Ornithischia on nokkaisten, kasvinsyöjädinosaurusten järjestys.

Niitä kutsutaan "lintukalustoisiksi" dinosauruksiksi niiden lonkkarakenteen vuoksi. Linnut polveutuvat kuitenkin itse asiassa liskonlonkkaisista dinosauruksista, Saurischioista. Nimi "Ornithischia" tarkoittaa "lintukalustoa", ja linnuilla on myös lantio, jossa häpyluu osoittaa taaksepäin.

Vaihtoehtoinen nimi järjestykselle on Predentata, koska kaikki ne ovat nokkaisia kasvinsyöjädinosauruksia. Nokka on leukaluun, hammasluun, edessä, joten kyseessä on "petoeläin". Nokan yläpuolisko on yläleuan päässä oleva premaxilla. Nokka on keskeinen sopeutumiskeino, jonka avulla ne voivat poimia kasveja ravinnokseen.

Niiden alkuperäinen (perus)liikkumismuoto oli kaksijalkainen. Evoluutiohistoriansa alkuvaiheessa ne pystyivät kuitenkin liikkumaan sekä kaksi- että nelijalkaisesti. Useat ryhmät muuttuivat kokonaan nelijalkaisiksi.

Uusi hypoteesi dinosaurusten sukulaisuussuhteista saattaa horjuttaa tätä yhteenvetoa.

Ornithischia-heimossa on kaksi alaluokkaa:

Tunnuspiirteet

Ornithischiat erottuvat joukosta useilla anatomisilla piirteillä, jotka liittyvät erityisesti kasvinravinnon käyttöön:

  • Predentary — alaleuan etuosassa oleva erikoisluu, joka yhdessä yläleuan nokan kanssa muodosti tehokkaan kasvien nyppimiseen soveltuvan rakenteen.
  • Leveät, lehtimäiset hampaiden kruunut ja usein tiheät, sarjalliset hammaskerrostumat (erityisesti hadrosaurideilla ja ceratopseilla), joita kutsutaan tooth batteries -rakenteiksi.
  • Luuston sivuttaisvahvikkeet, kuten poikittain vahvistuvat selkäjänteet ja usein ossifikaatiot (esim. osteodermit), jotka tarjosivat suojaa tai tukea.
  • Muutoksia raajojen suhteissa: alun perin kaksijalkaisia, monista kehittyi suurikokoisiksi nelijalkaisiksi laiduntajiksi.

Levinneisyys, aika ja fossiilit

Ornithischiat ilmestyivät fossiiliaineiston perusteella myöhäisellä triaskaudella ja menestyivät jurassa ja liitukaudella, kunnes niiden fossiilit katoavat joukkosukupuuton myötä liitukauden lopussa. Ryhmä oli maailmanlaajuisesti levinnyt ja muodosti monenlaisia ekologisia lokeroita pienistä kannoista aina yli 10 metriä pitkiin laiduntajiin.

Evoluutio ja luokittelu

Perinteisesti Ornithischia on jaettu kahteen pääryhmään (alaluokkaan):

  • Thyreophora — panssaroidut ornithischiat. Tähän ryhmään kuuluvat mm. stegosaurit (esim. Stegosaurus) ja ankylosaurit (esim. Ankylosaurus), joille on tyypillistä osteodermien muodostama panssaroituminen sekä usein jäykkä selkä.
  • Cerapoda — monipuolinen ryhmä, joka jakautuu edelleen:
    • Ornithopoda — mm. iguanodontidit ja hadrosaurit (”lokkihampaat”), usein tehokkailla purentalaitteilla ja suku- tai laumakäyttäytymiseen viittaavilla fossiileilla.
    • Marginocephalia — sisältää kypäräpäät (Pachycephalosauria) ja sarvikuonodinosaurukset (Ceratopsia, esim. Triceratops). Nämä ryhmät erottuvat paksuuntuneista kallonalueista, laudoista ja sarvista, jotka liittyivät mahdollisesti puolustautumiseen, lajin sisäiseen kilpailuun tai parittelukäyttäytymiseen.

Paleobiologia ja käyttäytyminen

Monilla ornithischioilla oli erikoistuneita sopeumia kasvisyöntiin: vahvat posket tai poskifossiilit (jotka pitivät ruokaa suun sisällä), kehittyneet purentalihakset ja joskus laajat hammaskerrostumat. Panssaroituneet muodot käyttivät kehoa puolustuksena petoja vastaan, kun taas sarvikuonoiset ja kypäräpäät näyttävät käyttäneen kallon rakenteita lajin sisäisessä vuorovaikutuksessa.

Fossiilisten pesä- ja jälkijälkimuodostumien perusteella monilla ornithischioilla on ollut sosiaalista käyttäytymistä: laumoja, yhteisöllistä poikasten hoitoa (esim. joitakin hadrosaurilöydöksiä on tulkittu näin) sekä ajoittaisia pitkänmatkan muuttoliikkeitä laumamuodostelmissa.

Luokittelun epävarmuudet

Viimeaikaiset tutkimukset ovat herättäneet keskustelua dinosaurusten sukulaisuussuhteista. Esimerkiksi ehdotus, joka yhdistää Ornithischiaa läheisemmin theropodeihin (ns. Ornithoscelida-hypoteesi), haastaa perinteisen jakojärjestelmän Saurischia/Ornithischia. Tällaiset hypoteesit voivat muuttaa käsitystämme siitä, miten tietyt piirteet kehittyivät riippumatta siitä, miten lopullinen konsensus muodostuu.

Yhteenveto

Ornithischiat olivat monimuotoinen ja laajalle levinnyt ryhmä kasvinsyöjädinosauruksia, joille on ominaista erikoistuneet nokka- ja hammastoiminnot, panssaroituminen tietyissä linjoissa sekä muutos kahdesta raajamuodosta kohti nelijalkaisuutta monissa haaroissa. Ne olivat ekologisesti merkittäviä mesozooisina laiduntajina ja niiden fossiiliaineisto tarjoaa runsaasti tietoa dinosaurusten liikkumisesta, ravinnosta ja sosiaalisesta elämästä.