Irlannin itsehallinto (Home Rule) — määritelmä ja historia

Irlannin itsehallinto (Home Rule) — kattava selitys ja historia: lakiehdotukset, nationalistien ja unionistien kamppailu, Sinn Féin, Ulster ja tie kohti itsenäisyyttä 1920–1922.

Irlannin itsehallintojärjestelmä oli Irlannin ehdotettu hallintojärjestelmä, jossa Irlannilla olisi oma hallitus Yhdistyneen kuningaskunnan sisällä. Vuoteen 1920 asti Irlantia hallitsi suoraan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus. Brittiläiset parlamentin jäsenet yrittivät hyväksyä lakiehdotuksia Irlannin itsehallinnosta vuosina 1896, 1893 ja 1912, mutta ne eivät koskaan saaneet tarpeeksi ääniä. Irlannin nationalistit kannattivat Home Rulea ja irlantilaiset unionistit vastustivat sitä.

Vuoden 1886 lakiehdotusta tuki liberaalipuolue, mutta se ei saanut tarpeeksi ääniä alahuoneessa. Vuoden 1893 lakiehdotus sai tarpeeksi ääniä alahuoneessa, mutta ei ylähuoneessa. William Gladstone oli molempien tärkeä tukija. Vuoden 1912 lakiesitys meni myös läpi alahuoneessa, mutta ei ylähuoneessa. Vuonna 1912 Ulsterin unionistit allekirjoittivat Ulster Covenant -nimisen asiakirjan ja perustivat Ulster Volunteers -nimisen armeijan taistelemaan itsehallintoa vastaan.

Vaikka monet kansallismieliset halusivat itsehallintoa, joidenkin mielestä se ei riittänyt. Suurin osa Sinn Féin -puolueen jäsenistä halusi Irlannin olevan täysin erillinen Isosta-Britanniasta. Sinn Féinistä tuli vuonna 1916 vaikutusvaltaisin puolue, ja se muodosti Dubliniin oman hallituksensa, Dáil Éireannin. Irlannin nationalistit taistelivat Irlannin itsenäisyyssodassa Britannian hallitusta vastaan vuosina 1919-1921. Vuonna 1920 Britannia hyväksyi lain, jonka mukaan olisi kaksi parlamenttia, yksi Pohjois-Irlannille ja yksi Etelä-Irlannille. Tämä oli eräänlainen itsehallintoalue. Etelä-Irlannin parlamentti ei kuitenkaan koskaan kokoontunut. Sota päättyi vasta vuonna 1921 tehdyssä Englannin ja Irlannin välisessä sopimuksessa, jolla luotiin Irlannin vapaavaltio. Irlannin vapaavaltiolla oli edelleen sama kuningas kuin Britannialla, mutta sillä oli erillinen hallitus.

Mikä oli Home Rule?

Home Rule tarkoitti itsehallintoa eli devoluutiota: Irlannille olisi annettu oma hallitus ja parlamentti, joka hoitaisi suurinta osaa paikallisista asioista, kun taas Britannian parlamentti olisi säilyttänyt vallan esimerkiksi ulkopolitiikassa ja puolustuksessa. Home Rulen kannattajat näkivät sen keinona saada laillinen, rauhanomainen ratkaisu Irlannin asemaan ilman täydellistä itsenäisyyttä.

Poliittinen tausta ja keskeiset toimijat

Irlannin itsehallintoliikettä johti pitkään irlantilaisten kansallisten parlamenttiryhmien, kuten Irish Parliamentary Partyn (IPP), pyrkimys saada laki läpi Westminsterissä. Tunnettuja johtajia olivat aiemmin Charles Stewart Parnell ja myöhemmin John Redmond. William Gladstone ja liberaalit puolueet tukivat itsehallintoesityksiä, mutta konservatiivinen ylähuone (House of Lords) ja unionistit estivät useita lakialoitteita.

Ulsterin vastustus ja militarisoituminen

Pohjoisessa, erityisesti Ulsterissa, monet protestanttiset unionistit pelkäsivät, että itsehallinto merkitsisi heidän pienemmässä vähemmistössään olevien etujen heikkenemistä ja että katoliset enemmistöt muissa osissa Irlantia ajaisivat oman agendansa. Tämä johti voimakkaaseen vastustukseen: Ulsterin unionistit laativat Ulster Covenantin ja perustivat Ulster Volunteers -järjestön. Vastavetona irlantilaiset nationalistit perustivat Irish Volunteers -järjestön puolustamaan Home Rulea tai pyrkimään laajempaan itsenäisyyteen.

1911–1914: laki läpi mutta toimeenpano lykkääntyi

Parliament Act 1911 rajoitti ylähuoneen mahdollisuutta estää alahuoneen hyväksymiä lakeja ja mahdollisti siten Home Rulen etenemisen. Kolmas Home Rule -laki (Government of Ireland Act 1914) hyväksyttiin alahuoneessa ja sai kuninkaallisen suostumuksen syksyllä 1914, mutta sen toimeenpano lykättiin ensimmäisen maailmansodan ajaksi Suspensory Act -säännöksellä. Sodan ja kotimaan jännitteiden vuoksi Home Rulen toteuttaminen käytännössä viivästyi ja tilanne radikalisoitui, mikä oli yksi tausta vuoden 1916 pääsiäiskapinan (Easter Rising) syttymiselle.

Easter Rising, Sinn Féin ja itsenäisyystaistelu

Vuoden 1916 kapinalla oli suuri vaikutus Irlannin politiikkaan. Vaikka kapina itsessään oli lyhyt ja paikallinen, sen tukahduttamisen jälkeen monet sympathisoivat radikaalimman irlantilaisen nationalismiliikkeen kanssa. Sinn Féin kasvoi nopeasti ja korvasi IPP:n monilla alueilla. Vuoden 1918 vaaleissa Sinn Féin voitti suuren osan äänistä ja edustajistaan kieltäytyi istumasta Westminsterissä, perustamalla sen sijaan oman lainsäädäntönsä, Dáil Éireannin. Tämä johti aseelliseen konfliktiin Britannian kanssa (vuosina 1919–1921), jota usein kutsutaan Irlannin itsenäisyyssodaksi tai Anglo-irlantilaiseksi sodaksi.

Government of Ireland Act 1920, sopimus 1921 ja Irlannin vapaavaltio

Vuoden 1920 laki (Government of Ireland Act 1920) yritti ratkaista tilanteen luomalla kaksi kotimaan parlamenttia: yhden Pohjois-Irlannille ja toisen Etelä-Irlannille. Käytännössä Pohjois-Irlannin instituutiot aloittivat toimintansa, mutta Etelä-Irlannin parlamentti ei koskaan toiminut normaalisti, koska aseellinen kamppailu jatkui. Vilkkaiden neuvottelujen jälkeen Britannia ja Irlannin edustajat sopivat joulukuussa 1921 Anglo-irlantilaisesta sopimuksesta (Anglo-Irish Treaty), jolla perustettiin dominion-asemaan perustuva Irlannin vapaavaltio. Vapaavaltio sai oman hallituksen mutta jakoi yhä kruununpään (kuningas) instituution Britannian kanssa ja siihen liittyi myös monimutkainen loyaliteetti-vala.

Seuraukset ja myöhempi kehitys

Anglo-irlantilainen sopimus ja vapaavaltion synty johtivat myös sisäpoliittiseen jakoon Irlannissa ja sisällissotaan (1922–1923) pro- ja anti-Treaty-joukkojen välillä. Pohjois-Irlanti jäi Yhdistyneen kuningaskunnan osaksi ja kehitti omat hallintoelimensä. Irlannin vapaavaltio kehittyi myöhemmin itsenäisemmäksi; se hyväksyi oman perustuslakinsa 1937 ja julistautui muodollisesti tasavallaksi vuonna 1949 (Republic of Ireland), jolloin kruunun rooli katosi kokonaan. Itsenäisyysprosessi oli pitkä ja väkivaltainen, ja sen perintö näkyy edelleen sekä Irlannin että Britannian politiikassa ja yhteiskunnassa.

Yhteenvetona: Home Rule oli keskeinen vaihe Irlannin historiassa — yritys antaa laillinen itsehallinto Yhdistyneen kuningaskunnan sisällä, joka lopulta johti alueelliseen jakautumiseen ja laajempaan itsenäisyysliikkeeseen. Liikkeen vaiheisiin kuului sekä parlamentaarista kamppailua että aseellista konfliktia, ja lopputuloksena syntyi Irlannin vapaavaltio sekä Pohjois-Irlannin pysyvä sijoittuminen Isoon-Britanniaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä oli Irlannin itsehallintoalue?

K: Ketkä kannattivat ja vastustivat Home Rulea?

K: Miten unionistit reagoivat vuoden 1912 lakiesitykseen?

K: Mitä mieltä jotkut nationalistit olivat Home Rulesta?

K: Mitä tapahtui vuoden 1916 jälkeen?

K: Mikä laki hyväksyttiin vuonna 1920?

K: Miten Irlannin itsenäisyys toteutui?

Hae kirjaimella