Lauri Törni
Lauri Allan Törni (28. toukokuuta 1919 - 18. lokakuuta 1965), myöhemmin Larry Thorne, oli Suomen armeijan kapteeni. Hän johti jalkaväkikomppaniaa Suomen talvi- ja jatkosodassa. Sotien jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin. Siellä hän liittyi Yhdysvaltain armeijaan. Hänet tunnetaan sotilaana, joka taisteli kolmen lipun alla: Suomen, Saksan (kun hän taisteli neuvostoliittolaisia vastaan toisessa maailmansodassa) ja Yhdysvaltain (jossa hänet tunnettiin nimellä Larry Thorne) lipun alla, kun hän palveli Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukoissa (Green Berets) Vietnamin sodassa.
Varhainen elämä ja asepalvelus
Lauri Allan Törni syntyi Viipurissa, Viipurin läänissä, Karjalassa, Suomessa. Hänen isänsä oli laivakapteeni Jalmari (Ilmari) Törni. Hänen äitinsä oli Rosa (o.s. Kosonen) Törni. Hänellä oli kaksi sisarta: Salme Lesley (s. 1920) ja Kaija Iris (s. 1922). Poikana hän oli urheilullinen. Varhainen ystävä oli tuleva nyrkkeilyn olympiavoittaja Sten Suvio. Hän kävi kauppaoppilaitoksen ja palveli Suomen Siviilikaartissa. Sitten hän astui varusmiespalvelukseen ja liittyi Kiviniemeen sijoitettuun 4. Itsenäiseen Jääkärin Jalkaväkipataljoonaan.
Ura
Toinen maailmansota
Talvisodan aikana hän taisteli Laatokan järvellä. Komentajat huomasivat hänen rohkeutensa. Sodan lopussa hän sai upseerikoulutuksen. Sen jälkeen hänet nimitettiin reservin Vänrikiksi (2. luutnantiksi). Talvisodan jälkeen, kesäkuussa 1941, Törni lähti Wieniin, Itävaltaan. Wienissä hän sai 7 viikon koulutuksen Waffen SS:n palveluksessa. Sitten hän palasi heinäkuussa Suomeen. Koska hän oli suomalainen upseeri, hänet tunnustettiin saksalaiseksi Untersturmfuhreriksi.
Törni on kuuluisa rohkeudestaan Neuvostoliiton ja Suomen välisessä jatkosodassa (1941-44). Vuonna 1943 hän oli osasto Törnin johtaja. Hänen jalkaväkiyksikkönsä meni vihollislinjojen taakse hyökkäämään venäläisten kimppuun. Yksi Törnin miehistä oli Suomen tuleva presidentti Mauno Koivisto. He palvelivat yhdessä Ilomantsin taistelussa. Se oli jatkosodan viimeinen suomalais-neuvostoliittolainen taistelu.
Törnin yksikkö aiheutti paljon tappioita venäläisille yksiköille. Neuvostoarmeija asetti Törnin vangitsijalle 3 miljoonan markan, eli 650 000 Yhdysvaltain dollarin palkkion. Rohkeutensa vuoksi Törni palkittiin Mannerheim-ristillä 9. heinäkuuta 1944.
Törni ei ollut tyytyväinen, kun Suomi teki rauhan Neuvostoliiton kanssa. Rauhansopimus edellytti, että Suomi ryhtyy Lapin sodassa aseisiin Saksaa vastaan. Hän jätti Suomen armeijan. Vuonna 1945 hänet värvättiin Suomessa toimivaan saksalaismieliseen vastarintaliikkeeseen. Hän matkusti Saksaan sabotöörikoulutukseen. Hän halusi organisoida vastarintaa siltä varalta, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Hän antautui brittiläisille joukoille Saksassa toisen maailmansodan lopussa. Sitten hän palasi Suomeen kesäkuussa 1945.
Palattuaan Suomeen ValPo, Suomen kansallinen turvallisuusvirasto, pidätti hänet. Häntä vastaan käytiin oikeudenkäynti maanpetoksesta vuonna 1946, koska hän oli liittynyt Saksan armeijaan. Oikeudenkäynnin jälkeen hän sai 6 vuoden tuomion tammikuussa 1947. Hän joutui Turun vankilaan, mutta pääsi kesäkuussa karkuun. Hänet otettiin kiinni ja hän joutui toiseen vankilaan. Joulukuussa 1948 Suomen presidentti Juho Paasikivi armahti hänet.
Yhdysvallat
Vuonna 1949 Törni matkusti sota-ajan toimeenpanevan upseerinsa Holger Pitkäsen kanssa Ruotsiin. He tulivat Ruotsiin Torniosta Haaparantaan. Haaparannasta he matkustivat rautateitse Tukholmaan. Törni asui paronitar von Essenin luona, joka auttoi monia suomalaisia upseereita sodan jälkeen. Pitkänen pidätettiin ja palautettiin Suomeen. Törni tapasi ruotsinsuomalaisen Marja Kopsin ja rakastui häneen. He menivät kihloihin. Etsiessään uutta työtä ennen avioliittoa Törni matkusti Venezuelan Caracasiin. Törni tapasi yhden talvisodan komentajistaan, suomalaisen eversti Matti Aarnion, joka asui Venezuelassa. Caracasista Törni pestautui ruotsalaiseen rahtilaivaan, MS Skageniin. Skagen purjehti Yhdysvaltoihin vuonna 1950. Meksikonlahdella, lähellä Mobilea, Alabamassa, Törni hyppäsi yli laidan ja ui rantaan. Nyt hän oli poliittinen pakolainen. Hän matkusti New Yorkiin, jossa häntä auttoi amerikansuomalainen yhteisö Sunset Parkissa, Brooklynin "Finntownissa". Siellä hän työskenteli kirvesmiehenä ja siivoojana. Vuonna 1953 Törni sai oleskeluluvan kongressilain kautta. Lain säätämisessä auttoi William J. "Wild Bill" Donovanin (Amerikan sota-ajan salaisen sotilasjärjestön OSS:n entinen johtaja) asianajotoimisto.
Törni liittyi Yhdysvaltain armeijaan vuonna 1954. Lodge-Philbin Act oli erityislaki, joka mahdollisti ei-kansalaisten liittymisen armeijaan. Hän otti käyttöön nimen Larry Thorne. Yhdysvaltain armeijassa ollessaan hänen ystävänsä olivat suomalais-amerikkalaisia upseereita, jotka tunnettiin nimellä "Marttisen miehet". He auttoivat sotamies Thornea liittymään erikoisjoukkoihin. Erikoisjoukoissa ollessaan Thorne opetti hiihtoa, selviytymistä, vuorikiipeilyä ja sissitaktiikkaa. Hän puolestaan kävi ilmavoimien koulun. Hän eteni arvossaan ja sai komennuksen 2. luutnantiksi vuonna 1957. Hänet ylennettiin kapteeniksi vuonna 1960. Vuosina 1958-1962 hän palveli 10. erikoisjoukkojen ryhmässä Länsi-Saksassa Bad Tölzissä. Siellä hän oli toisena komentajana etsintä- ja pelastusoperaatiossa Zagrosin vuoristossa Iranissa. Tehtävä oli hyvin vaikea, ja Thorne sai kiitosta sen onnistumisesta.
Vuonna 1962 Thorne esiintyy luutnanttina 10. erikoisjoukkojen ryhmässä Yhdysvaltain armeijan The Big Picture -jaksossa.
Marraskuussa 1963 Thorne liittyi erikoisjoukkojen A-734-yksikköön Vietnamissa. Hän taisteli Mekongin suistossa ja sai mitalin urheudesta.
Vuonna 1965 Thorne siirtyi Vietnamin sotilasavun komentokeskuksen tutkimus- ja tarkkailuryhmään (MACV-SOG). Tämä oli salainen Yhdysvaltain erikoisoperaatioyksikkö. Yksikkö keskittyi epätavanomaiseen sodankäyntiin Vietnamissa. Lokakuun 18. päivänä 1965 Thorne valvoi salaista tehtävää helikopterilla. Helikopteri syöksyi maahan Vietnamin vuoristoisella alueella, 40 kilometrin päässä Da Nangista. Pelastusryhmä meni onnettomuuspaikalle. He eivät löytäneet sitä vuorten ja puiden takia.
Pian katoamisensa jälkeen Thorne ylennettiin majurin arvoon.
Thornen ruumis löydettiin vuonna 1999. Myös helikopterin miehistön ruumiit löydettiin. Ruumiit tunnistettiin virallisesti vuonna 2003. Thorne haudattiin 26. kesäkuuta 2003 Arlingtonin kansalliseen hautausmaahan, osasto 60, hautakivi 8136. Hänen kanssaan haudattiin myös Vietnamin uhrien jäännökset.
Palvelun yksityiskohdat
|
|
|
|
|
|
Törni SS-luutnantti
Törni (keskellä) suomalaisena luutnanttina
Osasto Törnin olkapäälaastari
Thornen ja muiden Vietnamissa kaatuneiden yhteinen hauta Arlingtonin kansallisella hautausmaalla.
Legacy
1990-luvulla Törnin nimi tuli yhä tunnetummaksi sotasankarina. Hänestä kirjoitettiin useita kirjoja. Hänet nimettiin Suuret Suomalaiset -luettelossa kuuluisien suomalaisten 52. sijalle. Vuoden 2006 Suomen Sotilas -lehden listauksessa hänet nimettiin Mannerheim-ristin saajista rohkeimmaksi.
Suomessa Törnin osaston eloonjääneet, ystävät ja perheet perustivat Lauri Törnin perinnekillan. Mikkelin Jalkaväkimuseossa on Törnille omistettu näyttely, samoin Suomen Sotamuseossa Helsingissä. Törniä pidetään sekä Suomen laskuvarjojääkäreiden että Rannikkojääkärin, Suomen armeijan kahden eliittimuodostelman, ensisijaisena sankarina.
Fort Carsonissa, Coloradossa, erikoisjoukkojen esikuntarakennus on nimetty Larry Thorne Headquarters Buildingiksi. Erikoisjoukkojen 10. ryhmä myöntää vuosittain Larry Thorne -palkinnon komennuskunnan parhaalle operatiiviselle alfa-osastolle. Erikoisjoukkojen yhdistyksen 33. osasto Clevelandissa Tennesseessä on nimetty hänen mukaansa. Vuonna 2010 hänet nimitettiin Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen rykmentin ensimmäiseksi kunniajäseneksi.
Robin Mooren kirjassa The Green Berets (Vihreät baretit) ensimmäisen luvun päähenkilö "Sven Kornie" (tai kapteeni Steve Kornie) perustuu Thorneen.
Vuonna 2013 ilmestyneessä kirjassa Tuntematon Lauri Törni Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen sanovat, että Törnin tuomio maanpetoksesta oli oikea. He sanovat, että Törnin toisen maailmansodan lopulla saama SS-koulutus oli tarkoitettu kansallissosialistisen vallankaappauksen tukemiseen Suomessa. Törnin perinnekillan jäsenet Markku Moberg ja Pasi Niittymäki ovat eri mieltä. He sanovat, että Törni joutui sodan ja alkoholin paineisiin, mutta ei tukenut Saksaa. Suomalainen historioitsija Jussi Niinistö sanoo, että Törnin koulutus oli isänmaallisuuden motivoimaa.