Masaccio (Tommaso Guidi, 1401–1428) – italialainen renessanssimaalari

Nuoret

Masaccio syntyi 21. joulukuuta 1401 San Giovanni Valdarnon kaupungissa Arno-joen laaksossa Firenzen lähellä. Hän oli notaarin eli laillisia asiakirjoja kirjoittavan henkilön poika. Hänen vanhemmasta veljestään tuli taidemaalari ja hän muutti Firenzeen Bicci di Lorenzo -nimisen taidemaalarin työpajalle. Sitä ei tiedetä varmasti, mutta arvellaan, että Masaccio saattoi kouluttautua samassa työpajassa. Masaccion veli oli lempinimeltään Lo Scheggia, joka tarkoittaa Sirpale, joten hänen uskotaan olleen yhtä laiha kuin Masaccio oli lihava.

Vuonna 1422, 21-vuotiaana, Masaccio tunnettiin jo taidemaalarina, sillä hän liittyi Pyhän Luukkaan seurueeseen, joka oli taiteilijoita avustava ja heidän työllistymistään säätelevä kilta.

Varhaisin maalaus

Varhaisin tunnettu Masaccion maalaus on San Giovenalen triptyykki vuodelta 1422. Triptyykki on kolmiosainen maalaus, jota käytetään useimmiten alttaritauluna. Tämän alttaritaulun keskimmäisessä paneelissa on Neitsyt Maria ja Kristuslapsi valtaistuimella. Siivissä eli sivupaneeleissa on kussakin kaksi pyhimystä. Neitsyt Marian edessä polvistuu kaksi pientä enkeliä. Yksi asia, joka erottaa tämän maalauksen useimmista muista samoihin aikoihin tehdyistä maalauksista, on se, että enkelit on esitetty takaapäin. Heidän asentonsa on kehotus katsojalle polvistua ja palvoa myös Neitsyt Mariaa ja lasta. Masaccio käytti tätä tapaa saada katsoja tuntemaan itsensä osaksi maisemaa monissa maalauksissaan.

Pullea ja juhlallinen Jeesus-lapsi sormet suussaan, hahmojen kolmiulotteisuus ja runsaan koristelun puute tekevät tästä kuvasta hyvin erilaisen kuin useimmat muut tämän ajan alttaritaulut, jotka on maalattu kansainväliseksi goottilaiseksi kutsutulla tyylillä.

Muotokuvat

Huhtikuussa 1422 Firenzessä tapahtui tapahtuma, joka oli tärkeä Masaccion elämässä. Uusi kirkko avattiin, ja sen kunniaksi järjestettiin suuri kulkue ja juhla. Kirkko oli Santa Maria del Carmine, ja Masaccio lähti sinne hyvien ystäviensä, kuvanveistäjä Donatellon, arkkitehti Brunelleschin ja taidemaalari Masolinon kanssa.

Juhlapäivän jälkeen Masaccio näyttää lähteneen Roomaan, luultavasti ystäviensä kanssa. Brunelleschi ja Donatello viettivät mielellään paljon aikaa muinaisen Rooman raunioilla penkoen. Uskotaan, että tällä matkalla myös Masaccio vietti paljon aikaa raunioiden parissa. Hän näki edellisen aikakauden veistoksia, jotka olivat elävämpiä ja realistisempia kuin mikään, mitä hän oli koskaan nähnyt. Monissa veistoksissa oli useita hahmoja, mutta jokainen hahmo oli erilainen kuin toinen, joten ne kaikki näyttivät todellisilta yksittäisiltä ihmisiltä.

Kun Masaccio palasi Firenzeen, hänelle annettiin työ: hän sai toimeksiannon maalata fresko uuden kirkon avajaisissa pidetystä kulkueesta. Masaccio sai inspiraatiota Roomassa näkemästään.

Kirjailija Vasari, jonka on täytynyt nähdä kuva ennen kuin se tuhoutui 1500-luvun lopulla, kirjoitti, että ihmiset olivat viiden tai kuuden hengen riveissä, mutta maalattu siten, että he olivat kaikki erilaisia, lihavia ja laihoja, pitkiä ja lyhyitä, joillain oli pitkät viitat, joillain suuret hatut, ja jokainen oli muotokuva todellisesta henkilöstä, joka asui Firenzessä tuolloin. Ja tietenkin Masaccio laittoi kuvaan myös ystävänsä Brunelleschin, Donatellon ja Masolinon. Onneksi useat taiteilijat tekivät piirustuksia jossain vaiheessa 1500-luvulla, joten osa suunnittelusta on tallentunut, vaikka itse maalaus onkin kadonnut.

Työskentely Masolinon kanssa

Firenzen Uffizi-galleriassa on alttaritaulu, jossa on Madonna ja lapsi sekä Pyhä Anna. Madonna ja lapsi istuvat tavalliseen tapaan valtaistuimella. Pyhä Anna, joka oli Neitsyt Marian äiti, seisoo Marian takana toinen käsi tyttärensä olkapäällä ja toinen käsi Jeesus-lapsen pään yläpuolella siunauksen merkkinä. Maalaus on ehkä tehty nunnaluostaria varten, joka kunnioitti pyhää Annea.

Uskotaan, että tämä maalaus on yhteistyöteos; kaksi taiteilijaa työskenteli sen parissa yhdessä. Taidehistorioitsijat uskovat, että Masaccio maalasi Marian ja Jeesuksen sekä enkelin oikean yläkulman lähelle. Pyhän Annan ja neljän muun enkelin uskotaan olevan Masolinon maalaamia.

Masolino oli 17 vuotta Masacciota vanhempi. Hänen nimensä oli Tommaso da Panicale, joten kun he alkoivat työskennellä yhdessä, heidät tunnettiin nimillä Masaccio ja Masolino, mikä tarkoittaa "Pikku Tomia". Näillä nimillä heidät muistetaan maalareina.

Yhteistyö

Brancacci-kappeli on Santa Maria del Carminen kirkon suuri kappeli, jossa Masaccio oli aiemmin maalannut kulkueen. Sitä sponsoroi Brancaccin perhe, joka maksoi sen koristelun. Ei ole olemassa kirjallisia merkintöjä siitä, miksi tai miten se tapahtui, mutta näyttää siltä, että Masaccio ja Masolino saivat työn yhdessä. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta sitten asiat menivät hyvin huonosti. Näytti siltä, ettei työtä saataisi koskaan valmiiksi. Itse asiassa on onni, että kappelin maalaukset ovat ylipäätään säilyneet.

Työ näyttää alkaneen vuonna 1423 tai 1424, mutta siitä ei ole varmuutta. Maalausten suunnitelmana oli ensinnäkin näyttää, miten synti tuli maailmaan Aatamin ja Eevan tottelemattomuuden kautta. Masolinon maalaus esittää heidän tottelemattomuuttaan ottamalla hedelmän kielletystä puusta. Sitä vastapäätä olevassa Masaccion maalauksessa Aatami ja Eeva joutuvat häpeään ja heidät ajetaan ulos Eedenin puutarhasta. Loput maalauksista esittävät Pyhän Pietarin elämää. Tämä johtuu siitä, että Pyhä Pietari oli katolisen kirkon perustaja, ja maalausten oli tarkoitus osoittaa, että paras tapa saada tietoa Jumalan rakkaudesta on kirkon kautta.

Näyttää siltä, että Masaccio ja Masolino suunnittelivat iloisesti freskojen kokonaisuuden, joka sopi yhteen miellyttävällä tavalla, vaikka ne ovatkin eri tyylejä. Ei ole vaikea sanoa, mitkä kohtaukset Masolino maalasi ja mitkä Masaccio. Masolinon maalaukset ovat kauniimpia ja tyylikkäämpiä. Masaccion kohtauksissa hahmot ovat voimakkaita ja verhottuja, kuten Roomassa nähdyt patsaat. Hänen maalauksessaan erosi eniten muista saman ajan taiteilijoista se, että hahmot näyttivät hyvin kiinteiltä ja kolmiulotteisilta. Hän sai vaikutteita Giotton maalauksista, joka oli työskennellyt Firenzessä Santa Crocen kirkossa lähes sata vuotta aiemmin, mutta jonka maalaustyyli oli väistynyt kansainvälisen goottilaisuuden tieltä.

Aatami ja Eeva -kohtausten lisäksi, jotka ovat kuvista pienimpiä, tunnetuin on Masaccion kuva Tribuuttirahasta. Tämä suuri kuva on sijoitettu osittain vuorten ja järven taustalle ja osittain Firenzen kaltaisen kaupungin taustalle. Kuvassa on kolme kohtausta tarinasta. Kuvan keskellä on suuri ryhmä, Jeesus ja hänen kaksitoista opetuslastaan. Veronkerääjä on tullut pyytämään maksua, mutta kenelläkään miehistä ei ole rahaa. Jeesus kehottaa Pietaria menemään kalaan järveen. Pietari näyttää melko ärtyneeltä ja miettii, mitä hyötyä siitä on. Vasemmalla pieni Pietarin hahmo polvistuu järven rannalla saamansa kalan kanssa. Kalan sisällä on kolikko. Kuvan oikealla puolella Pietari näkyy antamassa kolikkoa veronkantajalle. Hän ei enää näytä riitaisalta. Sen sijaan hän näyttää nöyrältä. Masaccio on näyttänyt taidokkaasti hahmojen tunteet, ei vain heidän kasvoillaan vaan myös kehonkielellä.

Masaccio ja Masolino eivät pystyneet työskentelemään freskojen parissa jatkuvasti, sillä molemmat saivat jatkuvasti muita töitä. Vuonna 1428 Masacciota pyydettiin Roomaan maalaamaan alttaritaulu yhteen tärkeimmistä ja vanhimmista kirkoista, Santa Maria Maggioreen. Hän maalasi vain yhden taulun, Pyhän Hieronymuksen ja Johannes Kastajan, ennen kuin kuoli 27-vuotiaana. Masolino ja ehkä toinen taiteilija, Domenico Veneziano, työstivät ja viimeistelivät alttaritaulun, joka myöhemmin hajotettiin palasiksi ja levitettiin eri maiden gallerioihin. Masaccion taulu on Lontoon kansallisgalleriassa.

Masolino eli vielä 19 vuotta, mutta hän ei koskaan palannut viimeistelemään Brancacci-freskoja. Brancacci-perhe joutui häpeään ja ajettiin pois Firenzestä. Yhden Masaccion maalauksen kimppuun hyökättiin, koska siinä oli joidenkin Brancacci-suvun jäsenten muotokuvia. Noin 50 vuotta myöhemmin, 1480-luvulla, kaikki keskeneräiset tai aloittamattomat kohtaukset maalasi Filippino Lippi, joka yritti kunnioittaa Masaccion ja Masolinon ennen häntä käyttämiä tyylejä.

Vahingot

Kappeli, joka oli omistettu Pyhälle Pietarille, omistettiin uudelleen Tavallisen kansan rouvalle, ja hänen kunniakseen pystytettiin Coppo di Marcovaldon noin vuodelta 1280 peräisin oleva upea vanha alttaritaulu. Koska tämän Neitsyt Marian kuvan sanottiin tekevän ihmeitä, sen edessä sytytettiin satoja kynttilöitä, jotka pian värjäsivät freskot niin, ettei niiden kirkkaita värejä enää voinut nähdä. Lopulta maalaus siirrettiin toiseen kirkkoon. Sitten osa katosta romahti, ja se oli korvattava. Koristelussa aiheutui lisää vahinkoa. Vuonna 1680 markiisi Francesco Ferroni päätti, että maalaukset olivat liian vanhanaikaisia ja että ne olisi purettava. Onneksi suurherttuatar Vittoria della Rovere esti tämän. Vuonna 1734 maalari Antonio Pillori puhdisti freskot. Vuonna 1770 kirkossa syttyi tulipalo, joka aiheutti pahempia tahroja ja joitakin vaurioita freskoihin. (Onneksi arvokas alttaritaulu oli siirretty.)

Löydöt

Viime vuosina on tehty neljä mielenkiintoista löytöä. Vuonna 1904 tehdyn pienen siivouksen aikana kaksi alttarin lähellä olevaa marmorilaattaa siirrettiin. Niiden alla oli kirkkaita värejä, jotka osoittivat, miltä freskojen pitäisi näyttää. Kahden ikkunan vaihtopaikkojen tutkiminen paljasti kahden tuhoutuneen maalauksen suunnitelmat. Viimeiset löydöt itse kappelissa olivat kaksi maalattua pyöreää taulua, joissa oli pieniä enkelin kasvoja, toinen Masaccion ja toinen Masolinon tekemiä.

Joidenkin taidehistorioitsijoiden mielissä oli ratkaistavana ongelma. Näistä mielenkiintoisista löydöistä huolimatta Pietarin tarinasta puuttui yksi kohtaus. Se on kohtaus, jossa Jeesus sanoo: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni." Tämä osa tarinasta on roomalaiskatoliselle kirkolle erittäin tärkeä, koska Pietari oli Rooman ensimmäinen piispa, joten paavi hallitsee hänen suorana linjanaan. Kohtaus näytetään yleensä siten, että Jeesus antaa Pietarille taivaan avaimet. Avaimet ovat satojen vuosien ajan olleet paavin symboli. Mutta avainten tarina puuttuu kokonaan.

Lontoossa sijaitsevan Victoria- ja Albert-museon johtaja John Pope-Hennessy tajusi 1940-luvulla, että museo omisti taideteoksen, joka oli juuri se, joka puuttui Brancaccin kappelista. Se oli ohut, lähes litteä marmorilaatta, johon oli hienovaraisesti kaiverrettu kohtaus, jossa Jeesus antaa avaimet Pietarille. Se oli juuri sopivan kokoinen alttarin etuosaan. Vaikka sitä ei voitu todistaa, sen veisti lähes varmasti Masaccion ystävä Donatello.

Masaccio maalasi Brancaccin kappelin työstämisen aikana freskon toiseen Firenzen kirkkoon, Santa Maria Novellaan, dominikaaniritarikunnan kirkkoon. Kyseessä on hyvin merkittävä maalaus, joka on yksi Masaccion kuuluisimmista. Se esittää Pyhää Kolminaisuutta (eli Jumalaa kolmessa osassa). Jumala esitetään ikuisena Luojana, nöyränä uhrina Jeesuksessa ristillä ja innoittavana Henkenä. Ristin molemmin puolin seisovat Neitsyt Maria ja Pyhä Johannes. Kaksi polvistuvaa hahmoa ovat perhe, joka maksoi maalauksen.

Masaccio on maalannut tämän hyvin pyhän kohtauksen ikään kuin se tapahtuisi syvällä syvennyksessä tai pienessä kappelissa kirkon seinässä. Hän on tehnyt tämän käyttämällä erittäin tarkkaa perspektiiviä. Uskotaan, että arkkitehti Brunelleschi on saattanut auttaa häntä tässä, sillä maalattu arkkitehtuuri muistuttaa hyvin paljon Brunelleschin suunnittelemia rakennuksia. RealJonWills

Vasari kirjoittaa, että Masaccio ei ollut kovin kuuluisa omana aikanaan. Vuonna 1440 hänen ruumiinsa tuotiin Firenzeen ja haudattiin Santa Maria del Carmineen, mutta hänen kunniakseen ei pystytetty muistomerkkiä. Pian sen jälkeen häntä alettiin kunnioittaa taidemaalarina. Michelangelo ja monet muut taidemaalarit ja kuvanveistäjät kävivät Brancaccin kappelissa tutkimassa Masaccion maalauksia. Hänen vaikutuksensa näkyy Fra Angelicon, Piero della Francescan, Ghirlandaion ja erityisesti Michelangelon maalauksissa.