Muurahaislinnut (Thamnophilidae) — trooppinen lintuperhe ja lajiopas
Muurahaislinnut (Thamnophilidae) — kattava lajiopas trooppisista muurahaislinnuista: yli 200 lajia Keski- ja Etelä‑Amerikan metsissä, tunnistus, käyttäytyminen ja uhanalaisuus.
Muurahaislinnut ovat suuri lintuperhe, Thamnophilidae. Niitä tavataan subtrooppisessa ja trooppisessa Keski- ja Etelä-Amerikassa Meksikosta Argentiinaan. Lajeja on yli 200, ja ne muodostavat monipuolisen ryhmän, johon kuuluu niin pensaslintuja, muurahaisvainajia kuin erikoistuneita muurahaisseuraajia. Yleisnimitykset vaihtelevat, mutta suomalaisessa kirjallisuudessa niitä kutsutaan yleensä muurahaislinnuiksi tai pensaslinnuiksi.
Taksonomia ja sukulaisuussuhteet
Ne ovat sukua muurahaiskarhuille ja muurahaiskärsäkkäille (Formicariidae-heimo), tapaculoille, gnateattereille ja uunilinnuille. Joidenkin lajien yleisnimistä huolimatta tämä ryhmä ei ole läheisessä sukulaisuudessa esimerkiksi räkättirastasille, vireoille tai sirittäjille. Thamnophilidae-perhe jakautuu useisiin sukuun ja lajeihin, ja eri lajit voivat erota toisistaan huomattavasti niin koon, muodon kuin elintapojenkin osalta.
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Muurahaislinnut ovat yleisesti pieniä tai keskikokoisia lintuja, usein tanakoilla, pyöreillä siivillä ja vahvoilla jaloilla. Niiden höyhenpeite on tavallisesti sävyiltään harmaata, valkoista, ruskeaa tai mustaa, ja monet lajit ovat voimakkaasti kaavioituneita. Sukupuolten välillä on usein eroja kuvioinnissa ja värityksessä; koiraat voivat olla tummempia tai näyttävämpiä kuin naaraat. Monilla lajeilla esiintyy valkoisia laikkuja selässä tai hartioilla, jotka toimivat hälytys- tai näyttömerkkinä kilpailijoille.
Useimmilla lajeilla on tukeva, joskus hieman koukkuun kaartuva nokka, jonka avulla ne tarttuvat ja käsittelevät kovakuoriaisia ja muita suojapintaisia saaliseläimiä.
Elinympäristö ja ravinto
Suurin osa lajeista elää erilaisten metsien tiheissä kerroksissa, erityisesti aluskasvillisuudessa ja keskikerroksessa, mutta joukossa on myös latvus- ja maatasolla viihtyviä lajeja. Joitakin lajeja tavataan myös hakamailla, pensaikoissa ja metsänreunustoilla, eli ne sopeutuvat myös osittain häiriöisiin elinympäristöihin.
Ravinto koostuu pääosin hyönteisistä ja muista niveljalkaisista, kuten kovakuoriaisista, hämähäkeistä ja toukista. Satunnaisesti saalissa voi olla pieniä selkärankaisia. Useat lajit metsästävät yksin tai pareittain, nuuskien lehtikerrosta ja oksistoja saalistaen. Noin kahdeksantoista lajia on erikoistunut seuraamaan muurahaiskolonnia ja saalistamaan muurahaisten huuhtelemia pieniä selkärangattomia eläimiä. Näitä ns. muurahaisseuraajalajeja kutsutaan usein obligaattiluonteisiksi seurajiksi, sillä ne hyödyntävät aktiivisesti muurahaisrynnäköitä saaliin hankinnassa.
Käyttäytyminen ja laulu
Muurahaislinnut ovat usein arkoja ja salakavalia, ne liikkuvat pensaikossa ja varjostetuissa metsänkerroksissa. Monet lajit ovat äänekkäitä ja käyttävät lauluja reviirin merkintään; lauluilla ja kutsuhuudoilla on tärkeä rooli parinmuodostuksessa ja reviirin puolustamisessa. Joissakin lajeissa pariääntäminen ja yhteistyö soidinkäyttäytymisessä ovat tavallisia.
Lisääntyminen
Muurahaislinnut ovat yleensä yksiavioisia, eli ne muodostavat pariutumissuhteita, jotka voivat kestää vähintään yhden pesintäkauden ja usein useita vuosia. Ne puolustavat reviirejä aktiivisesti. Pesät ovat usein kupinmuotoisia ja sijoittuvat pensaikkoon, oksistoon tai matalaan puuhun.
Useimmat lajit munivat tyypillisesti kaksi munaa. Molemmat vanhemmat jakavat munien hautomisen ja poikasten ruokkimisen; vanhemmat vuorottelevat pesällä ja kantavat huolta poikasten ruokkimisesta. Usein vanhemmat huolehtivat poikasista yhdessä siihen asti, kunnes nuori saavuttaa itsenäisyyden.
Uhat ja suojelu
Monet muurahaislajit kärsivät metsien hakkuusta, elinympäristöjen pirstoutumisesta ja siedettyjen alueiden häviämisestä. Noin kolmekymmentäkahdeksan lajia on luokiteltu uhanalaisiksi ihmisen toiminnan seurauksena. Elinympäristön häviäminen heikentää lintujen lisääntymismenestystä ja altistaa pesät paremmin petoeläimille ja muille uhille.
Suojelutoimet riippuvat lajeista: laajojen metsäalueiden suojelu, elinympäristöjen ennallistaminen ja pesimäaikaiset häiriötön toimet auttavat monia lajeja. Erityisesti erityisalueisiin tai muurahaisseuraajiin erikoistuneet lajit tarvitsevat usein nopeasti suojeltavia, yhtenäisiä metsäalueita.
Yhteenvetona Thamnophilidae-perhe on monimuotoinen joukko trooppisia lintuja, joiden ekologinen rooli – erityisesti hyönteissyöjinä ja muurahaisrynnäköitä seuraavina saalistajina – tekee niistä tärkeitä sademetsien eliöstöille. Monet lajit ovat arkoja elinympäristömuutoksille, joten niiden säilyminen edellyttää luonnon monimuotoisuuden huomioimista ja suojelutoimia.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mihin heimoon muurahaislinnut kuuluvat?
V: Muurahaislinnut kuuluvat Thamnophilidae-heimoon.
K: Missä muurahaislintuja esiintyy?
V: Muurahaislintuja tavataan subtrooppisessa ja trooppisessa Keski- ja Etelä-Amerikassa Meksikosta Argentiinaan.
K: Kuinka monta muurahaislintulajia on olemassa?
V: Muurahaislintulajeja on yli 200.
K: Miten muurahaislinnun höyhenpeite eroaa sukupuolten välillä?
V: Sukupuolten kuviointi ja väritys on hieman erilainen.
K: Millainen nokka useimmilla muurahaislinnuilla on?
V: Useimmilla muurahaislinnuilla on raskas nokka, joka monilla lajeilla on kärjestään koukussa.
K: Millaisissa elinympäristöissä useimmat muurahaislinnut elävät?
V: Useimmat lajit elävät metsissä, mutta muutamia lajeja tavataan myös muissa elinympäristöissä.
K: Miten jotkut lajit viestivät varoituksia kilpailijoille? V: Jotkin lajit varoittavat kilpailijoita paljastamalla selässään tai olkapäissään olevia valkoisia höyhenlaikkuja.
Etsiä