Asukasluvun mukainen jako on Yhdysvaltojen lainsäädännössä käytetty käsite, joka koskee edustajien tai verojen jakamista Yhdysvaltojen osavaltioiden kesken. Jaottelu perustuu joka kymmenes vuosi tehtävään Yhdysvaltojen väestönlaskentaan. Yhdysvaltojen edustajainhuoneen paikat jaetaan tämän jälkeen osavaltioiden kesken. Kukin osavaltio saa asukaslukuunsa perustuvan määrän paikkoja (vähimmäismäärä on yksi paikka). Kongressi antoi uutta jakolainsäädäntöä jokaisen väestönlaskennan jälkeen 1900-luvun puoliväliin asti. Yhdysvaltain perustuslain I artiklan 2 kohdassa edellytetään, että välittömät verot jaetaan osavaltioiden kesken väestömäärän mukaan. Asukasluvun mukainen jako osoittautui lähes mahdottomaksi, epätasaiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi vaatimukseksi verojen keräämiseksi, koska osavaltioiden väkiluvut olivat erilaisia. Tämä kumottiin Yhdysvaltojen perustuslain kuudennellatoista lisäyksellä, jolla poistettiin jakovaatimus välittömiä veroja määräävältä kongressilta.

Prosessi nykypäivänä

Perustuslain mukainen määräys väestönlaskennasta tarkoittaa, että joka kymmenes vuosi toteutettavan väestönlaskennan tulosten perusteella lasketaan kullekin osavaltiolle kuuluvat edustajainhuoneen paikat. Nykyinen käytäntö toimii seuraavasti:

  • Väestönlaskenta: Census Bureau laskee osavaltioiden väkiluvut.
  • Jako: laskennan perusteella apportionment eli paikkojen jakaminen tehdään automaattisesti laissa määritellyllä menetelmällä.
  • Ilmoitus kongressille: väestölukujen ja paikkamäärien tulokset toimitetaan virallisesti kongressille ja osavaltioille.
  • Uudelleenpiiritys: kukin osavaltio laatii tai päivittää omat vaalipiirinsä (redistricting) saadun paikkamäärän mukaisesti.

Keskeiset periaatteet ja säännöt

  • Yksi paikka vähintään: kukin osavaltio saa vähintään yhden edustajan.
  • Kokonaispaikkojen määrä: edustajainhuoneen paikkamäärä on yleisesti 435 sen jälkeen, kun kongressi asetti tämän rajan 1900-luvun alussa; poikkeuksia on ollut (esimerkiksi Alaskan ja Havaijin liittyessä liittoon 1959 tilapäisesti 437 paikkaa), mutta käytännössä kokonaismäärä on ollut 435 pitkään.
  • Menetelmä: vuodesta 1941 lähtien osavaltioiden välillä käytetty jaon laskentamenetelmä on ollut niin sanottu "equal proportions method" eli yhtäläisten suhteiden menetelmä. Siinä paikat annetaan prioriteettijärjestyksessä osavaltion asukasluvun ja laskennallisten kertoimien perusteella.
  • Vaikutus valitsijamäärään: paikkajakoon perustuvat edustajainhuoneen paikat vaikuttavat myös osavaltion äänimäärään presidentinvaalien Electoral College -järjestelmässä (edustajien määrä + senaattoreiden määrä).

Historia ja muutokset

Alkuperäinen perustuslaki määräsi edustajien ja välittömien verojen jakamisen väestön mukaan. Käytännössä tämä osoittautui ongelmalliseksi etenkin veroja koskien, koska suora verotus olisi pitänyt jakaa siten, että se vastaisi osavaltioiden suhteellisia väkilukuja. Tämän ongelman ratkaisi lopulta kuudestoista lisäys, joka mahdollisti liittovaltion tuloveron ilman, että se olisi pitänyt jakaa osavaltioiden välillä väestön perusteella.

Kongressi sääti apportionment-lakeja toistuvasti 1800- ja 1900-luvuilla, kunnes prosessia vakioitiin. Vuonna 1929 säädettiin laki, joka teki jaon automatisoidummaksi eikä edellyttänyt erillistä jakotoimilakia jokaisen väestönlaskennan jälkeen. Vuonna 1941 otettiin käyttöön nykyinen equal proportions -menetelmä, jota käytetään yhä.

Seuraukset ja käytännön vaikutukset

Paikkojen jakautuminen vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon poliittista vaikutusvaltaa kukin osavaltio saa liittovaltion tason päätöksenteossa. Väestön muutokset voivat johtaa siihen, että osavaltiot menettävät tai saavat edustajia, mikä pakottaa ne usein muuttamaan vaalipiirien rajauksia. Tämä prosessi voi myös herättää keskustelua ja oikeudellisia kiistoja esimerkiksi gerrymanderingin vuoksi, kun vaalipiirit piirretaan poliittisesti edullisella tavalla.

Yhteenveto

Asukasluvun mukainen jako on keskeinen mekanismi Yhdysvaltojen edustajainhuoneen edustajien määrän jaossa, perustuen joka kymmenes vuosi tehtävään väestönlaskentaan. Menetelmä on kehittynyt historian saatossa, ja nykyisin paikkojen jakaminen tapahtuu automatisoidun laskentamenetelmän ja säädösten mukaisesti siten, että jokainen osavaltio saa vähintään yhden edustajan ja kokonaispaikkamäärä pysyttelee käytännössä 435:nä.