Himalajan monal, Lophophorus impejanus, tunnetaan myös nimellä Impeyan monal tai fasaani. Se on fasaanien heimoon Phasianidae kuuluva lintu. Sen löytäjä Latham kirjoitti teoksessaan General History of Birds (1821): "[Monal] asuu Intiassa, mutta se ei ole yleinen, vaan se tuodaan Hindustanin pohjoisosien kukkuloilta Kalkuttaan harvinaisuutena. Lady Impey yritti menestyksekkäästi tuoda joitakin niistä Englantiin, mutta elettyään laivalla kaksi kuukautta ne saivat taudin muusta siipikarjasta ja kuolivat".
Se on Nepalin kansallislintu, jossa se tunnetaan nimellä danphe (tai danfe), ja se mainitaan usein nepalilaisissa lauluissa. Se on myös Intian Uttarakhandin osavaltion lintu. Kashmirissa se on kiistellyn alueen valtiollinen/alueellinen lintu.
Tuntomerkit
Himalajan monal on näyttävä, värikäs lintu ja selkeästi sukupuolten välillä erottuva. Uros on voimakkaasti metallinhohtoinen: pää ja niska hohtavat vihreän ja sinisen sävyissä, rinta ja selkä voivat olla syvän purppuran, kuparin ja vihreän yhdistelmiä, ja pitkät pyrstösulat ovat usein tummemmat. Uroksella on myös näyttävä niskakruunu tai kypärämainen sulkakuvio. Naaras on vaatimattomamman ruskea ja raidallinen, mikä auttaa pesimärauhassa ja kätkeytymään maastoon.
Levinneisyys ja elinympäristö
Himalajan monal elää Himalajan vuoristovyöhykkeellä Intian, Nepalin ja Bhutanin alueilla sekä osin Pakistanin ja Tiibetin rajoilla. Laji suosii korkeampia vuoristoalueita: sitä tavataan metsäisillä rinteillä ja alppimetsissä, erityisesti rhododendron- ja lehtipuumetsissä sekä niittyjen reuna-alueilla. Usein se liikkuu metsänreunojen ja avointen alueiden välillä etsien ravintoa.
Käyttäytyminen ja ravinto
Monal on pääosin maalla viihtyvä laji, joka kaiveli maasta ravintoa, kuten juuria, mukuloita, siemeniä, marjoja ja erilaisia selkärangattomia (hyönteisiä, kotiloita). Se osaa myös nousta runsaasti oksille yöpuulle tai tarkkailemaan ympäristöä. Laji voi olla varautunut ihmiseen, mutta paikalliset metsästys- ja elinympäristön muutokset vaikuttavat sen käyttäytymiseen.
Lisääntyminen
Pesintäkausi ajoittuu yleensä keväästä alkukesään riippuen alueesta. Naaras rakentaa usein matalan pesän maahan suojaisaan paikkaan, ja pesässä on muutama muna. Naaras huolehtii pääosin munimisesta ja poikasten hoivasta, ja poikaset ovat aluksi hyvin riippuvaisia emosta. Pesintäkäytökseen liittyy myös uroksen näyttäytyminen ja soidinkäyttäytyminen.
Sukupuolittainen muuntelu ja lähilajit
Himalajan monalia erottaa voimakas sukupuolierottelu: uroksen kirjavat, metallinhohtoiset värit ja kookas kruunu erottavat sen useimmista muista fasaanilajeista. Lähisukuisiin lajeihin kuuluvat muut Lophophorus-suvun monal-lajit (esim. kiinalainen monal), joista erottautuminen perustuu väritykseen ja alueelliseen esiintymiseen.
Uhanalaisuus ja suojelu
Kansainvälisesti Himalajan monal ei ole yksi kaikkein vakavammin uhanalaisista lajeista, mutta paikallisesti sen kannat voivat kärsiä elinympäristön menetyksestä, laittomasta metsästyksestä ja ihmisvaikutuksista. Nepalin kansallislintuna lajilla on erityinen suojelullinen asema ja se näkyy myös kulttuurisesti ja symbolisesti. Alueelliset suojelualueet, metsästyskielto ja elinympäristön säilyttäminen ovat tärkeitä toimia lajin pitkän aikavälin turvaamiseksi.
Kulttuurinen merkitys
Himalajan monalilla on vahva asema paikallisessa kulttuurissa ja perinteissä, erityisesti Nepalissa, missä se tunnetaan nimellä danphe. Lintu esiintyy kansanlauluissa, tarinoissa ja joissain paikallisissa symboleissa ja koristeissa. Sen kaunis ulkonäkö tekee siitä myös suosikin luontovalokuvauksessa ja ekomatkailussa.
Yhteenvetona Himalajan monal on näyttävä ja kulttuurisesti merkittävä vuoristolintu, jonka suojelu hyödyttää sekä lajia että Himalajan monimuotoisia ekosysteemejä.
