Punt

Kuvat

·         Reliefit Hatsepsutin temppelissä

Egyptiläiset tutkimusmatkat Punttiin

Varhaisimman kirjatun egyptiläisen retkikunnan Punttiin järjesti viidennen dynastian faarao Sahure (25. vuosisata eaa.). Puntista peräisin olevaa kultaa oli kuitenkin Egyptissä jo neljännen dynastian faarao Khufun aikana.

Egyptin kuudennen, yhdennentoista, kahdentoista ja kahdeksannentoista dynastian aikana tehtiin muitakin retkiä Punttiin. Kahdestoista dynastian aikana Puntin kanssa käytyä kauppaa juhlittiin kansankirjallisuudessa tarinassa "Tarina haaksirikkoutuneesta merimiehestä" (Tale of the Shipwrecked Sailor).

Egyptin kahdeksastoista dynastian aikana Hatsepsut rakennutti Punaisenmeren laivaston helpottaakseen kaupankäyntiä Akabanlahden pään ja eteläisten pisteiden välillä aina Puntiin asti, jotta Karnakiin voitiin tuoda hautajaistavaroita vastineeksi nubialaista kultaa vastaan. Hatsepsut teki itse kuuluisimman muinaisen Egyptin retkikunnan, joka purjehti Punttiin. Kuningatar Hatsepsutin valtakaudella 1400-luvulla eaa. laivat ylittivät säännöllisesti Punaisenmeren saadakseen bitumia, kuparia, veistettyjä amuletteja, naftaliinia ja muita tavaroita, jotka kuljetettiin maitse ja Kuollutta merta pitkin Akaban lahden päässä sijaitsevaan Elatiin, josta ne yhdistettiin sekä meriteitse että maitse pohjoiseen, Punaisenmeren itärannikkoa pitkin pohjoiseen kulkevien vuorten läpi kulkevia kauppareittejä pitkin tuleviin suitsukkeisiin ja mirhamiin.

Raportti tuosta viiden laivan matkasta on yhä nähtävissä Deir el-Bahrissa sijaitsevan Haatshepsutin hautajaistemppelissä olevissa reliefeissä. Temppeliteksteissä Hatsepsut "pitää yllä kuvitelmaa siitä, että hänen lähettiläänsä" kansleri Nehsi, joka mainitaan retkikunnan johtajana, oli matkustanut Punttiin "saadakseen alkuasukkailta veroa", jotka tunnustavat uskollisuutensa Egyptin faaraolle. Todellisuudessa Nehsin retkikunta oli pelkkä kauppareissu maahan, Punttiin, joka oli jo tuolloin vakiintunut kauppapaikka. Lisäksi Nehsin vierailu Puntissa ei ollut kohtuuttoman rohkea, sillä häntä "saattoi ainakin viisi laivalastillista [egyptiläisiä] merijalkaväen sotilaita", ja Puntin päällikkö ja hänen lähisukulaisensa tervehtivät häntä lämpimästi. Puntilaiset "kävivät kauppaa paitsi omilla tuotteillaan, kuten suitsukkeilla, eebenpuulla ja lyhytkarvaisilla naudoilla, myös muista Afrikan valtioista peräisin olevilla tavaroilla, kuten kullalla, norsunluulla ja eläinten nahoilla". Temppelireliefien mukaan Puntin maata hallitsivat tuolloin kuningas Parahu ja kuningatar Ati. Tämä hyvin kuvitettu Hatsepsutin sotaretki tapahtui naisfaaraon valtakauden 9. vuonna jumala Amunin siunauksella:

Sanoi Aamen, Kahden maan valtaistuinten Herra: "Tule, tule rauhassa tyttäreni, armollinen, joka olet sydämessäni, kuningas Maatkare [ts. Hatsepsut]... Minä annan sinulle Puntin, koko sen... Minä johdatan sotilaasi maata ja vettä pitkin salaperäisille rannoille, jotka liittyvät suitsukesatamiin... He saavat ottaa suitsukkeita niin paljon kuin haluavat. He kuormittavat laivansa sydämensä kyllyydestä vihreillä [ts. tuoreilla] suitsukepuilla ja kaikella maan antimilla.

Egyptiläiset eivät olleet erityisen hyviä merellä matkustamisessa. Heille matka Punttiin oli varmasti samanlainen kuin nykyajan tutkimusmatkailijoiden matka kuuhun. Mutta palkinto [suitsukkeen, eebenpuun ja mirhan hankkimisesta] oli selvästi suurempi kuin riskit. Myös Hatsepsutin 18. dynastian seuraajat, kuten Thutmosse III ja Amenhotep III, jatkoivat egyptiläistä kaupankäynnin perinnettä Puntin kanssa. Kauppa Puntin kanssa jatkui 20. dynastian alkuun asti ja päättyi ennen Egyptin uuden valtakunnan loppua. Papyrus Harris I, egyptiläinen aikalaisasiakirja, jossa kuvaillaan yksityiskohtaisesti 20. dynastian alun kuninkaan Ramesses III:n valtakaudella tapahtuneita tapahtumia, sisältää nimenomaisen kuvauksen egyptiläisen retkikunnan paluusta Puntista:

He saapuivat turvallisesti Koptoksen autiomaahan: he kiinnittyivät rauhassa ja kuljettivat mukanaan tuomansa tavarat. Ne [tavarat] lastattiin maata pitkin kulkiessaan aaseille ja miehille, ja ne lastattiin laivoihin Koptoksen satamassa. Ne [tavarat ja puntilaiset] lähetettiin eteenpäin alavirtaan, ja ne saapuivat juhlallisin menoin ja toivat kuninkaalle veroa.

Uuden valtakunnan kauden päätyttyä Puntista tuli "epätodellinen ja satumainen myyttien ja legendojen maa".

Egyptiläisiä sotilaita Hatsepsutin Puntin maahan suuntautuneelta sotaretkeltä, kuvattuna hänen Deir el-Bahrin temppelistään.


Tämä reliefi kuvaa suitsukkeita ja mirhapensaita, jotka Haatshepsut sai Puntin retkikunnalta.


Hatsepsutin temppelin edessä oleva puu, jonka väitettiin olevan Hatsepsutin retkikunnan Puntista tuoma puu, joka on kuvattu temppelin seinillä.

Ta netjer

Muinaiset egyptiläiset kutsuivat Punt Ta netjeriksi, mikä tarkoittaa "Jumalan maata". Tämä viittasi siihen, että se kuului auringonjumalan alueisiin eli auringonnousun suuntaisiin alueisiin Egyptin itäpuolella. Näiden itäisten alueiden resursseihin kuului temppeleissä käytettäviä tuotteita, erityisesti suitsukkeita. Vanhemmassa kirjallisuudessa (ja nykyisessä ei-syvällisessä L-kirjallisuudessa) väitettiin, että nimitys "Jumalan maa", kun se tulkitaan "pyhäksi maaksi" tai "jumalten/esi-isien maaksi", tarkoitti, että muinaiset egyptiläiset pitivät Puntin maata esi-isiensä kotimaana. W. M. Flinders Petrie uskoi, että dynastinen rotu tuli Puntista tai sen kautta, ja E. A. Wallis Budge totesi, että "dynastisen kauden egyptiläinen perinne katsoi, että egyptiläisten alkuperäiskoti oli Punt...". Termiä ei sovellettu ainoastaan Egyptin kaakkoispuolella sijaitsevaan Punttiin, vaan myös Aasian alueisiin Egyptin itä- ja koillispuolella, kuten Libanoniin, josta saatiin puuta temppeleitä varten.

Kuningatar Ati, joka on esitetty Hatšepsutin reliefissä, osoittaa kehittynyttä Steatopygiaa, joka liittyy, vaikkakaan ei rajoitu Itä- ja Etelä-Afrikan khoi-san-kansaan. On ehdotettu, että tämä saattaa olla todiste khoi-san-kulttuurien säilymisestä Koillis-Afrikan sangoan-kulttuurista lähtien ennen kusitinkielisten kulttuurien saapumista alueelle.

Sijainti

Puntin tuotteita (kuten ne on esitetty Hatsepsutin temppelissä) löytyy helposti Afrikan sarvesta. Ne ovat harvinaisempia tai puuttuvat kokonaan Arabiasta. Tästä syystä useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että Punt sijaitsi Koillis-Afrikassa. Näihin tuotteisiin kuului kultaa ja aromaattisia hartseja, kuten mirhaa, suitsuketta ja eebenpuuta; Puntissa kuvattuihin villieläimiin kuului kirahveja, paviaaneja, virtahepoja ja leopardeja. Richard Pankhurstin mukaan: "[Punt] on samaistettu alueisiin sekä Arabian että Afrikan sarven rannikolla. Tarkasteltaessa esineitä, joita egyptiläiset saivat Puntista, erityisesti kultaa ja norsunluuta, voidaan kuitenkin olettaa, että ne olivat pääasiassa afrikkalaista alkuperää. ... Tämä saa meidät olettamaan, että termi Punt koski todennäköisesti enemmänkin Afrikan kuin Arabian aluetta."

Jotkut tutkijat ovat eri mieltä tästä näkemyksestä ja viittaavat useisiin muinaisiin kirjoituksiin, joiden mukaan Punt sijaitsi Arabiassa. Dimitri Meeks on kirjoittanut, että "tekstit, joissa Punt sijoitetaan kiistatta etelään, ovat vähemmistönä, mutta ne ovat ainoat, joihin viitataan nykyisessä yksimielisyydessä maan sijainnista. Egyptiläisten mukaan Punt sijaitsee - Niilin laaksoon nähden - sekä pohjoisessa, kosketuksissa Välimeren alueen Lähi-idän maihin, että myös idässä tai kaakossa, kun taas sen kaukaisimmat rajat ovat kaukana etelässä. Vain Arabian niemimaa täyttää kaikki nämä merkit."

Vuonna 2010 tehtiin geneettinen tutkimus muinaisten egyptiläisten Puntista mukanaan tuomien paviaanien muumioituneista jäännöksistä. Egyptin museon ja Kalifornian yliopiston tutkijaryhmän johdolla tutkijat käyttivät happi-isotooppianalyysiä tutkiessaan British Museumissa säilytettyjen kahden paviaanimumion hiuksia. Toisella paviaanilla oli vääristyneet isotooppitiedot, joten toisen paviaanin happi-isotooppiarvoja verrattiin kiinnostavilta alueilta peräisin olevien nykyaikaisten paviaaninäytteiden arvoihin. Tutkijat havaitsivat aluksi, että muumiot vastasivat eniten Eritreassa ja Etiopiassa nähtyjä nykyaikaisia yksilöitä verrattuna naapurimaassa Somaliassa nähtyihin yksilöihin, ja Etiopian yksilöt vastasivat "periaatteessa Eritreasta länteen". Ryhmällä ei ollut mahdollisuutta verrata muumioita Jemenissä oleviin paviaaneihin. Tutkijat uskoivat, että tällainen analyysi tuottaisi samanlaisia tuloksia, sillä heidän mukaansa alueelliset isotooppikartat viittaavat siihen, että Jemenin paviaanit muistuttaisivat läheisesti Somalian paviaaneja. Professori Dominy, yksi johtavista tutkijoista, päätteli tästä, että "uskomme, että Punt on eräänlainen rajattu alue, joka käsittää itäisen Etiopian ja koko Eritrean". Vuonna 2015 tutkijat tekivät seurantatutkimuksen vahvistaakseen alkuperäiset havaintonsa ja totesivat, että "tuloksemme paljastavat suuren todennäköisyyden vastaavuuden Itä-Somalian ja Eritrean ja Etiopian välisen käytävän kanssa, mikä viittaa siihen, että tämä alue oli muinaiseen Egyptiin vietyjen Papio hamadryas -lajin lähde."

Egyptiläinen kirjoitusasu "pwenet " on huomattava, että feminiinistä "t"-päätettä ei lausuttu uuden valtakunnan aikanaviimeinen merkki on maan, maan määriteosa .

Seinän kohokuvio

Mökit kuten helpotuksessa

Oletettu sijainti Punaisenmeren ympärillä ja tärkeimmät maa- ja merireitit.

Vanhempi kirjallisuus

• Johannes Dümichen: Dümichen: Die Flotte einer ägyptischen Königin, Leipzig, 1868.
• Wilhelm Max Müller: Müller Müller: Asien und Europa nach altägyptischen Denkmälern, Leipzig, 1893.
• Adolf Erman: Life in Ancient Egypt, Lontoo, 1894.
• Édouard Naville: "Deir-el-Bahri" teoksessa Egypt Exploration Fund, Memoirs XII, XIII, XIV ja XIX, Lontoo, 1894 ja seur.
• James Henry Breasted: A History of the Ancient Egyptians, New York, 1908.