korkein kohta on Poggio della Pagana (496 m). 90 prosenttia saaren pinta-alasta on Välimeren alueen kasvillisuuden peitossa, jossa vuorottelevat suuret mäntymetsät ja lukuisat viinitarhat, joiden avulla tuotetaan kuuluisaa Ansonaco-viiniä. Rannikko on 27 km pitkä, ja se koostuu kallioista, sileistä kallioista ja useista lahdista: Suurimmassa niistä on samanniminen pieni kylä, Campese.


Ranta Giglion saarella, josta avautuu näkymä Argentario-vuorelle Toscanan rannikolla.
Historia
Nykyaikainen saari syntyi todennäköisesti 4,5-5 miljoonaa vuotta sitten, ja ihmiset ovat asuneet siellä rautakaudelta lähtien. Myöhemmin se oli todennäköisesti etruskien sotilaslinnoitus. Roomalaisten aikana se oli tärkeä tukikohta Tyrrhenanmerellä, ja siitä kirjoittivat esimerkiksi Julius Caesar De Bello Gallicossaan ja runoilija Rutilius Claudius Namatianus.
Vuonna 805 Kaarle Suuri antoi sen Rooman Tre Fontane -luostarille, ja myöhemmin se oli Aldobrandeschin, Pannocchieschin, Caetanin ja Orsinin sukujen sekä Perugian kaupungin hallussa. Vuonna 1241 keisari Fredrik II:n Sisilian laivasto tuhosi genovalaisen laivaston. Vuodesta 1264 lähtien Giglio oli Pisanien hallitsema, josta se siirtyi Medicien hallintaan. Se kärsi useista saraseenien hyökkäyksistä, jotka päättyivät vasta vuonna 1799.
Saari on historiansa ohella aina ollut tunnettu mineraalivarannoistaan: monet Rooman pylväät ja rakennukset on rakennettu Gigliesen graniitista.
Miten saari oli
Saarella on Domitius Ahenobarbusin roomalaisen huvilan (1.-2. vuosisata) jäännökset Giglio Porton alueella. Dianan temppelistä, joka oli aikoinaan olemassa, ei ole enää jälkiä. Giglio Castellossa sijaitsevassa San Pietro Apostolon kirkossa on norsunluinen krusifiksi, jonka uskotaan olevan Giambolognan tekemä.
Siellä on myös etruskien haaksirikko, joka on peräisin varhaiselta rautakaudelta, noin 600 eaa. Laivan lastina oli kupari- ja lyijyharkkoja, rautakärkiä, amforia ja korinttilaiskypärä. Jopa puinen kirjoitustaulu kynällä on säilynyt. Löydöt ovat nyt lähes kokonaan kadonneet.
Kuljetus
Isola del Giglio on yhteydessä Toscanaan lauttojen kautta, jotka lähtevät Porto Santo Stefanosta ja Orbetello Scalosta.