Manú-kansallispuisto on biosfäärialue Perussa, joka suojelee laajaa ja monipuolista ekosysteemiä Andien rinteiltä Amazonin sademetsiin.
Alue tunnettiin pitkään käytännössä saavuttamattomana, mikä osaltaan turvasi sen luonnontilaisuuden ennen kuin Perun hallitus muodollisesti suojeli sen. Puistoon ei kulje teitä, ja sinne pääsee yhä lähinnä joen tai lentoyhteyden kautta sekä valvotuilla retkikunnilla. Perun hallitus perusti alueen kansallispuistoksi 1973, ja vuonna 1977 Unesco tunnusti sen biosfäärialueeksi. Myöhemmin, vuonna 1987, Manú nimettiin myös maailmanperintökohteeksi, mikä korostaa sen kansainvälistä merkitystä luonnon suojelulle ja tieteelliselle tutkimukselle.
Manú on Perun suurin kansallispuisto: sen pinta-ala on 15 328 km². Biosfäärialueeseen kuuluu lisäksi 2 570 km² ja kulttuurivyöhykkeeseen, joka on myös suojeltu, 914 km², jolloin koko suojelualueen pinta-ala on yhteensä 18 811 km².
Puisto suojelee useita ekologisia vyöhykkeitä, jotka ulottuvat Amazonin altaan alueen matalimmista noin 150 metrin korkeuksista aina Andien puna-ruohoalueisiin noin 4 200 metriin saakka. Tämän laajan topografisen vaihtelun ansiosta alueen monimuotoisuus on poikkeuksellinen: biologinen monimuotoisuus on yksi maailman suurimmista. Ekologiset vyöhykkeet sisältävät muun muassa reheviä trooppisia sademetsiä, pilvimetsiä, ja ylängön ruoho- ja pensaikkoalueita, mikä luo lukuisia erilaisten elinympäristöjen verkostoja.
Manústa on dokumentoitu yli 15 000 kasvilajia, ja yhdeltä hehtaarilta on löydetty jopa 250 puulajia. Alueella tavataan myös satoja nisäkäslajeja sekä runsaasti sammakkoeläin- ja matelijalajeja — toisin sanoen suuri osa Amazonin lajistosta on edustettuna Manússa.
Suojelualue on erityisen arvokas linnustonsa vuoksi: siellä pesii yli 1 000 lintulajia, mikä on yli kymmenen prosenttia maailman tunnetuista lintulajeista ja enemmän kuin koko Pohjois-Amerikan lajisto yhteensä. Manún lintulajisto sisältää esimerkiksi eri papukaija- ja arapapulajit, kotka- ja kotkakalalajit sekä monia erikoisia metsälajeja.
Puisto sisältää myös yhden Latinalaisen Amerikan trooppisista metsistä löytyneistä monipuolisimmista maaselkärankaisten kokoelmista. Eläimistöön kuuluvat esimerkiksi jaguaari, tapiri, jättinokkalokki? (korj. jättisaukko), useat apinalajit ja monet harvinaiset tai uhanalaiset lajit. Alue on tärkeä myös ekosysteemien palveluiden, kuten vedenpuhdistuksen ja hiilen varastoinnin kannalta.
Manú on lisäksi koti useille alkuperäiskansoille, mukaan lukien sekä yhteisöissä asuvia että eristäytyneitä ryhmiä. Kulttuurivyöhyke ja suojelualueiden hallintasuunnitelmat pyrkivät yhdistämään perinteisten elämäntapojen suojelun ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen.
Alueen suojelun haasteita ovat muun muassa laittomat kultakaivokset, metsäkato puskurivyöhykkeillä, ilmakehänmuutoksen vaikutukset sekä paikoin riittämättömät resurssit valvontaan. Siksi kansainvälinen ja paikallinen yhteistyö, kestävät matkailukäytännöt sekä pitkäjänteinen tutkimus ja seuranta ovat keskeisiä Manún luonnon säilyttämiseksi tuleville sukupolville.
Manú on erinomainen esimerkki siitä, miten laaja, yhtenäinen suojelualue, joka yhdistää eri korkeustasot ja elinympäristöt, voi turvata sekä biologisen monimuotoisuuden että kulttuurisen arvon — siksi sen asema Unescon biosfäärialueena ja maailmanperintökohteena on globaali etuoikeus ja vastuu.