Hevosenkengän rapu

Kuvaus

Hevosenkenkäravulla on kupolinmuotoisessa selkäkilvessään neljä pientä silmää. Sillä on kaksi yhdistelmäsilmää selkäkilven sivuilla ja kaksi yksinkertaista silmää etupuolella.

Hevosenkenkäravulla on kaksitoista jalkaa: viisi paria käveleviä jalkoja ja joukko pieniä pihdejä. Pitkää, piikkimäistä pyrstöä ei käytetä aseena eikä puolustautumiseen, vaan sitä käytetään vain ohjaamiseen ja ruumiin kääntämiseen, jos se kääntyy ylösalaisin.

Jakelu

Atlantic

Atlantin hevosenkenkärapuja, Limulus polyphemus, tavataan kaikkialla Pohjois-Amerikan itärannikolla ja Meksikossa. Ne hautautuvat mudan tai hiekan alle ja syövät pieniä simpukoita, äyriäisiä ja matoja. Niiden kuoria huuhtoutuu rantaan kaikkialla rannikolla. Jotkut näistä kuorista ovat melko suuria, sillä hevosenkenkärapu voi kasvaa jopa kaksi metriä pitkäksi ja puoli metriä leveäksi. Hevosenkengän rapu käy läpi mulkeroinnin saavuttaakseen tuon koon.

Hevosenkenkärapupopulaatio ulottuu Jukatanin niemimaalta Pohjois-Mainesiin, mutta yleisimmin niitä tavataan Keski-Atlantin alueella Virginian ja New Jerseyn välillä. Jokaisessa rannikon suuremmassa suistossa on oma hevosenkenkärapukantansa, jotka eroavat toisistaan koon, värin ja silmien värin perusteella. Naaraat munivat noin 100 000 munaa.

Muut lajit

Kolmea muuta lajia kutsutaan myös hevosenkenkäravuiksi. Japanin hevosenkenkärapua (Tachypleus tridentatus) tavataan Seton sisämerellä, ja sitä pidetään uhanalaisena lajina elinympäristön häviämisen vuoksi. Kaksi muuta lajia esiintyy Intian itärannikolla: Tachypleus gigas ja Carcinoscorpius rotundicauda. Kaikki neljä lajia ovat muodoltaan ja käyttäytymiseltään melko samanlaisia.

Syödään elintarvikkeena

Hevosenkengän rapuja saattaa uhata aasialainen liikakulutus.

Immuunijärjestelmä

Hevosenkenkäraavulla on tehokas immuunijärjestelmä. Sen murtovesiympäristö on täydellinen koti bakteereille. Hevosenkengän rapujen veri sisältää entsyymiä, joka aiheuttaa hyvin nopean hyytymisen tartuntavaarallisten bakteerien läsnä ollessa. Lääke- ja lääketeollisuusyritykset käyttävät tätä vastetta havaitakseen tällaiset bakteerit tuotteissa ennen tuotteiden myyntiä.

Alkuperä

Hevosenkengän rapuja ovat Eurypteridien (meriskorpionien) sukulaisia, joiden ensimmäiset fossiilit ilmestyivät samaan aikaan. Ne ovat varsin vanhoja. Niitä esiintyi varmasti jo Ordovikiumin alkupuolella, 450 miljoonaa vuotta sitten, Burgess Shale -tyyppisessä ympäristössä. Niiden ruumiinmuoto ei ole juurikaan muuttunut sen jälkeen, vaikka tämän ryhmän fossiileja onkin niukasti. Atlantin hevosenkenkäravusta itsestään ei ole lainkaan fossiileja, ja Limulus-suvun historia ulottuu vain noin 20 miljoonan vuoden päähän, ei 200 miljoonan vuoden päähän.

Xiphosura-luokka, johon ne kuuluvat, on Eurypterida- ja Arachnida-heimojen muodostaman klaanin pohjaluokka. Xiphosura-heimon arvioidaan eronneen Arachnida-heimosta 480 miljoonaa vuotta sitten.

Evoluutio

Koska ne ovat kuuluisia niin sanottuina "elävinä fossiileina", hevosenkenkäravun evoluutiota ja genetiikkaa on tutkittu mielenkiinnolla.

1. On selvää, että yleinen ruumiinmuoto on kehittynyt ja sopeutunut.
2. Noin 200 miljoonaa vuotta sitten tapahtui vain vähän näkyviä muutoksia. "Limulus... on morfologisesti hyvin samankaltainen kuin noin 200 miljoonaa vuotta sitten eläneet muodot". "Limulus-suvun elävät lajit ovat lähes identtisiä 150 mya:n ikäisten fossiilisten lajien kanssa, jotka kuuluivat eri sukuun".
3. Limuluksen geneettinen ja molekyylianalyysi osoittaa, että eläimellä on yhtä paljon geneettistä vaihtelua kuin millä tahansa tavallisella lajilla.