Mary Tudor (28. maaliskuuta 1495 - 25. kesäkuuta 1533) oli Englannin Henrik VII:n ja Yorkin Elisabetin nuorin tytär. Hän oli Englannin prinsessa ja toimi Ranskan kuningattarena kolmen kuukauden ajan. Oltuaan Ranskan kuningattarena hän meni naimisiin jonkun toisen kanssa, ja hänestä tuli Suffolkin herttuatar kuolemaansa saakka.
Maryn varhaiselämä oli kuninkaallinen mutta myös poliittisesti instrumentaalinen: hänet kasvatettiin dynastisen aseman mukaisesti ja hänen avioliittonsa suunniteltiin osaksi Euroopan liittoumia. Vuonna 1514 hän meni naimisiin Ranskan kuninkaan Louis XII:n kanssa — avioliitto solmittiin diplomaattisen liiton tähden, mutta Louiksen kuoltua tammikuussa 1515 Maryn kuningattarena olo kesti vain muutaman kuukauden.
Salainen avioliitto Charles Brandonin kanssa
Louis XII:n kuoleman jälkeen Mary palasi Englantiin, mutta pian hän rikkoi odotuksia: hän avioitui salaiseen avioliittoon Charles Brandonin, myöhemmin Suffolkin herttuan, kanssa vuonna 1515. Avioliitto aiheutti skandaalin, koska Mary oli kuninkaallinen ja avioliitolle ei oltu haettu kuninkaan lupaa. Henry VIII kuitenkin armahti pariskunnan, ja Brandon sai myöhemmin herttuanimen ja omaisuuden, minkä myötä Mary sai herttuattaren aseman ja vaikutusvaltaa Suffolkin alueella.
Lapsia ja perintö
Maryn ja Charles Brandonin avioliitosta syntyi useita lapsia. Tunnetuimpia olivat tyttäret Frances Brandon ja Eleanor Brandon. Francesista tuli myöhemmin Lady Jane Greyn äiti, ja siten Maryn suku vaikutti merkittävästi Englannin seuraaviin valtauskotteluihin. Pariskunnan pojat kuolivat nuorina, joten jatkumo pärjänneisyydessä tuli nimenomaan tyttärien kautta.
Luonne, asema ja kuolema
Mary tunnettiin ajan lähteissä kauniina, vahvatahtoisena ja toisinaan itsepintaisena naishenkilönä, joka ei suostunut alistumaan pelkästään politiikan välineeksi. Hänen elämänsä kuvastaa 1500-luvun kuninkaallisten naisten ristiriitaista asemaa: samaan aikaan perhesiteistä ja läsnäolosta valtakunnan politiikassa syntyi etuja ja rajoitteita.
Mary kuoli 25. kesäkuuta 1533. Hän säilyi Suffolkin herttuattarena kuolemaansa saakka ja jäi historiaan sekä Ranskan kuningattarena lyhyen aikaa että tärkeänä linkkinä Tudorien ja myöhempien sukupolvien välillä.
