Kielisuunnittelu: määritelmä, tavoitteet ja eri muodot
Kielisuunnittelulla tarkoitetaan järjestelmällisiä toimenpiteitä ja linjauksia, joilla pyritään vaikuttamaan siihen, miten kieltä käytetään, opetetaan ja kehitetään yhteiskunnassa. Usein tavoitteena on, että kieltä voitaisiin käyttää laajemmin esimerkiksi hallinnossa, koulutuksessa, mediassa tai tieteessä. Kielisuunnittelua voivat tehdä valtiolliset viranomaiset, kielineuvostot, akatemiat, kansalaisjärjestöt tai yhteisöt itse — käytännön toimijoina voivat olla myös yliopistot, koulutusjärjestelmät ja kielenopettajat. Esimerkkejä tällaisista organisaatioista ovat Academie Française ranskan kielen osalta tai British Council englannin kielen osalta.
Tavoitteet ja keinoja
Kielisuunnittelun tavoitteet voivat olla moninaisia, esimerkiksi:
- kielen elvyttäminen ja säilyttäminen (kielen elvytystyö),
- kielen aseman vahvistaminen julkisessa elämässä (virallinen asema, kielilainsäädäntö),
- kielen standardisointi ja normittaminen (oikeinkirjoitus, termistö),
- kielen oppimisen ja opetuksen tukeminen koulutuksessa,
- kielen käyttöalan laajentaminen tiede- ja teknologiasanastolla.
Keinoina käytetään mm. lainsäädäntöä, opetussuunnitelmia, julkisen sektorin kielikäytäntöjä, mediassa ja kulttuurissa tehtäviä valintoja sekä terminologia- ja sanastotyötä. Kielipoliittiset päätökset edellyttävät usein resursseja, asiantuntemusta ja yhteisön tukea.
Eri muodot käytännössä
Yleisesti ottaen kielisuunnittelussa erotetaan useita muotoja, joita usein käsitellään erillisinä mutta toisiaan täydentävinä osa-alueina:
- Korpussuunnittelussa keskitytään kielen sisältöön ja muotoon: luodaan uusia sanoja (neologismit) ja käsitteitä, vakiinnutetaan oikeinkirjoitusta ja kielioppia sekä laaditaan sanakirjoja ja terminologioita. Korpussuunnitteluun kuuluvat myös kielen normittaminen ja standardointi sekä keskustelu kielellisestä puhtaudesta, eli siitä, kuinka paljon vierasperäisiä lainasanoja hyväksytään. Terminologian kehittäminen tieteeseen ja teknologiaan on tässä keskeistä, jotta kielellä voi helposti ilmaista uusia käsitteitä.
- Tilasuunnittelulla (status planning) pyritään muuttamaan tai vahvistamaan kielen asemaa yhteiskunnassa. Tähän kuuluu päätös siitä, mitkä kielet tai murteet ovat virallisia kieliä tietyllä alueella, millä kielillä tarjotaan julkisia palveluja ja kuinka kieltä käytetään hallinnossa, tuomioistuimissa ja opetuksessa. Hyvin usein osa statussuunnittelua on kirjoitusjärjestelmän luominen tai vakiinnuttaminen kielelle, jota aiemmin käytettiin vain puhuttuna. Esimerkkejä tilasuunnittelusta ovat kielilait ja viralliset kielipäätökset sekä monikielisyyskäytännöt.
- Opiskelun suunnittelussa (acquisition planning) keskitytään kielen oppimisen edistämiseen. Tähän kuuluu kielen opetusmenetelmien, oppimateriaalien ja koulutuspolitiikan suunnittelu niin perus- kuin aikuiskoulutuksessakin. Tavoitteena on tehdä kielen oppimisesta helpompaa, tehokkaampaa ja houkuttelevampaa eri ryhmille. Opiskelun suunnittelu voi myös sisältää kielten opetuksen asettamista osaksi koulujärjestelmää, opettajakoulutusta ja kielten elvytysohjelmia.
Lisäksi huomioon otettavia piirteitä
- Osallistavuus ja yhteisön rooli: Kielisuunnittelun onnistuminen edellyttää usein kielenkäyttäjäyhteisön osallistamista; ylhäältä päin asetetut ratkaisut ilman paikallista tukea voivat epäonnistua.
- Valta ja politiikka: Kielipäätökset ovat useasti poliittisia ja liittyvät valtaan, identiteettiin ja resursseihin. Kielten aseman muutokset heijastavat usein laajempia yhteiskunnallisia muutoksia.
- Menetelmällisyys: Kielitieteellinen tutkimus, kielikartoitus ja korpustyö antavat perustan laadukkaille päätöksille.
- Monikielisyys ja oikeudet: Kielisuunnittelussa on huomioitava vähemmistöjen kielioikeudet ja monikielisten yhteiskuntien erityistarpeet.
- Haasteet: Rahoitus, ammatillinen osaaminen, globaalin kielen (esim. englanti) vaikutus ja kielipuhdas vs. kielten avoimuus -keskustelut ovat tyypillisiä haasteita.
Kielisuunnittelu voi olla sekä normatiivista (mitä pitäisi tehdä) että kuvailevaa (millaista kielenkäyttö on). Onnistuneessa kielisuunnittelussa yhdistyvät realistinen arvio kieliyhteisön tarpeista, pitkäjänteinen resurssien käyttö ja laaja yhteistyö eri toimijoiden välillä.
Lisälukemista löytyy Nahirin teoksesta kielisuunnittelusta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on kielen suunnittelu?
V: Kielen suunnittelu on yritys vaikuttaa siihen, miten kieltä käytetään asettamalla tavoitteita, päämääriä ja strategioita, joiden avulla kielestä tehdään käyttökelpoisempi eri oppiaineissa.
K: Onko olemassa organisaatioita, jotka huolehtivat kielistä?
V: Kyllä, on olemassa organisaatioita, jotka huolehtivat kielistä, kuten Academie Française ranskan osalta tai British Council englannin osalta.
K: Mitä eri kielisuunnittelun muotoja on olemassa?
V: Kielisuunnittelun eri muotoja ovat korpussuunnittelu, kielellinen puhtaus, statussuunnittelu ja hankintasuunnittelu.
K: Mitä on korpussuunnittelu?
V: Korpussuunnittelu on kielisuunnittelun muoto, jossa luodaan uusia sanoja ja ilmaisuja tai muutetaan vanhoja niin, että niillä on uusi merkitys. Se liittyy myös kielen standardien, kuten oikeinkirjoituksen, kieliopin ja sanakirjojen, luomiseen.
K: Mitä on kielellinen puhtaus?
V: Kielellinen puhtaus on korpussuunnittelun muoto, jossa pyritään välttämään vieraita vaikutteita kielessä, koska niiden ajatellaan olevan huonoja.
K: Mitä on tilasuunnittelu?
V: Tilasuunnittelu on kielisuunnittelun muoto, jolla pyritään muuttamaan kielen käyttötapaa. Siinä tehdään joistakin kielistä tai murteista virallisia kieliä tietyllä alueella. Joskus siihen kuuluu myös kirjoitusjärjestelmän luominen kielelle, jota aiemmin vain puhuttiin.
K: Mitä on hankintasuunnittelu?
V: Hankintasuunnittelu on kielisuunnittelun muoto, jolla pyritään tekemään kielestä helpommin tai houkuttelevammin opittava. Usein siihen kuuluu, että kielen oppimisesta tehdään houkuttelevampaa muiden kielten puhujille.
