Musiikin sovitus: sovittaminen, orkestrointi ja transkriptio
Musiikin sovitus, orkestrointi ja transkriptio: opas tekniikoihin, historiallisiin esimerkkeihin ja käytännön vinkkeihin sävellysten muokkaamiseen eri soittimille.
Musiikkisävellyksen sovitus tarkoittaa musiikkikappaleen muokkaamista siten, että se voidaan esittää eri soittimella tai soitinyhdistelmällä kuin alkuperäisessä muodossa. Sovittaminen voi tarkoittaa pienen tai suuren mittakaavan muutoksia: melodian sijoittamista uuteen soittimeen, harmonioiden muokkaamista, stemmajaon uudelleenjärjestelyä tai kokonaisen orkesterin uudelleen orkestrointia. Sovituksen voi tehdä säveltäjä itse tai joku muu sovittaja.
Mitä eroja ovat sovitus, orkestrointi ja transkriptio?
- Sovitus (arrangement): laajempi termi, joka kattaa melodian, harmonioiden, rytmiikan ja muodon muuttamisen tarpeen mukaan. Sovitus voi muuttaa kappaleen luonnetta (esim. klassisesta jazz-versioksi).
- Orkestrointi: sävellyksen äänellisten efektien ja sointen valintaa orkesterille tai muulle suurelle kokoonpanolle. Orkestroinnissa keskitytään sointiväreihin, dynamiikkaan ja ryhmien vuorotteluun.
- Transkriptio: alkuperäisen esityksen tai soittimen äänen siirtäminen toiselle soittimelle mahdollisimman uskollisesti. Transkriptio voi kuitenkin edellyttää teknisiä muutoksia, jotta teos on soitettavissa uudella soittimella.
- Reduktio: esimerkiksi orkesteriosan sovittaminen pianolle harjoituksia tai pienempää esitystä varten.
Syitä tehdä sovituksia
- Soittimen tai kokoonpanon saatavuus: pieni yhtye tarvitsee sovituksen suurelle orkesterille kirjoitetusta teoksesta tai päinvastoin.
- Soittotekniset rajoitteet: eri soittimilla on erilaiset äänialat, artikulaatiot ja sointivärit, joten melodian tai harmoniarakenteen säätö voi olla välttämätöntä. Esimerkiksi kun viulu- tai sellomusiikkia sovitetaan alttoviululla soitettavaksi, saattaa olla tarpeen transponoida teos toiseen sävellajiin tai muuttaa sointuasettelua.
- Markkinointi ja myynti: historiallisesti säveltäjät ilmoittivat jo julkaisuissa, että teos sopii eri soittimille, jotta nuotin ostaisivat erilaiset muusikot — esimerkiksi 1500-luvun madrigaalit voitiin esittää laulaen tai soittimilla (englantilaiset julkaisukäytännöt).
- Rehearsal- ja käytännön tarpeet: kun kuorolle ja orkesterille tarkoitettu teos painetaan kuorolaisten käyttöön, orkesterin osa saatetaan painaa kahdelle nuottiviivalle, jotta sitä voidaan soittaa pianolla harjoituksissa.
- Esteettiset tai tyylilliset syyt: kappale saatetaan sovittaa uudelleen, koska sovittaja haluaa tuoda siihen oman näkemyksensä tai tuoda käyttöön uusia soitintekniikoita — esimerkkinä Rimski-Korsakovin ja muiden säveltäjien tekemiä muokkauksia.
- Esteettiset syyt myös käytännöllisistä lähtökohdista, kuten saavutettavuus: joskus sovituksia tehdään, koska soittajalla on jokin vamma — tunnettu esimerkki on pianisti Cyril Smith, jolla oli vain toinen käsi, sekä hänen vaimonsa Phyllis Sellick; he sovittivat pianoduettoja niin, että ne voitiin soittaa kolmella kädellä.
Historiallisia ja tunnettuja esimerkkejä
Monet säveltäjät ovat tehneet sovituksia toisten säveltäjien teoksista oppimisen tai esittämismahdollisuuksien laajentamiseksi. Esimerkiksi Johann Sebastian Bach sovitti Vivaldin teoksia (konserttoja) uruilla soitettaviksi. Toisaalta Mozart teki omia muutoksiaan Handelsin Messiaasta, lisäämällä siihen esimerkiksi klarinettien kaltaisia soittimia, joita Händel ei ollut käyttänyt. Rimski-Korsakov teki myös sovituksia ja uudelleenkirjoituksia Musorgskin oopperoista ja muista teoksista pyrkien parantamaan orkesteritekniikkaa ja sointivärejä.
Tunnettu melodinen esimerkki on Rimski-Korsakovin Kimalaisen lento, joka on soinniltaan sovitettavissa monille melodisille soittimille: viululla, ksylofonilla, tuuballa jne. Nämä kaikki ovat erilaisia sovituksia, joissa melodian luonne pyritään säilyttämään mutta sointiväri muuttuu.
Sovitustekniikoita ja käytännön huomioita
- Transponointi: soittimen korkeusalueen huomioiminen voi edellyttää sävellajin muuttamista.
- Äänialan ja idiomaattisuuden huomiointi: jokaisella soitintyypillä on omat vahvuutensa — mitä on helppo soittaa, mitä taas ei — ja sovittajan tulee tietää nämä rajoitteet.
- Stemmat ja äänenjohto: moniosaisissa sovituksissa pitää päättää, kuka kantaa melodian ja miten täytemateriaalit järjestetään niin, että kokonaisuus pysyy tasapainossa.
- Harmonia ja voicings: sointujen uudelleenjärjestely voi helpottaa soittamista tai muuttaa kappaleen luonnetta; esimerkiksi sointutäytteet voidaan yksinkertaistaa tai rikastaa riippuen tarkoituksesta.
- Dynamiikka ja sointivärit: orkestrointi valitsee äänivärejä, kontrasteja ja instrumenttien yhteissointia
Nykykäytännöt ja populaarimusiikki
Sovituksia tehdään myös populaarimusiikin, elokuva- ja teatterimusiikin sekä jazzyllätyksien yhteydessä. Toisinaan klassisista teoksista tehdään versioita, joissa kappaletta "jatsataan" tai muutetaan suositummaksi elokuva- tai teatteriesityksiä varten (elokuva- ja teatterimuokkaukset). Tällaiset sovitukset jakavat mielipiteitä: osa muusikoista arvostaa tulkinnanvapauden tuomaa elävöitystä, toiset pitävät alkuperäisen ilmaisun muuttamista kyseenalaisena. Ryhmät kuten Swingle Singers ovat puolestaan tehneet leikitteleviä ja kevytmielisiä sovituksia esimerkiksi Bachin teoksista.
Sovitajan rooli ja taidot
Hyvä sovittaja tuntee soittimien tekniset ominaisuudet, harmoniikan, kontrapunktin ja orkesterin dynamiikan. Sovittaja tarvitsee korvaa, tyylitajua ja käytännön kokemusta eri kokoonpanoista. Usein sovittaminen on myös luova prosessi: pienillä muutoksilla voidaan saavuttaa merkittävä ilmaisullinen muutos, joka tekee kappaleesta toimivan uudessa ympäristössä.
Yhteenvetona: sovitus on sekä käytännöllinen että taiteellinen työvaihe, joka mahdollistaa musiikin esittämisen erilaisissa tilanteissa ja laajentaa sävellysten elinkaarta ja saavutettavuutta eri soitin- ja kuorokokoonpanoille.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on sävellyksen sovitus?
A: Musiikkisävellyksen sovitus on musiikkikappaleen muokkaus siten, että se voidaan soittaa eri soittimella tai soitinyhdistelmällä kuin alkuperäinen.
Q: Kuka yleensä tekee sovituksia?
V: Sovittaja voi olla säveltäjä itse tai joku muu.
K: Mitä säveltäjät musiikin historiassa usein tekivät sävellyksillään?
V: Musiikin historiassa säveltäjät julkaisivat usein sävellyksiään ja sanoivat, että musiikkia voitaisiin soittaa tai laulaa eri soittimilla.
K: Miten tämä auttoi myymään enemmän kappaleita?
V: Tämä auttoi myymään enemmän kappaleita, koska viulistit, huilistit ja huilistit saattoivat kaikki haluta ostaa musiikkia.
K: Tehdäänkö muutoksia, kun sovitetaan eri soittimille?
V: Kun viulu- tai sellomusiikkia sovitetaan niin, että sitä voidaan soittaa alttoviululla, joitakin muutoksia voi olla tarpeen tehdä, koska alttoviulu voi soittaa eri sävellajissa tai jotkin soinnut voivat olla hankalampia kuin ne alun perin kirjoitettiin.
K: Miksi monet säveltäjät ovat tehneet sovituksia muiden sävellyksistä?
V: Monet säveltäjät ovat tehneet sovituksia muiden sävellyksistä oppiakseen musiikin säveltämistä ja myös siksi, että he voivat soittaa sitä toisella soittimella.
K: Onko muita syitä, miksi sovituksia joskus tehdään?
V: Sovituksia tekevät joskus ihmiset, jotka soittavat soittimia, joille ei ole kirjoitettu paljon musiikkia, ja myös siksi, että muusikot uskovat voivansa parantaa muiden säveltämiä teoksia. Lisäksi sovituksia tehdään joskus vammaisuuden vuoksi ja myös siksi, että tunnetut klassiset kappaleet kuulostaisivat suositummilta elokuva- tai teatteriesityksissä.
Etsiä