Lanfranc (1005 x 1010 Pavia - 24. toukokuuta 1089 Canterbury) oli pappi, opettaja ja juristi, josta tuli Canterburyn arkkipiispa Vilhelm Valloittajan aikana.

Tämä kuuluisa italialainen oikeustieteilijä luopui urastaan ryhtyäkseen munkiksi Beciin Normandiassa. Vuonna 1070 hänestä tuli Canterburyn arkkipiispa Englannissa. Tämä oli poikkeuksellisen elämän huippu.



Varhaiselämä ja opiskelu. Lanfrancin tarkat varhaisvuodet eivät ole täysin selvät, mutta hän syntyi Paviassa noin vuosien 1005–1010 tienoilla. Nuorena hän sai koulutuksensa Italian kouluissa ja tuli tunnetuksi oppineena miehenä: hän opiskeli muun muassa oikeustiedettä ja retoriikkaa, toimi opettajana ja harjoitti juristin tehtäviä ennen siirtymistään Normandiaan. Hän päätti jättää maallisen uran ja liittyä luostariin, mikä oli käännekohta hänen elämässään.

Becin luostari ja oppimiskeskus. Becin benediktiiniluostari Normandiassa oli 1000-luvulla merkittävä oppi- ja koulutuskeskus, ja Lanfranc nousi siellä keskeiseen asemaan. Hän toimi luostarivirkamiehenä ja myöhemmin abottina ja oli tunnettu tiukasta kurista, järjestelmällisyydestä ja opetustyöstään. Bec houkutteli oppineita, ja siellä vaikuttaneet opettajat, muun muassa myöhemmin Canterburyn arkkipiispa Anselm, jatkoivat keskiajan koulutustraditiota.

Arkkipiispana ja kuninkaallisena neuvonantajana. Vuonna 1070 Lanfranc nimitettiin Canterburyn arkkipiispaksi Vilhelm Valloittajan tuella. Arkkipiispana hänellä oli avainasema sekä kirkollisissa uudistuksissa että valtakunnan hallinnossa. Hän osallistui kirkon järjestämiseen Conquestin jälkeen, pyrki vahvistamaan kirkollista kuria, selkeyttämään hiippakuntajärjestelyjä ja parantamaan piispojen ja papiston toimintaa. Samalla hän toimi läheisenä neuvonantajana kuninkaalle ja hoiti usein sekä kirkollisia että maallisia oikeudellisia tehtäviä.

Kirkollinen toiminta ja hallinto. Lanfranc johti useita kirkollisia kokouksia ja vaikutti siihen, että Canterburyn arkkipiispuus sai vahvan aseman Englannin kirkossa. Hän pyrki uudistamaan kirkollisia käytäntöjä ja koulutusta, ja hänen aikanaan Canterburysta kehittyi yhä tärkeämpi hengellinen ja oppineisuuskeskittymä. Lanfranc oli myös käytännön juhtaja: hän hoiti oikeudenkäyntejä, ratkaisi kiistoja ja antoi esimerkkiä tiukasta ja järjestelmällisestä hallinnoinnista.

Kirjallinen ja teologinen perintö. Lanfranc oli myös kirjoittaja ja teoreetikko. Hän laati oikeudellisia ja teologisia kirjoituksia, mukaan lukien vastineita aikansa kiistanalaisiin oppeihin, sekä lukuisia kirjeitä, jotka ovat tärkeä lähde 1000-luvun kirkollisesta elämästä ja hallinnosta. Hänen opetuksensa ja kirjoituksensa vaikuttivat syntyvään skolastiikkaan ja opettajina toimineisiin seuraajiin.

Kuolema ja merkitys. Lanfranc kuoli 24. toukokuuta 1089 Canterburyssa. Hänen jälkeensä Canterburyn arkkipiispan paikan otti muun muassa Anselm, joka oli yksi hänen hengellisistä ja oppillisista seuraajistaan. Lanfrancia muistetaan yhtenä vuoden 1000-luvun vaikutusvaltaisimmista kirkollisista johtajista: hän yhdisti järjestelmällisen oikeusajattelun, luostarin kurin ja kuninkaallisen hallinnon vaatimukset tavalla, joka muovasi englantilaista kirkkoa vuosisadoiksi eteenpäin.