Karvan- ja höyhenenvaihto (molting): määritelmä, syyt ja esimerkit

Karvan- ja höyhenenvaihto (molting) — määritelmä, syyt ja esimerkit: opi miksi eläimet vaihtavat turkin tai höyhenet, aikataulut ja lajikohtaiset erot.

Molting (tai molting) on tapa, jolla eläin rutiininomaisesti irrottaa osan kehostaan (yleensä ulomman kerroksen tai peitteen) tiettyinä vuodenaikoina tai tiettyinä elinkaarensa vaiheina. Muotoutuminen tunnetaan myös nimellä irtoaminen, irtoaminen tai joidenkin lajien kohdalla ekdyysi.

Karvoitus voi koskea epidermistä (ihoa) ja karvoja, turkkia, villaa tai muuta ulkoista kerrosta. Joillakin lajeilla voi irrota myös muita ruumiinosia, esimerkiksi joidenkin hyönteisten siivet. Esimerkkeinä voidaan mainita lintujen vanhat höyhenet, nisäkkäiden (erityisesti koirien ja muiden koiraeläinten) vanhat karvat, matelijoiden vanha iho ja niveljalkaisten koko ulkorunko.

Määritelmä ja yleiskuva

Karvan- ja höyhenenvaihto (molting) tarkoittaa prosessia, jossa eläin korvaa vanhan peitteen — kuten höyhenet, karvat, turkin, suomut tai niveljalkaisten kuoret — uudella. Kyse voi olla osittaisesta vaihtumisesta (vain tietyt alueet) tai täydellisestä, ja ajoitus vaihtelee lajeittain ja yksilöittäin.

Miksi eläimet suorittavat vaihdoksen?

• Kulumisen ja vaurioiden korjaaminen: vanhat höyhenet tai karvat voivat olla rikkinäisiä tai kuluneita.
• Kasvu: nuoret kehittävät aikuisen peitteen ensimmäisessä vaihdoksessaan.
• Siirtyminen vuodenaikojen välillä: esimerkiksi talviturkki tarjoaa paremman eristyksen, kesäturkki taas vähentää lämmöneristystä.
• Lisääntymiseen liittyvä näyttäytyminen: monilla linnuilla muuttuu höyhenpuku pariutumiskaudeksi näyttävämmäksi.
• Loisten ja vaurioiden poistaminen: vaihto voi auttaa eroon pääsemään vaurioituneista tai loisten saastuttamista karvoista/höyhenistä.

Eri eläinryhmien vaihdos — esimerkkejä ja erityispiirteitä

Linnut: höyhenenvaihto voi olla synkroninen (suurin osa höyhenistä vaihtuu samaan aikaan) tai asynkroninen (höyhenet vaihtuvat vaiheittain). Monilla lajeilla on vuodenaikaan sidottu vaihtuminen: talviturkki vs. pesimäturkki. Höyhenenvaihdon aikana lintu voi olla haavoittuvampi lentämisen suhteen (riippuen siitä, mitkä höyhenet ovat vaihtumassa).

Nisäkkäät: turkin tai karvan vaihto voi liittyä vuodenaikaan (esim. paksumpi talviturkki) tai hormonaalisiin muutoksiin. Joillakin koiraeläimillä, kissalla tai villieläimillä nähdään runsaampaa karvanlähtöä keväällä ja syksyllä.

Matelijat ja sammakkoeläimet: monilla lajeilla iho irtoaa kokonaisena tai paloina kasvun myötä tai loisten poistamiseksi. Esimerkiksi nuolenmyrkkykäärmeet irrottavat ihoa usein yhtenä kokonaisharsoina.

Hyönteiset ja niveljalkaiset: useat lajit suorittavat ekdyysin eli mitätosinvaihdon kasvun vuoksi: vanha ulkorunko halkeaa ja eläin työntyy ulos uudesta, isommasta kuoresta. Joillakin hyönteisillä siivet kehittyvät tai kovettuvat vasta viimeisen vaihdoksen jälkeen.

Ajoitus ja säätely

Vaihdosta säätelevät usein ympäristötekijät kuten valon määrä (päivän pituus), lämpötila, ravinnon saatavuus ja hormonaaliset tekijät. Hormonit (esim. kilpirauhas- ja sukupuolihormonit) vaikuttavat peitteen uusiutumiseen ja ajoitukseen. Stressi, sairaudet tai ravinnonpuute voivat viivästyttää tai muuttaa normaalin vaihtumisen kulkua.

Tyypit ja vaiheen kuvaus

• Esivaihe (pre-molt): eläin voi vähentää aktiivisuuttaan, muuttaa ruokavaliotaan tai kerätä energiaa.
• Varsinainen vaihdos (molt): vanhat muodostelmat irtoavat ja uudet kasvavat tilalle.
• Jälkivaihe (post-molt): uusi peite kovettuu ja saa lopullisen muotonsa/eristyksen.
• Täydellinen vs. osittainen: joillakin lajeilla kaikki höyhenet/karvat vaihtuvat, toisilla vain osa.
• Synkroninen vs. asynkroninen: lajille tyypillinen vaihtotapa vaikuttaa yksilön näkyvyyteen ja toimintaan vaihdon aikana.

Vaikutukset, riskit ja sopeutukset

Vaihdos on usein fysiologisesti kallis prosessi: uuden peitteen kasvattaminen vaatii energiaa ja ravintoaineita. Samalla eläin voi olla alttiimpi lämpöhäviölle, pedoille tai heikentyneelle liikunnalle (esim. lentokyvyttömyys paikoin linnuilla). Monet lajit ovat sopeutuneet tähän ajoituksella ja käyttäytymisen muutoksilla (esim. lisääntynyt piiloutuminen vaihdon aikana).

Poikkeavat tilanteet ja hoito lemmikeillä

Jos karvan- tai höyhenenvaihto on epätavallisen runsasta, paikallista tai siihen liittyy kutinaa, ihovaurioita tai laihtumista, kyse voi olla sairaudesta, loistartunnasta, allergiasta tai ravitsemuksellisesta puutteesta. Lemmikinomistajan kannattaa huomioida:

• Tavallisen vaihtokauden ajoitus ja pituus: kevät/syksy ovat yleisiä.
• Tarjoa riittävästi laadukasta ravintoa ja vettä; rasva- ja proteiinipitoisuus vaikuttavat turkin/höyhenten laatuun.
• Vältä liiallista kylmää tai stressiä vaihdon aikana.
• Ota yhteys eläinlääkäriin, jos karva tai höyhenpuutos on epätavallista, alueellista tai siihen liittyy tulehduksen merkkejä.

Yhteenveto

Molting eli karvan- ja höyhenenvaihto on laajalle levinnyt ja evolutiivisesti tärkeä prosessi, joka mahdollistaa peitteen korjaamisen, kasvuun sopeutumisen ja ympäristöön reagoimisen. Vaikka se voi aiheuttaa väliaikaista haavoittuvuutta ja vaatia runsaasti energiaa, se on monille lajeille välttämätön osa elinkiertoa.

Esimerkkejä

Laji	Kohde irtoa	Ajoitus	Tunnetaan nimellä	Huomautukset
Kanat	Höyhenet	Yleensä syksy	Multaaminen	Kanat lopettavat yleensä munimisen ennen kuin niiden karvanvaihdunta alkaa, kunnes niiden uusi höyhenpeite on kasvanut takaisin.
Koirat ja muut koiraeläimet	Hiukset (turkis)	Puolivuosittain, keväällä ja syksyllä (syksy).	Vuodattaminen Lammastaminen	Koiraeläinten, kuten kaikkien nisäkkäidenkin, karvanvaihdon uskotaan johtuvan käpyrauhasen erittämän melatoniinin määrän vaihtelusta vastauksena auringonvalon kausivaihteluihin. Sillä ei ole mitään tekemistä kausittaisten lämpötilavaihteluiden kanssa. Tämä vuodenaikojen vaihtelu on selvimmin havaittavissa arktisilla koiraroduilla, jotka vuodattavat kaksi kertaa vuodessa; muut rodut vuodattavat nykyään ympäri vuoden.
Käärmeet	Iho	Säännöllisesti, kun vanha iho on kasvanut umpeen.	Multaaminen	Käärmeet hankaavat karheita pintoja vasten irrottaakseen nahkansa.
Liskot	Iho	Säännöllisesti, kun vanha iho on kasvanut umpeen.	Multaaminen	Liskot kuluttavat irtoavaa ihoaan kalsiumin, hoitotarvikkeiden ja muiden ravintoaineiden vuoksi.
Erakkoravut	Exoskeleton	Säännöllisesti, kun panssari on kasvanut ulos, -	Multaaminen	Maalla asuvat erakkoravut hautautuvat useiksi viikoiksi, kun ne mätänevät ja syövät kuortaan.
Sammakkoeläimet	Iho	Säännöllisesti	Multaaminen	Salamanterit ja sammakot irrottavat nahkansa säännöllisesti ja syövät sitä usein.

 
Sirkka molting  

Ecdysis

Niveljalkaisilla, kuten hyönteisillä, pintakuoriaisilla ja äyriäisillä, karvanvaihto on ulkoluurangon (tai kuoren) irtoamista.

Tätä karvanvaihtoprosessia kutsutaan ekdysikseksi. Se on koko selkärangattomien ryhmän, Ecdysozoa-klaanin, tunnusmerkki. Tähän ryhmään kuuluvat niveljalkaiset, sukkulamatot, samettimadot, hevosenhiusmadot, sieniliskot, tardigrades ja Cephalorhyncha. Koska näiden eläinten kynsinauhat muodostavat usein joustamattoman ulkoluurangon, se irtoaa kasvun aikana ja uusi, suurempi kuori muodostuu. Fossiileista trilobiitit ja eurypterida käyttivät ekdyysiä.

Ekdyysi on osa koko metamorfoosiprosessia. Eri vaiheet (joita kutsutaan "instareiksi") ja uusien "laitteiden" (kuten aistielinten) kehittyminen ovat välttämättömiä, kun olento siirtyy muodosta toiseen. Uusi kuorirunko on aluksi pehmeä, mutta se kovettuu vanhan kuorirungon irtoamisen jälkeen.

 
Sudenkorennon, eteläisen haukkasirkan, mätänemisvaihe.  

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on moulin?

Kysymys: Mitä muita termejä käytetään viittaamaan karvanvaihduntaan?

K: Mitä ruumiinosia voi irrota karvanvaihdon aikana?

K: Onko olemassa esimerkkejä eläimistä, jotka käyvät läpi karvanvaihdon?

Kysymys: Onko olemassa tietty aika, jolloin eläimet yleensä käyvät läpi karvanvaihdon?

K: Onko kaikilla lajeilla jonkinlainen karvanvaihto?

K: Miten eläimen ympäristö vaikuttaa sen karvanvaihdon malliin?

Hae kirjaimella