Lorenzo da Ponte (10. maaliskuuta 1749 - 17. elokuuta 1838) oli oopperakirjoittaja ja runoilija. Hänet tunnetaan parhaiten siitä, että hän on kirjoittanut libretot kolmeen Mozartin oopperaan: Figaron häät, Don Giovanni ja Così fan tutte.
Syntyperältään da Ponte oli juutalaisesta perheestä Veneton alueella (Ceneda, nykyinen Vittorio Veneto). Nuoruudessaan hän muutti katolilaisuuteen ja otti nimen Lorenzo da Ponte. Hän toimi aluksi kirkollisissa tehtävissä ja opiskeli, mutta myöhemmin suuntasi uransa teatteriin ja kirjallisuuteen.
Ura librettistina ja yhteistyö Mozartin kanssa
Da Ponten taito oli yhdistää terävä satiiri, ihmisten väliset suhteet ja kiinnostavat hahmot toimiviksi librettoiksi. Hänen ja Mozartin yhteistyönä syntyneet teokset ovat esimerkkejä musiikillisesta ja dramaturgisesta yhteensoinnista: libreton rakenne, dialogien rytmi ja monien hahmojen samanaikainen vuorovaikutus antoivat säveltäjälle rikkaan aineksen musisoitavaksi. Da Ponte kirjoitti myös libretoja useille muille säveltäjille, muun muassa Vicente Martín y Solerille ja Antonio Salierille.
Elämä muuton jälkeen
Työskentely Euroopan oopperapiireissä vei da Ponten Wienin ja muiden suurten kulttuurikeskusten läheisyyteen. Myöhemmin, elämänsä loppuvaiheessa, hän muutti myös Yhdysvaltoihin, missä osallistui italialaisen kulttuurin levittämiseen, piti luentoja ja toimi kirjakauppiaana sekä teatterin ja oopperan järjestämisessä. Da Ponte kirjoitti muistelmiaan, jotka antavat arvokasta tietoa hänen elämästään, aikansa musiikista ja teatterista. Vuonna 1826 hänet nimitettiin italialaisen kielen ja kirjallisuuden professoriksi Columbia Collegeen (nykyinen Columbia University), ja hän jatkoi opetus- ja kulttuurityötään New Yorkissa.
Perintö
Da Ponten libretot ovat säilyttäneet asemansa repertuaarissa paitsi historian vuoksi myös siksi, että ne sisältävät kestäviä ihmiskuvia, kärkevää dialogia ja toimivia draamallisia tilanteita. Hänen yhteistyönsä Mozartin kanssa tuotti teoksia, joita pidetään länsimaisen oopperaperinteen kulmakivinä. Da Ponten elämä, monivivahteinen ura ja muistelmien kautta välittyvä kertomus tekevät hänestä merkittävän hahmon sekä 1700–1800-lukujen musiikki- ja kulttuurihistoriassa että italialaisen libretistiperinteen kehityksessä.
