Hutier-taktiikka
Willy Rohr kehitti vuonna 1915 menestyksekkäästi Shock-Troops-Taktiks-järjestelmän länsirintamalla. Niitä oli käytetty Verdunin taistelussa. Hänen Bataillonsa itsenäistyi ja nimettiin ensin Sturmbataillon Rohriksi, jonka Preussin sotaministeri nimesi noin vuotta myöhemmin uudelleen Sturm-Bataillon Nr. 5:ksi (Rohr).
Oskar von Hutier oli toinen Saksan menestyneimmistä ja innovatiivisimmista kenraaleista ensimmäisessä maailmansodassa. Hän teki saman itärintamalla.
Noustuaan armeijan komentajaksi alkuvuodesta 1917 Hutier alkoi soveltaa kolmen vuoden aikana joukkojen komentajana saamiaan oppeja sekä tutkia muiden armeijoiden käyttämiä taktiikoita. Hän suunnitteli saksalaisille uuden strategian, jonka avulla he voisivat murtaa juoksuhaudoissa käytävän sodan pattitilanteen. Tämä taktiikka osoittautui niin menestyksekkääksi vuosina 1917 ja 1918, että ranskalaiset nimesivät sen "Hutierin taktiikaksi", vaikka nykyään käytetäänkin yleisesti termiä "soluttautumistaktiikka".
v. Hutier
Operaatio Michael 1918
Operaatio Michael
Vuoden 1918 keväthyökkäyksessä ensimmäinen viidestä osasta oli nimeltään Mikael. Alussa 21. maaliskuuta 1918 ne ottivat kolme armeijaa, yhteensä 42 divisioonaa. Tavoitteena oli murtautua ranskalaisten joukkojen (etelässä) ja englantilaisten (pohjoisessa) risteyskohtaan Bapaumen ja Saint-Simonin välisillä operaatioilla ja luoda kiila näiden kahden joukkueen välille ja työntää brittiläiset sotaretkikuntajoukot merelle päin. Jo ensimmäisenä päivänä puolustuslinjat murskattiin molempia liittoutuneita vastaan, ja saksalaiset onnistuivat täysin etenemään 65 kilometrin pituiseen, noin 80 kilometrin pituiseen salienttiin. Laajamittaisessa etenemisessään saksalaiset joukot kohtasivat enemmän vastarintaa englantilaisia kuin ranskalaisia vastaan. Mutta vaikka saksalaiset olivat aluksi menestyksekkäitä, muutaman päivän kuluttua saksalaishyökkäys oli yhtäkkiä ehtynyt, ja 27. maaliskuuta alkaen, kun ranskalaiset alkoivat hyökätä strategiseen reserviinsä Amiensin lähellä, saksalaiset eivät saaneet enää merkittävää aluevoittoa. Saksalaiset eivät siis saavuttaneet strategisesti merkittävää voittoa, ja itse asiassa se oli pidentänyt taistelulinjaa ja luonut etualan, joka oli alttiina liittoutuneiden vastahyökkäyksille.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka kehitti Shock-Troops-Taktikset länsirintamalla?
A: Willy Rohr kehitti Shock-Troops-Taktiksit länsirintamalla vuonna 1915.
K: Milloin niitä käytettiin?
V: Niitä käytettiin Verdunin taistelussa.
K: Mikä oli Willy Rohrin Bataillonin nimi?
V: Willy Rohrin Bataillon itsenäistyi ja nimettiin ensin Sturmbataillon Rohriksi, ja noin vuotta myöhemmin Preussin sotaministeri nimesi sen uudelleen Sturm-Bataillon Nr. 5:ksi (Rohr).
Kysymys: Kuka oli Oskar von Hutier?
V: Oskar von Hutier oli toinen Saksan menestyneimmistä ja innovatiivisimmista ensimmäisen maailmansodan kenraaleista.
K: Mitä Oskar von Hutier teki itärintamalla?
V: Noustuaan armeijan komentajaksi alkuvuodesta 1917 Oskar von Hutier alkoi soveltaa oppeja, joita hän oli saanut kolmen vuoden ajan joukkojen komentajana, sekä tutkia muiden armeijoiden käyttämiä taktiikoita.
K: Minkä uuden strategian Oskar von Hutier kehitti saksalaisille?
V: Oskar von Hutier kehitti saksalaisille uuden strategian, jonka avulla he pystyivät murtamaan juoksuhautasodan umpikujan, ja se tuli tunnetuksi nimellä "soluttautumistaktiikka".
K: Mikä oli Hutierin taktiikka?
V: Hutierin taktiikka oli Oskar von Hutierin ensimmäisen maailmansodan aikana kehittämä soluttautumistaktiikka, jota saksalaiset joukot toteuttivat menestyksekkäästi vuosina 1917 ja 1918.
