Ordovikikausi

Geologia

Paleogeografia

Merenpinta oli korkealla ordovikiumin aikana. Matalat (< 50 metriä) sisämeret olivat suurimpia, mistä on säilynyt todisteita kivissä.

Ordoviikin aikana eteläiset mantereet kerääntyivät yhdeksi mantereeksi, jota kutsuttiin Gondwanaksi. Gondwana aloitti kauden päiväntasaajan leveysasteilla ja ajautui kauden edetessä kohti etelänapaa. Ordovikumin alkupuolella mantereet Laurentia (nykyinen Pohjois-Amerikka), Siperia ja Baltica (nykyinen Pohjois-Eurooppa) olivat vielä itsenäisiä mantereita.

Geokemia

Ordoviikin aika oli kalsiittimeren geokemian aikaa, jolloin vähämagnesiuminen kalsiitti oli tärkein kalsiumkarbonaatin merellinen saostuma.

Fauna

Suurimman osan ordovikiumia elämä jatkoi kukoistustaan, mutta ajanjakson loppupuolella ordovikiumin lopun sukupuuttoon kuoleminen vaikutti vakavasti planktonisiin muotoihin, kuten konodontteihin, graptoliitteihin ja joihinkin trilobiittiryhmiin. Brachiopodit, särkikalat ja piikkinahkaiset kärsivät myös pahoin, ja kartiomaiset nautiloidit kuolivat kokonaan sukupuuttoon, lukuun ottamatta harvinaisia silurilaisia muotoja.

Uhanalaisten sukupuuttoon kuoleminen on saattanut johtua Ordovikium-kauden lopussa sattuneesta jääkaudesta: Ordovikium-kauden loppu oli yksi kylmimmistä ajanjaksoista maapallon historian viimeisten 600 miljoonan vuoden aikana.

Fauna

Kaiken kaikkiaan ordovikiumin aikana syntynyt eläimistö loi puitteet muulle paleotsooiselle kaudelle. Eläimistöä hallitsivat riippusyöjät, joilla oli pääasiassa lyhyet ravintoketjut. Ekologinen järjestelmä saavutti uuden monimutkaisuustason, joka ylitti huomattavasti kambrikauden eläimistön tason.

Ordovikiumin aikana tapahtui sopeutuva säteily, joka ei ollut yhtä merkittävä kuin kambrikauden räjähdys, vaikka se ei ollut yhtä kuuluisa kuin kambrikauden räjähdys. Merisuvut nelinkertaistuivat, ja tuloksena oli 12 prosenttia kaikesta tunnetusta fanerotsooisesta merieläimistöstä. Toinen muutos eläimistössä oli suodattimia käyttävien eliöiden voimakas lisääntyminen. Niveljalkaiset brachiopodit, pääjalkaiset ja crinoidit ottivat vallan. Erityisesti niveljalkaiset brachiopodit syrjäyttivät suurelta osin trilobiitit hyllyyhteisöissä. Tämä osoittaa, että karbonaattikuorta erittävien organismien biologinen monimuotoisuus lisääntyi huomattavasti Ordoviikissa verrattuna Kambriumiin. Vaikka yksinäiset korallit ovat peräisin ainakin kambrikaudelta, riuttoja muodostavat korallit ilmestyivät Ordovikiumin alkupuolella.

Nilviäiset, jotka ilmestyivät kambrikauden tai jopa ediakaraanin aikana, yleistyivät ja monipuolistuivat, erityisesti simpukat, niveljalkaiset ja nautiloidiset pääjalkaiset. Nyt jo sukupuuttoon kuolleet merieläimet, graptoliitit, viihtyivät valtamerissä. Joitakin uusia kystoideja ja krinoideja ilmestyi.

Pitkään luultiin, että ensimmäiset todelliset selkärankaiset (kalat - Ostracodermit) ilmestyivät Ordovikissa, mutta viimeaikaiset löydöt Kiinassa osoittavat, että ne ovat todennäköisesti peräisin alemmasta kambrikaudesta. Ensimmäiset Gnathostomata- eli leukakalat ilmestyivät ylemmässä ordovikissa.

Keski-ordoviikin aikana bioerodisten (kuorta ja kiveä kaivavien) eliöiden määrä lisääntyi huomattavasti. Tämä tunnetaan Ordovikian bioeroosiovallankumouksena. Sitä leimaa kovan substraatin jälkifossiilien äkillinen runsaus.

Alemmassa ordoviikissa trilobiittien rinnalle tulivat monet uudet brachiopodit, bryozoat, planktoniset graptoliitit ja conodontit sekä monet nilviäiset ja piikkinahkaiset, kuten ophiuroidit ("hauraat tähdet") ja ensimmäiset meritähdet. Trilobiitteja oli kuitenkin edelleen runsaasti, ja kaikki myöhäiskambrikautiset järjestykset jatkoivat elämäänsä, ja niihin liittyi uusi ryhmä Phacopida. Myös ensimmäiset todisteet maakasveista ilmestyivät.

Ordovikiumin trilobiitit erosivat suuresti kambrikauden edeltäjistään. Monet trilobiitit kehittivät omituisia piikkejä ja kyhmyjä puolustautuakseen saalistajia, kuten alkeellisia haita ja nautiloideja, vastaan. Toiset trilobiitit kehittyivät uiviksi muodoiksi. Joihinkin trilobiitteihin kehittyi jopa lapiomaiset kuonot, joiden avulla ne pystyivät kyntämään mutaisia merenpohjia. Joillakin trilobiiteilla, kuten Asaphus kowalewskilla, kehittyi pitkät silmävarret, jotka auttoivat havaitsemaan saalistajia, kun taas muiden trilobiittien silmät katosivat kokonaan.

Viimeaikaiset Burgess Shale -tyyppien löydöt

Tunnettu Burgess Shalen eläimistö katoaa keskikambriumin aikana. Nyt tiedetään, että se ei kuollut sukupuuttoon, vaan säilyi hengissä ja kukoisti siellä, missä olosuhteet olivat otolliset. Äskettäin löydetty lagerstätte (poikkeuksellisen hyvin säilyneitä fossiileja sisältävä kerrostuma) on löydetty Fezouatan muodostumasta Marokosta. Löytöpaikka sisältää huomattavia fossiileja pehmeärunkoisista eläimistä mutaisesta merenpohjasta. Eläimistöön kuuluu myös joitakin kovarunkoisia eläimiä, kuten hevosenkengän rapuja. Todennäköisesti alhaiset happiolosuhteet pitivät saalistajat ja haaskansyöjät minimissä.

Ordovikialaista elämää kuvaava malli.


Orthocerasin kaltaiset nautiloidit kuuluivat Ordoviikin suurimpiin saalistajiin.