Arawakit olivat alkuperäiskansaryhmä, joka asui laajasti Karibialla ja Etelä‑Amerikan pohjoisosassa, erityisesti Guayan niemimaalla, Venezuelassa, Kolumbiassa ja Karibian suurilla saarilla. Arawak‑nimitystä käytetään kahdessa merkityksessä: se viittaa sekä tiettyihin etnisiin ryhmiin (esim. Lokono, usein itse kutsuvat itseään arawakeiksi) että laajempaan arawakialaiseen kieliryhmään, jonka puhujat levisivät laajalle alueelle. Etelä‑Amerikan eurooppalaisen kolonisaation ja siihen liittyneiden sairauksien, pakkotyön ja väkivallan seurauksena monet Karibian alkuperäiskansat hävisivät nopeasti tai assimiloituivat 1500–1600‑luvuilla. Nykyään on jäljellä vain vähän ihmisiä, jotka kutsuvat itseään arawakiksi, mutta Arawakan kieliperintö näkyy laajasti. Nykyään puhujia on jäljellä noin 2000, joista 1500 Guyanassa ja 700 Surinamissa.

Historia

Karibian saarilla asui ennen eurooppalaisten saapumista suuria taíno‑ ja muita arawakilaisia yhteisöjä. Eurooppalaisten ensimmäiset yhteydet 1400–1500‑luvulla johtivat dramaattiseen väestönlaskuun. Esimerkiksi Hispaniolan (nykyinen Haiti ja Dominikaaninen tasavalta) alkuperäisväestöä koskevat arvioinnit vaihtelevat, mutta lähteissä mainitaan, että vuonna 1515 siellä oli arviolta noin 50 000 intiaanien liittolaista, vaikka alkuperäiset arviot olivat olleet jopa 250 000. Myöhemmin 1500‑luvun puoliväliin mennessä määrät putosivat jyrkästi — mainittuja lukuja ovat esimerkiksi noin 500 vuonna 1550 ja käytännössä nolla vuonna 1650. Tällainen nopea romahdus johtui pääosin eurooppalaisten välittämistä taudeista (esim. isorokko, influenssa), mutta myös pakkotyöstä, väkivallasta ja kulttuurisesta sulautumisesta.

Kulttuuri ja elinkeino

Arawakit olivat yleensä maatalousyhteisöjä ja harjoittivat viljelyä (erityisesti maniokki/yucca, maissi, banaani), kalastusta ja metsästystä. He rakensivat suuria yhteisöllisiä asumuksia, tunnettuja käsitöistä ja veneenrakennustaidosta — kanootit ja verkot olivat tärkeitä elinkeinon välineitä. Arawak‑kulttuureista peräisin olevia perinteitä ja esineitä (esimerkiksi hamakat, koreilu ja eräät savityöt) on säilynyt katsottavissa sekä arkeologisissa jäännöksissä että siirtomaa‑aikaisissa kertomuksissa.

Suurimmat uhkat ja syyt väestön hupenemiseen:

  • Eurooppalaisten tuomat tartuntataudit, joihin paikallisilla ei ollut vastustuskykyä.
  • Pakkotyö ja orjuus plantaaseilla sekä siirtomaavallan riistävät käytännöt.
  • Suorat väkivaltaisuudet, siirrot ja sota.
  • Kulttuurinen assimilaatioprosessi ja sekoittuminen eurooppalaisten ja afrikkalaisten väestöjen kanssa.

Kielet ja nykypäivä

Arawak‑kielten suku (Arawakan) on yksi Etelä‑Amerikan laajimmista kieliperheistä: siihen kuuluu lukuisia eri kieliä ja murteita, jotka levisivät Amazonin alueelta Karibian saarille asti. Joitakin arawakialaisia kieliä on säilynyt tähän päivään asti; toiset ovat vain historiallista tietoa. Arawakan kielten vaikutus näkyy myös eurooppalaisten kielien lainasanoissa, joista tunnetuimpia ovat esimerkiksi sanan "hamaca" (hammas) tai "canoa" (kanootti) ja "huracán" (hurrikaani) alkuperät.

Vaikka alkuperäisten Karibian arawakiyhteisöjen määrä väheni rajusti kolonisaation jälkeen, joillakin alueilla syntyi myös uusia yhteisöjä ja kulttuurien sekoittumista. Esimerkiksi Garifuna‑kansa on syntynyt afrikkalaisten ja Karibian alkuperäisasukkaiden yhdistymisestä, ja heidän kielessään on arawakilaisia elementtejä. Toisaalta tietyt mantereella elävät arawakialaiset kansat, kuten eri Lokono‑ryhmät ja muut Guayan alueen heimot, ovat säilyttäneet perinteitä ja osittain myös kielenkäyttöä.

Tietoa arawakeista saadaan sekä historiallisista lähteistä (eurooppalaisten kontakteista kirjoitetuista kertomuksista) että arkeologisista tutkimuksista ja nykyisistä etnografisista tutkimuksista. Monet perinteet, paikannimet ja geneettiset jäämät osoittavat, että vaikka fyysinen läsnäolo monilla saarilla suurelta osin katosi, arawakialaista perintöä säilyy edelleen sekä Karibian että Pohjois‑Etelä‑Amerikan kulttuureissa.

Lisätietoja ja paikallisia yhteisöjä koskevia tarkempia tutkimuksia kannattaa etsiä alan etnografisista ja kielitieteellisistä lähteistä sekä alueellisista arkistoista.