Interstate Commerce Commission (ICC) oli Yhdysvaltojen liikenneyhtiöitä ja -palveluja säätelevä viranomainen, perustettu vuoden 1887 Interstate Commerce Act -lailla. Alkujaan sen pääasiallinen tehtävä oli valvoa rautateitä, estää syrjivää hinnoittelua ja varmistaa avoimuus ja oikeudenmukaisuus kuljetushinnoissa. Ajan myötä ICC:n toimivaltaa laajennettiin koskemaan myös muita liikennemuotoja, kuten Yhdysvaltojen kuorma-autoliikennettä, julkisen liikenteen linja-autoliikennettä sekä jotakin aikaa myös viestintäyhtiöitä. Tarkoituksena oli valvoa hinnoittelua, poistaa hintasyrjintää ja säädellä muita tavallisten liikenteenharjoittajien toimintaa koskevia näkökohtia.
Tehtävät ja valta
ICC piti yllä rekistereitä ja vaati kuljetusyhtiöitä ilmoittamaan ja julkaisemaan tariffinsa (hinnastonsa). Komissiolla oli valtuudet aloittaa tutkintoja, kutsua todistajia, käyttää kuulemismenettelyjä ja määrätä korjauksia kilpailun tai yleisen edun vastaisiksi katsottuihin käytäntöihin. Merkittävien lainsäädäntömuutosten, kuten vuoden 1906 Hepburn Actin ja vuoden 1910 Mann-Elkins Actin, seurauksena Kongressi laajensi ICC:n toimivaltaa ja antoi sille vahvempia toimivaltuuksia esimerkiksi maksimi- ja hinnoittelukysymyksissä sekä tietoliikennealan osalta ennen kuin osa viestintävalvonnasta siirtyi myöhemmin muille viranomaisille.
Organisaatio ja asema
Yhdysvaltain presidentti nimesi komission viisi jäsentä ja Yhdysvaltain senaatti vahvisti heidät. ICC oli Yhdysvalloissa eräs ensimmäisistä riippumattomista sääntelyelimistä, mikä tarkoitti toimivaltaista asemaa suhteessa suoriin poliittisiin vaikutteisiin. Alkuvuosina komission määräysten toimeenpanossa jouduttiin usein turvautumaan liittovaltion tuomioistuimiin, mikä hidasti päätösten täytäntöönpanoa, mutta myöhemmin ICC:n toimeenpanovaltaa vahvistettiin ja sen päätöksiä alettiin panna täytäntöön tehokkaammin.
Keskeiset lait ja muutokset
- Interstate Commerce Act (1887): perusti ICC:n ja antoi sille alkuperäisen valtuuden rautateiden hinnoittelun ja käytäntöjen valvontaan.
- Hepburn Act (1906): laajensi ICC:n valtuuksia, muun muassa mahdollisti maksimi-hintojen asettamisen ja lisäsi komission valtaa toimeenpanossa.
- Mann-Elkins Act (1910): antoi ICC:lle laajempia toimivaltuuksia myös teleliikenteen osalta, kunnes osa viestintävastuu myöhemmin siirtyi Federal Communications Commissionille.
- Motor Carrier Act (1935): antoi ICC:lle valtaa valvoa osaa maantie- eli kuorma- ja linja-autoliikenteestä, mikä myöhemmin johti sekä sääntelyn että deregulaation vaiheisiin.
Deregulaatio ja loppuvaihe
Toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta 1970–1980-lukujen deregulointiaaltoon asti ICC oli keskeinen talouden sääntelijä. Kuitenkin 1970- ja 1980-luvuilla Yhdysvalloissa tapahtunut liikenteen ja energian deregulaatio — muun muassa lentoliikenteen, maantieliikenteen ja rautateiden sääntelyn keventäminen (esim. Staggers Rail Act ja Motor Carrier Actin uudistukset) — kavensi merkittävästi ICC:n roolia. Lopulta kongressi päätti lakkauttaa komission ja siirtää jäljellä olevat tehtävät uudelle viranomaiselle.
Lakkauttaminen ja perintö
ICC lakkautettiin vuonna 1995 ICC Termination Actin seurauksena. Sen jäljellä olleet tehtävät siirrettiin pääosin Surface Transportation Boardille (STB) ja osa tehtävistä sekä asiakirjoista siirtyi muihin liittovaltion virastoihin. ICC:n perintö näkyy edelleen siinä, että se loi mallin riippumattomista sääntelyelimistä ja merkittävänä askeleena liittovaltion laajentuneessa taloussääntelyssä: se kehitti oikeudellisia käytäntöjä kuljetusalan hinnoittelun, tasa-arvon ja yleisen edun suojan osalta. Lisäksi ICC:n historia heijastaa laajempaa siirtymää talouspolitiikassa kohti deregulaatiota 1900-luvun loppupuolella.
Vaikutus ja merkitys
ICC oli pioneeri liittovaltion sääntelyssä suuryrityksiä kohtaan ja usein ensimmäinen taho, joka puuttui monopolistisiin tai syrjiviin käytäntöihin eri aloilla. Vaikka monet sen valtuuksista ovat sittemmin siirtyneet tai muuttuneet, ICC:n perustaminen merkitsi uutta aikakautta, jossa liittovaltion tasolla säädeltiin markkinoiden toimintaa ja pyrittiin turvaamaan kilpailua sekä kuluttajien etua.
Lisätietoa aiheesta löytyy laajemmista lähteistä, ja ICC:n historiaa on tutkittu runsaasti oikeus- ja taloushistorian näkökulmasta.
