Ardipithecus – varhainen hominidi (5,6–4,4 miljoonaa vuotta sitten)

Ardipithecus on hyvin varhainen hominidien suku, joka eli neogeenin loppupuolella.

Tunnetaan kaksi lajia: A. kadabba, joka on ajoitettu noin 5,6 miljoonaa vuotta sitten (myöhäismioseeniin), ja A. ramidus, joka eli noin 4,4 miljoonaa vuotta sitten plioseenin alussa.

Koska tällä suvulla on useita yhteisiä piirteitä afrikkalaisten apinasukujen (Pan ja Gorilla) kanssa, jotkut sijoittavat sen pikemminkin tähän haaraan kuin ihmishaaraan.

Useimmat pitävät sitä proto-ihmisenä, koska hampaat muistuttavat Australopithecusta. Ardipithecus oli kaksijalkainen ja sillä oli supistuneet kulmahampaat, kuten australopithecineillä.

Lajit ja ajoitus

A. kadabba edustaa vanhempaa ja fragmentaarisempaa aineistoa (~5,6 miljoonaa vuotta) lähinnä hampaiden ja pienten luunpalasten perusteella. A. ramidus on paremmin tunnettu ja ajoitettu noin 4,4 miljoonaan vuoteen. Ajoitukset perustuvat stratigrafiaan ja radiometrisiin menetelmiin, joita on sovellettu Middle Awashin (Etiopia) kerrostumiin.

Löydöt ja tärkeimmät fossiilit

Tärkein A. ramidus-löytö on lähes täydellinen yksilö tunnettu lempinimellä "Ardi" (ARA-VP-6/500), joka löydettiin Middle Awash -alueelta Etiopiasta. Löytöryhmään kuuluivat tutkijat kuten Tim D. White, Yohannes Haile‑Selassie ja Gen Suwa. "Ardi" ja muut fossiilit julkaistiin laajasti vuonna 2009, mikä lisäsi merkittävästi tietoa ihmisen varhaisista esi-isistä.

Ulkonäkö ja anatomia

• Aivot: kallon tilavuus oli pieni, luokkaa noin 300–350 cm³, eli paljon pienempi kuin nykyaikaisilla ihmisillä mutta jonkin verran samankaltainen australopitecineihin nähden.
• Hampaat ja leuat: kulmahampaat olivat supistuneet verrattuna nykypäivän apinoihin ja niissä ei ollut selkeää "hiontakäyttäytymistä" (non‑honing canine), mikä viittaa erilaisiin sosiaalisiin käytäntöihin kuin sielä, missä isot kulmahampaat ovat käytössä. Hammaskuviointi ja emalipaksuus muistuttavat osin australopitecineja.
• Alaraajat ja lantio: lantio oli muodoltaan osittain kaksijalkaisuuteen soveltuva — se oli leveämpi ja lyhyempi kuin kädellisten mutta ei täysin ihmismäinen. Reisiluu ja muut alaraajojen piirteet kertovat kyvystä kävellä kahdella jalalla ainakin osittain.
• Jalat ja kädet: jalka oli erikoistunut: siinä oli sekä juoksemiseen/kävelyyn sopivia rakenteita että puissa liikkumista tukevia osia. Suuri isovarvas oli osittain erillään (divergent), mikä mahdollisti tarttumisen oksille. Käsissä ei ollut merkkejä knuckle‑walking‑liikkeeseen erikoistumisesta — sormet eivät olleet kovin koukistuneet kuten eräillä puilla elävillä apinoilla.
• Sukupuolinen dimorfismi: näyttö viittaa pienempään koirasnaaraiden kokoon tai kulmahampaiden kokoa koskevaan dimorfismiin verrattuna simpansseihin, mikä voi kertoa erilaisista sosiaalisista rakenteista.

Elintavat ja ympäristö

Fossiiliaineiston ja sedimenttianalyysien perusteella Ardipithecus eli metsiköissä ja jokilaakson reunamilla, ei avoimessa savannissa. Kasvijäänteet ja isotooppitutkimukset viittaavat C3‑kasvien painotukseen ravinnossa (lehtiä, hedelmiä, ehkä juuria). Tämä tukee ajatusta, että varhainen kaksijalkaisuus kehittyi metsämäisessä ympäristössä eikä ainoastaan savannilla juoksemista varten.

Suhde muihin apinoihin ja ihmisen evoluutioon

Ardipithecus on sijoitettu moniin eri paikkoihin ihmisen ja muiden afrikkalaisten ihmisapinoiden (Pan, Gorilla) sukupuun läheisyyteen. Osa tutkijoista pitää suvun piirteitä hyvin plesiomorfisina (alkuperäisinä), mikä tekee sen tarkan sukupuulelämän selvittämisestä haastavaa. Silti monet pitävät Ardipithecus ramidus -lajia tärkeänä vaiheena ihmisen evoluutiossa, koska se näyttää osoittavan, että varhainen bipedalismi ja vähentyneet aggressiivista käyttäytymistä mahdollisesti heijastavat vähemmän korostunutta kulmahampaiden käyttöä.

Miksi Ardipithecus on merkittävä?

• Se muuttaa perinteistä kuvaa ihmisen alkuvaiheista: varhainen kaksijalkaisuus ei välttämättä kehittynyt avoimella savannilla vaan metsikköisissä ympäristöissä.
• Löydöt osoittavat, että monet ihmisapinoiden ja ihmisten yhteisistä esi-isistä periytyvistä piirteistä ovat monimutkaisia ja että nykyapinoiden piirteet eivät välttämättä edusta alkuperäistä tilaa.
• Tutkimukset Ardipithecus‑materiaalista ovat lisänneet ymmärrystä sosiaalisista ja ravinnonhankintaan liittyvistä muutoksista ihmisen kehityksessä.

Kiistat ja avoimet kysymykset

Ardipithecus‑löydöt herättivät ja herättävät edelleen keskustelua: kuinka luotettava tulkinta fossiilien anatomisista piirteistä on, miten niiden tulisi vaikuttaa ihmisen ja sukulaisten sukupuuhun, ja missä määrin yksittäiset löydöt (kuten Ardi) edustavat lajin normaalia anatomiaa tai poikkeamaa. Lisäksi joitakin tulkintoja on kritisoitu menetelmällisesti tai vaihtoehtoisilla tulkinnoilla tulkinnan eri kohdista.

Yhteenveto

Ardipithecus edustaa avainvaihetta ihmisen varhaisessa evoluutiossa. Se esittelee yhdistelmän piirteitä, jotka kertovat sekä puissa liikuntaa että maan päällä kävelyä tukevasta anatomiasta, pienemmistä kulmahampaista ja pienestä aivokoolla. Vaikka suvun tarkka sijoittuminen ihmisen ja muiden afrikkalaisten ihmisapinoiden sukupuun hajoamisessa on osin kiistanalainen, Ardipithecus on keskeinen todiste siitä, että ihmisen alkuperäiset piirteet kehittyivät monimutkaisessa, metsämäisessä ympäristössä noin 5,6–4,4 miljoonaa vuotta sitten.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Ardipithecus?

K: Milloin A. kadabba eli?

K: Milloin A. ramidus eli?

K: Onko Ardipithecusilla yhteisiä piirteitä afrikkalaisten suurapinasukujen kanssa?

K: Miten jotkut tutkijat luokittelevat Ardipithecuksen?

K: Miksi useimmat tutkijat pitävät Ardipithecusta proto-ihmisenä?

K: Mitä ominaisuuksia Ardipithecusilla on?

Hae kirjaimella