Lemma (kielitiede)
Lemma on sana, joka on sanakirjan määritelmän alussa. Kaikki sanakirjan pääsanat ovat lekmejä. Teknisesti se on "perussana ja sen taivutukset".
Lemma on sana, jonka löydät sanakirjasta. Lekseemi on merkitysyksikkö, ja se voi olla useampi kuin yksi sana. Lekseemi on kaikkien sellaisten muotojen joukko, joilla on sama merkitys, kun taas lekseemi viittaa tiettyyn muotoon, joka on valittu sopimuksen mukaan edustamaan lekseemiä.
Esimerkiksi englannin kielessä run, runs ja running ovat saman lekseemin muotoja, mutta run on lemma.
Morfologia
Englannin kielessä substantiivin lemma on yksikössä: esim. mouse eikä mice. Kielissä, joissa on sukupuoli, tavallisten adjektiivien ja substantiivien pääsana on yleensä maskuliininen yksikössä. Jos kielessä on myös sijamuodot, lemma on usein maskuliininen yksikön nominatiivi.
Monissa kielissä verbin lainausmuoto on infinitiivi: ranskan aller, saksan gehen, espanjan ir. Englannin kielessä se on yleensä täydellinen infinitiivi (to go), vaikka se aakkostetaankin ilman "to" (go).
Varren ja lemman välinen ero
Laskennallisessa kielitieteessä kantasana on sanan osa, joka ei koskaan muutu, vaikka sanan eri muotoja käytettäisiinkin. Lemma on verbin perusmuoto. Esimerkiksi sanasta "tuotettu" lemma on "tuottaa", mutta kanta on "produc-". Tämä johtuu siitä, että on olemassa sellaisia sanoja kuin tuottaa. Kun äänne (fonologia) otetaan huomioon, sanan muuttumattoman osan määrittely ei ole niin hyödyllistä. Huomaa esimerkin sanojen äänne: "tuotettu" /prəˈdjuːst/ versus "tuotanto" /prəˈdʌkʃən/.
Joillakin lekseemeillä on useita kantoja mutta vain yksi lemma. Esimerkiksi sanalla "mennä" (lemma) on varret "mennä" ja "meni". Tässä tapauksessa mennyt aikamuoto perustuu eri verbiin, "to wend". Suffiksi "-t" vastaa "-ed".
