Koordinaatit: 49°43′6″N 2°12′48″W / 49.71833°N 2.21333°W / 49.71833; -2.21333
Lager Helgoland oli natsien keskitysleiri Alderneylla Kanaalisaarilla, joka oli nimetty Friisin Helgolandin saaren (saks. Helgoland) mukaan. Alderney oli osa saksalaista miehitystä vuosina 1940–1945, ja saarelle rakennettiin laajat sotilaslinnoitukset osana Atlantin muuria.
Tausta ja organisointi
Saksalaiset rakensivat Alderneylle neljä keskitysleiriä, joita ylläpidettiin Neuengammen keskitysleirin alaleireinä (Hampurissa, Saksassa). Leirit olivat osa laajempaa pakotetun työvoiman käyttöä, jota organisoivat erityisesti Schutzstaffel -SS-Baubrigade I, joka oli aluksi Sachsenhausenin keskitysleirin valvonnassa Berliinin lähettyvillä ja helmikuun puolivälistä 1943 alkaen Neuengammen alaisuudessa Pohjois-Saksassa. Työvoimaa käytettiin etenkin bunkkereiden, tykkiasemien, ilmahyökkäyssuojien ja betonisten linnoitusten rakentamiseen Organisation Todtin ja muiden saksalaisten sotilasviranomaisten ohjeiden mukaisesti.
Saarten leirit
Kukin alaleiri nimettiin jonkin Friisisaaren mukaan:
- Lager Norderney Sayessa,
- Lager Borkum Platte Salinessa,
- Lager Sylt lähellä La Foulèren vanhaa lennätintornia ja
- Lager Helgoland, saaren luoteiskulmassa.
Vangit, olot ja työn luonne
Alderneyn keskitysleireillä pidettiin eri kansallisuuksista tulevia pakkotyöläisiä ja sotavankeja. Kokonaisvankimäärä oli noin 6 000, joista kuoli arviolta 700. Leirit olivat ainoat natsien keskitysleirit Britannian maaperällä.
Lager Helgoland sijaitsi saaren luoteiskulmassa ja sen työtehtäviin kuului muun muassa linnoitteiden rakentaminen ja muut fyysiset työt. Borkumin ja Helgolandin leirejä on kuvattu niin sanotuiksi "vapaaehtoisiksi" (Hilfswillige) työleireiksi: niiden vangit saatettiin rekrytoida tai pakottaa erilaisiin tehtäviin ja heitä kohdeltiin ankarasti, mutta joidenkin lähteiden mukaan olot saattoivat olla hieman paremmat kuin Syltin ja Norderneyn leireissä.
Lager Syltin leiri oli SS:n alainen, ja siellä pidettiin juutalaisia pakkotyöläisiä; se on luokiteltu kuolemanleiriksi. Norderneyn leirillä oli pääasiassa eurooppalaisia pakkotyöläisiä (usein itäeurooppalaisia ja mainittuja myös espanjalaisia). Borkumiin sijoitettiin useimmiten saksalaisia teknikkoja sekä eri puolilta Eurooppaa tulleita vapaaehtoishenkisiä työntekijöitä. Lager Helgolandissa oli myös venäläisiä Organisation Todtin työntekijöitä, jotka toimivat usein rankan ja vaarallisen rakennustyön parissa.
Kuolemat, sairaudet ja kohtelu
Vankien kohtelu oli usein julmaa: työt olivat raskaita, ravinto ja terveydenhuolto puutteellisia, ja taudit, aliravitsemus sekä väkivaltaistuminen johtivat moniin kuolemiin. Joissain leireissä suoritettiin myös teloituksia tai muita väkivaltaisia rangaistuksia. Nämä olot näkyvät leirien jälkikertomuksissa ja harvoissa jäljelle jääneissä asiakirjoissa.
Lopputapahtumat, jälkiselvittely ja muistaminen
Camps toimivat pääasiassa vuosina 1942–1944, ja sodan loppuvaiheessa monet vangit evakuoitiin tai siirrettiin mantereelle. Sodan jälkeen Alderneyn leirien toiminnasta ja niissä tapahtuneista rikoksista on käyty tutkimuksia, mutta osa tapahtumien yksityiskohdista on jäänyt epäselväksi ja kiistanalaiseksi. Alderneyn keskitysleirien historia on saanut kansainvälistä huomiota juuri siksi, että ne olivat poikkeuksellisesti natsien keskitysleirejä Britannian alueella.
Nykyään leirien jäänteet ja niihin liittyvä historia ovat tutkijoiden, sukulaisten ja muistotilaisuuksien kohteena. Paikallista muistamista ja kansainvälistä tiedonvälitystä on pyritty lisäämään, ja aiheesta keskustellaan niin historiallisesti kuin moraalisestikin. Tarkempia jatkotietoja ja arkistoaineistoja löytyy eri lähteistä ja arkistoista, ja aihe on osa laajempaa keskustelua natsismin rikoksista ja pakotetusta työstä sotien aikana.
(Lisätietoja Alderneyn keskitysleireistä on liitteessä F: Keskitysleirit.) Endlösung - The Final Solution; Alderney, natsien keskitysleiri anglo-norjalaisella saarella;.