Guayana Esequiba
Guayana Esequiba on Venezuelan antama nimi alueelle, jota se pitää Guyanan länsipuolella. Sen pinta-ala on 159 500 neliökilometriä. Guyanan osalta alue on jaettu kuuteen hallinnolliseen alueeseen: Barima-Waini, Cuyuni-Mazaruni, Pomeroon-Supenaam, Potaro-Siparuni, Upper Takutu-Upper Essequibo ja Essequibo Islands-West Demerara.
Espanja esitti ensimmäisen vaatimuksensa tästä alueesta 10. heinäkuuta 1788 päivätyssä raportissa:
On todettu, että Orinoco-joen etelärannikko Bariman kohdalta, noin 20 peninkulmaa sisämaahan, Curucima-joelle asti on alavaa ja suomaata, joten koko tämä alue on hyödytöntä maata, sillä siellä on vain vähän hedelmällistä maata ja tuskin yhtään savannia tai laidunmaata, joten sitä ei oteta huomioon; Otetaan Curuciman puro tai Imatakan suuressa haarassa olevan ketjun ja harjun kärki pääpisteeksi ja vedetään kuvitteellinen viiva, joka kulkee eteläkaakkoon ja seuraa samannimisen harjun rinteitä, joita Aguire-, Arature-, Amacuro- ja muut joet sekä muut joet halkovat 20 peninkulman matkalla suoraan Cuyuniin; sieltä se jatkuu Masaruni- ja Essequibo-joelle Berbisin ja Surinaman lähteiden suuntaisesti; tämä on sen suunnan linja, jota ehdotetun uuden asutuksen ja perustusten on noudatettava.
Vuonna 1840 Venezuela vaati itselleen koko Essequibo-joen länsipuolisen Guyanan eli 62 prosenttia silloisesta Brittiläisestä Guyanasta. Britannia ja Venezuela kiistelivät Britannian Guyanan ja Venezuelan välisestä rajasta suurimman osan 1800-luvusta. Venezuela ehdotti 21. helmikuuta 1881 Ison-Britannian silloiselle ulkoministerille lordi Grenvillelle osoitetussa kirjeessä rajalinjaa, joka alkaisi pisteestä, joka sijaitsisi yhden mailin päässä Moruka-joen pohjoispuolella, kulkisi siitä länteen 60. pituuspiirille ja kulkisi etelään kyseistä pituuspiiriä pitkin. Näin Bariman alue olisi kuulunut Venezuelalle. Venezuelan hallitus muutti välimiesoikeudelle esittämässään asiassa vaatimustaan Essequibon länsipuolella sijaitsevasta alueesta ja vaati, että rajan olisi kuljettava Moruka-joen suulta etelään Cuyuni-jokeen, lähellä sen ja Mazaruni-joen yhtymäkohtaa, ja sitten Essequibon itärantaa pitkin Brasilian rajalle. Britannia ja Venezuela hyväksyivät tuomioistuimen päätöksen vuonna 1899.
Venezuela otti asian uudelleen esille vuonna 1962, neljä vuotta ennen kuin Guyana itsenäistyi Britanniasta. Genevessä vuonna 1966 pidetyssä kokouksessa molemmat maat sopivat kuulevansa YK:n pääsihteerin edustajalta ideoita siitä, miten kiista voitaisiin ratkaista rauhanomaisesti. Maiden ja pääsihteerin edustajan välillä on edelleen diplomaattisia yhteyksiä.
Tunnustaessaan Guyanan itsenäisyyden 26. toukokuuta 1966 Venezuela totesi:
Venezuela tunnustaa uuden valtion alueeksi Essequibo-joen oikean rannan itäpuolella sijaitsevan alueen ja toistaa uudelle valtiolle ja kansainväliselle yhteisölle, että se nimenomaisesti pidättää itselleen alueellisen suvereniteetin oikeudet koko edellä mainitun joen länsirannalla sijaitsevaan alueeseen. Näin ollen Guyana-Essequibon alue, johon Venezuela nimenomaisesti pidättää itsemääräämisoikeutensa, rajoittuu idässä uuteen Guyanan valtioon Essequibo-joen keskilinjan kautta sen lähteestä sen suulle Atlantin valtamereen.
Venezuelan vuodesta 1970 lähtien laatimissa kartoissa kaikki Essequibon itärannalta alkava alue, mukaan lukien joen saaret, on Venezuelan aluetta. Joissakin kartoissa läntisen Essequibon aluetta kutsutaan "reklamaatiovyöhykkeeksi".
Venezuelalle kuuluvat alueet 1, 2, 5, 7, 8 ja 10 eli 62 prosenttia Guyanasta.
Kartta, jossa näkyy: * Britannian vaatima ääriraja* Nykyinen raja (karkeasti) ja* Venezuelan vaatima ääriraja.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Minkä nimen Venezuela antaa Guyanan länsipuolella sijaitsevalle alueelle, jota se pitää itselleen kuuluvana?
V: Venezuela kutsuu tätä aluetta nimellä Guayana Esequiba.
K: Kuinka suuren alueen tämä alue kattaa?
V: Tämän alueen pinta-ala on 159 500 neliökilometriä.
K: Miten tämä alue on jaettu Guyanalle?
V: Guyanan osalta tämä alue on jaettu kuuteen hallinnolliseen alueeseen: Barima-Waini, Cuyuni-Mazaruni, Pomeroon-Supenaam, Potaro-Siparuni, Upper Takutu-Upper Essequibo ja Essequibo Islands-West Demerara.
Kysymys: Milloin Espanja esitti ensimmäisen kerran vaatimuksen tästä alueesta?
V: Espanja esitti ensimmäisen vaatimuksensa tästä alueesta 10. heinäkuuta 1788 päivätyssä raportissa.
K: Mitä Venezuela vaati alun perin vuonna 1840?
V: Vuonna 1840 Venezuela vaati itselleen koko Guyanaa Essequibo-joen länsipuolella - 62 prosenttia silloisesta Brittiläisestä Guyanasta.
K: Mitä rajalinjaa Venezuela ehdotti vuonna 1881?
V: Vuonna 1881 Venezuela ehdotti rajalinjaa, joka alkoi pisteestä, joka sijaitsi yhden mailin päässä Moruka-joen pohjoispuolella ja joka kulki siitä länteen 60. pituuspiirille, jota pitkin etelään. Tämä olisi antanut Bariman alueen Venezuelalle.
Kysymys: Mikä sopimus tehtiin Britannian ja Venezuelan välillä vuonna 1899?
V: Iso-Britannia ja Venezuela hyväksyivät välimiestuomioistuimen vuonna 1899 tekemän päätöksen, joka koski niiden rajariitaa Britannian Guyanan ja Venezuelan alueesta.
