Kielireformi

Yksinkertaistaminen

Yleisin kieliuudistuksen muoto on sanojen ortografian muuttaminen. Tätä kutsutaan oikeinkirjoitusuudistukseksi. Myös kielen kielioppia voidaan muuttaa taivutuksen, syntaksin, sanaston ja sananmuodostuksen yksinkertaistamiseksi. Esimerkiksi englannin kielessä käytetään monia erilaisia etuliitteitä, jotka tarkoittavat vastakohtaa, kuten un-, in-/im-, a(n)-, de-. Kielen uudistuksessa voitaisiin ehdottaa, että käytetään vain yhtä etuliitettä, joka tarkoittaa vastakohtaa, esimerkiksi un-. Tämän lisäksi on olemassa sanoja, kuten "hyvä" ja "paha", jotka tarkoittavat suurin piirtein toistensa vastakohtaa, mutta jotka olisi parempi (yksinkertaisuuden vuoksi) kuvata sanoina "hyvä" ja "huono", joten sana "paha" ei enää kuulu kieleen.

Toinen hyvä esimerkki siitä, mitä kielen yksinkertaistaminen voi saada aikaan, on sana syttyvä. Syttyvä tarkoittaa, että jokin voi syttyä helposti tuleen. Alun perin sana oli inflammable, latinan sanasta inflammare - sytyttää jotain tuleen. In- on myös etuliite, joka voi tarkoittaa vastakohtaa, kuten läpinäkyvä, läpinäkymätön. Nykyään useimmissa ohjeissa käytetään mieluummin syttyvää kuin syttyvää, jotta ihmiset eivät menisi sekaisin siitä, että in- ei tässä tapauksessa tarkoita vastakohtaa.

Useat suuret maailmankielet ovat kokeneet suuria oikeinkirjoitusuudistuksia: vuosisadoilla), espanja (1700-luvulla), portugali (vuonna 1910 Portugalissa ja vuosina 1946 ja 1972 Brasiliassa), saksa (vuosina 1901/02 ja 1996/98) ja venäjä (vuosina 1728 ja 1919).

Puhdistus

Joidenkin mielestä kielen vaihtaminen on huono asia. He haluavat pitää kielen sellaisena kuin se on nyt, tai he haluavat ottaa takaisin aiemmin tehtyjä muutoksia. Joskus purismi voi tehdä kielestä monimutkaisemman, koska ihmiset lisäävät siihen vääriä etymologioita:

• iland muuttui saareksi (latinan sanasta insula. Saari on itse asiassa germaaninen sana, vrt. saksa Eiland).
• ile tuli isle (myös insulasta)

Esimerkkejä

Esimerkkejä kieliuudistuksista ovat:

• Kiinalainen
• (1920-luku) - korvasi klassisen kiinan kansankielisellä kiinalla kirjakielenä.
• Mandariini valittiin komiteassa useiden kiinan murteiden joukosta.
• (1950-luku, Kiinan kansantasavalta) - uudisti standardikielen kirjoittamiseen käytettävää kirjoitusasua ottamalla käyttöön yksinkertaistetut kiinalaiset merkit (myöhemmin Singapore ja Malesia ottivat ne käyttöön, mutta perinteiset kiinalaiset merkit ovat edelleen käytössä Taiwanissa, Hongkongissa, Macaossa ja useissa merentakaisissa kiinalaisyhteisöissä). Noin 2 000 kiinalaista merkkiä on yksinkertaistettu, ja suurin osa niistä on arkielämässä yleisiä merkkejä.
• Tšekki (1800-luku) - Josef Jungmannin sanakirja edisti sanaston uudistamista. 1840-luvulla w-kirjain korvattiin v-kirjaimella.
• Viron kieli (1910-1920-luku) - Johannes Aavikin ja Johannes V. Veskin johtama uudistusliike uudisti sanastoa lainaten paljon juuria suomesta ja muista uralilaisista kielistä ja jopa keksien joitakin juuria, joita ei ole olemassa missään.
• Ranska (viimeisin vuonna 1990): Transitiivisten verbien menneen ajan partisiippi yhdistelmissä laisser (antaa) on nyt muuttumaton, sitä muutettiin aiemmin vastaamaan feminiinimuotoja ja monikkomuotoja.
• Saksan kieli (1901/02) - yhtenäisti oikeinkirjoitusjärjestelmän koko maassa (ensin Saksassa ja myöhemmin muissa saksankielisissä maissa). Uusia uudistuksia tehtiin hiljattain, vuoden 1996 saksan oikeinkirjoitusuudistuksessa.
• Kreikan kieli (1970-1980-luku) - vaikka kirjoitettu "puhdas" kieli, katharevusa, oli täynnä vanhan kreikan sanoja, puhuttu "suosittu" kieli, dhimotiki, ei ollut. Sotilashallinnon kaatumisen jälkeen säädettiin laki, jonka mukaan jälkimmäisestä tuli myös kirjoitettu kieli. Esimerkiksi kreikkalaisissa kolikoissa rahan monikko oli ennen drachmai (katharevusa-muoto) ja muuttui vuoden 1982 jälkeen drachmeksi (dhimotiki-muoto).
• Heprea (1920-luku) - Moderni heprea luotiin muinaishepreasta yksinkertaistamalla kielioppia (erityisesti syntaksia) indoeurooppalaisten mallien mukaan, keksimällä uusia sanoja heprean juurista eurooppalaisten mallien mukaan ja yksinkertaistamalla ääntämissääntöjä.
• Unkari (1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku) - keksittiin yli kymmenen tuhatta sanaa, joista useita tuhansia käytetään edelleen aktiivisesti.
• Irlanti (1940-luku) - oikeinkirjoitusjärjestelmää yksinkertaistettiin huomattavasti, esimerkiksi Gaedhealista tuli Gael, Ó Séigheadhista Ó Sé.
• Koreankieli (1446, Korean jakamisen jälkeen vuonna 1945) - vuonna 1446 kuningas Sejong palkkasi oppineet luomaan kirjoitusjärjestelmän, joka oli helppo oppia ja joka kuvasi korean kielen äänteitä tarkasti. Hänen luomansa aakkoset ovat hangul. Sitä käyttivät vain tavalliset ihmiset vuoteen 1945 asti. Pohjois-Koreassa Kim Il-sungin hallitus lakkautti kokonaan hanjan (korean kielessä käytetyt kiinalaiset merkit) ja teki hangulista Pohjois-Korean ainoan kirjoitusjärjestelmän. Myös monet kiinalaiset lainasanat (jotka aiemmin muodostivat 60-70 prosenttia korealaisesta sanastosta) poistettiin ja korvattiin alkuperäisillä korealaisilla sanoilla korean kielen puhdistamiseksi, vaikka Pohjois-Korea oli omaksunut myös joitakin venäläisiä lainasanoja kauppasuhteidensa vuoksi Neuvostoliiton kanssa. Etelä-Koreassa hangul on suurelta osin korvannut hanjan, joten se on Etelä-Korean tärkein kirjoitusjärjestelmä, vaikka monet eteläkorealaiset osaavat edelleen jonkin verran hanjaa ja kirjoittavat sitä virallisiin asiakirjoihin, kuten sopimuksiin ja työhakemuksiin. Hanjaa käytetään yleensä vain kiinalaisissa lainasanoissa ja homofoneissa, joissa sanan merkitys ei selviä asiayhteydestä. Korealaisten oletetaan osaavan nykyään noin 1 900 hanjaa.
• Norja (1900-luku) - kun Norja itsenäistyi Tanskasta (1814), norjan kieli alkoi irtautua tanskasta. Vuosien 1907 ja 1917 uudistukset tekivät Riksmaalista norjan kirjallisen standardin, joka nimettiin uudelleen Bokmaaliksi vuonna 1929. Bokmaal ja kansankielisempi nynorsk lähentyivät toisiaan vuoden 1938 uudistuksessa. Nykyään puhutaan molempia kielimuotoja: Norjan kolikoissa maan nimi on vuorotellen Norge (Bokmaal) ja Noreg (Nynorsk).
• Portugali (1900-luku) - korvattiin hankala perinteinen oikeinkirjoitusjärjestelmä yksinkertaistetulla (esimerkiksi astmasta tuli asma ja phthysicasta tísica).
• Romanian kieli (1800-luku) - korvattiin kyrilliset aakkoset latinalaisilla aakkosilla, poistettiin satoja slaavilaisia sanoja romanialaisten sanojen tilalle.
• Somali (1970-luku) - Bogumil W. Andrzejewskin avustuksella, joka aloitti kielitieteellisen työnsä Somaliassa vuonna 1949, kehitettiin latinalaiset aakkoset, jotka vahvamielinen kenraali Mohamed Siad Barre teki pakollisiksi vuonna 1972. Myös sanastoa uudistettiin, ja monet uudet sanat keksittiin olemassa olevista somalialaisista juurista.
• Turkki (1930-luku) - kieltä ja kirjoitusjärjestelmää uudistettiin 1920-luvulta alkaen niin, että vanhaa kieltä kutsutaan eri nimellä, ottomaaniturkiksi. Ottomaanien aakkoset perustuivat arabialaisiin aakkosiin, jotka korvattiin vuonna 1928 uudella, latinaan perustuvalla turkkilaisella aakkostolla. Persialaisesta ja arabialaisesta alkuperästä peräisin olevista lainasanoista luovuttiin turkkilaisten alkuperäisten sanojen tai turkkilaisiin juuriin perustuvien uusien sanojen hyväksi.
• Vietnam (1900-luku) - Ranskan siirtomaavallan aikana kiinalaisiin merkkeihin perustuva klassinen kansankielinen kirjoitusasu korvattiin uusilla latinalaisilla aakkosilla.

Esimerkkejä populaarikulttuurissa

• (Fiktiivinen): Se on kieli, joka on suunniteltu tekemään virallisesta propagandasta helposti ymmärrettävää ja tekemään poliittisesti ei-toivotuista ajatuksista mahdottomia ilmaista.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Kielten elvyttäminen
• Rakennettu kieli