Kieliopillinen sukupuoli
Kieliopillinen sukupuoli on tapa järjestää sanat kielessä. Sukupuoli on tapa päättää, millainen taivutus tai muodonmuutos sanalla on. Joissakin kielissä, kuten espanjassa ja arabiassa, on kieliopillinen sukupuoli, toisissa kielissä, kuten kiinassa, japanissa ja virossa, sitä ei ole.
Indoeurooppalaiset kielet
Proto-indoeurooppalaisessa kielessä, indoeurooppalaisten kielten oletetussa esi-isäkielessä, oli kolme sukupuolta: maskuliini (miespuolinen), feminiini (naispuolinen) ja neutri (neutraali). Sanan sukupuoli ratkaisee, miten sana sanotaan. Esimerkiksi saksan kielessä sana mies on maskuliininen (der Mann), sana nainen on feminiininen (die Frau) ja sana tyttö on neutri (das Mädchen). Sanan sukupuolella ei välttämättä ole yhteyttä sen biologiseen sukupuoleen tietyissä kielissä, vaan se on sen sijaan tapa järjestää sanat kieliopillisesti. Monissa indoeurooppalaisissa kielissä, kuten venäjän, saksan ja latinan kielissä, on edelleen kaikki kolme sukupuolta.
Joissakin indoeurooppalaisissa kielissä neutri on kadonnut, ja ne ovat joko korvanneet sen tai luopuneet siitä kokonaan. Ranskan kielessä kaikki yksikön substantiivit ovat joko maskuliinisia (kuten poika "le garçon") tai feminiinisiä (kuten tyttö "la fille"), mutta kaikki monikon substantiivit käyttävät monikon sukua (kuten pojat "les garçons" ja tytöt "les filles").
Espanjassa on vain maskuliinisia ja feminiinisiä sanoja, mutta substantiivien sukupuoli merkitään yleensä vokaalilla lopussa tai sen lähellä. Useimmat maskuliiniset substantiivit päättyvät vokaaliin "-o" ja useimmat feminiiniset substantiivit vokaaliin "-a". Elollisten (elävien) substantiivien sukupuoli on aina yhteydessä substantiivin biologiseen sukupuoleen. Esimerkiksi uroskoira on "perro" ja naaraskoira on "perra". Jos sukupuolta ei tiedetä, substantiivi on automaattisesti maskuliininen. Monikossa, jos vähintään yksi substantiivi on miespuolinen, monikon substantiivin on oltava maskuliininen, vaikka enemmistö olisikin naispuolisia, kuten ystävissä "los amigos". Jos kuitenkin kaikki monikon substantiivin jäsenet ovat naisia, monikon substantiivi on feminiininen, kuten sanassa "las amigas".
Vaikka englannissa on kolme sukupuolta, useimpia substantiiveja ei ole merkitty sukupuolen mukaan. Pronominien sukupuolen on kuitenkin vastattava elollisten substantiivien biologista sukupuolta. Miesten on oltava maskuliinisia ja naisten feminiinisiä. Kaikkien monikossa olevien ja elottomien (elottomien) substantiivien on oltava neutri. Jotkut kielitieteilijät kutsuvat englannin kielen sukupuolijärjestelmää luonnolliseksi sukupuoleksi.
Muut kielet
Kiinaksi sanoilla ei ole kieliopillista sukupuolta, mutta silti on olemassa kolme sukupuolittunutta pronominia. Maskuliininen pronomini kirjoitetaan 他, feminiininen 她 ja neutri 它. Vaikka kaikki kolme kirjoitetaan eri kiinalaisilla kirjaimilla, ne lausutaan silti täsmälleen samoin, mandariinikiinaksi "tā". Tämän vuoksi monet kiinalaiset englannin kielen oppijat eivät käytä englanninkielisiä pronomineja oikein. Joissakin yhteyksissä, jos sukupuoli ei ole tiedossa, pronomini kirjoitetaan pinyinillä "Ta", vaikka muu osa asiakirjasta kirjoitettaisiin kiinalaisilla merkeillä.
Japanissa ei käytetä kieliopillista sukupuolta, koska ihmisiin viitataan yleensä nimen ja/tai tittelin eikä pronominin perusteella. Miesten ja naisten odotetaan kuitenkin käyttävän eri pronomineja. Naisten on esimerkiksi sanottava "watakushi", "watashi" tai "atashi" puhuessaan ensimmäisessä persoonassa, mutta miehet sanovat yleensä "watashi" puhuessaan kohteliaasti ja "boku" tai "ore" puhuessaan suoraan.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kieliopillinen sukupuoli?
V: Kieliopillinen sukupuoli on tapa järjestää sanat kielessä ja päättää, millainen taivutus tai muodonmuutos sanalla on.
K: Missä kielissä on kieliopillinen sukupuoli?
V: Kieliopillisia sukukieliä ovat muun muassa espanja ja arabia.
K: Missä kielissä ei ole kieliopillista sukupuolta?
V: Kiinaan, japaniin ja viroon kuuluu kieliä, joissa ei ole kieliopillista sukupuolta.
K: Mikä on kieliopillisen sukupuolen tarkoitus kielessä?
V: Kieliopillisen sukupuolen tarkoitus kielessä on järjestää sanat ja päättää, millainen taivutus tai muodonmuutos sanalla on.
K: Onko englannin kielessä kieliopillinen sukupuoli?
V: Englannissa ei ole varsinaisesti kieliopillista sukupuolta, kuten espanjassa ja arabiassa, mutta siinä on joitakin sukupuolittuneita kielimuotoja, kuten pronomineja ja titteleitä.
K: Mikä on esimerkki kieliopillisesta sukupuolesta espanjassa?
V: Esimerkki espanjan kielen kieliopillisesta sukupuolesta on se, että sana "tuoli" (silla) on feminiininen, joten myös muiden sen kanssa käytettävien sanojen, kuten adjektiivien ja artikkelien, on oltava feminiinisiä.
K: Mikä on esimerkki kielestä, jossa ei ole kieliopillista sukupuolta?
V: Esimerkki kielestä, jossa ei ole kieliopillista sukupuolta, on kiinan kieli, jossa substantiiveilla ei ole sukupuolta ja samaa sanaa käytetään sanoille "hän" ja "nainen".
