Mateo Alemán y de Enero (Sevilla, Espanja, 1547 - 1615? Meksiko) oli espanjalainen kirjailija.

Hän valmistui Sevillan yliopistosta vuonna 1564 ja opiskeli myöhemmin Salamancassa ja Alcalassa. Vuosina 1571-1588 hän toimi valtiovarainministeriössä. Hän polveutui juutalaisista, jotka pakotettiin kääntymään katolilaisuuteen vuoden 1492 jälkeen. Inkvisitio oli polttanut yhden hänen esivanhemmistaan, koska hän oli salaa jatkanut juutalaisuuden harjoittamista. Vuonna 1599 hän julkaisi Guzmán de Alfarachen ensimmäisen osan. Se oli hyvin pidetty kirja, josta painettiin viidessä vuodessa ainakin kuusitoista painosta.

Vuonna 1571 hän avioitui Catalina de Espinosan kanssa. Avioliitto ei ollut onnellinen. Hänellä oli jatkuvasti rahavaikeuksia, ja hänet vangittiin velkojen vuoksi Sevillassa vuoden 1602 lopussa.

Vuonna 1608 Alemán muutti Amerikkaan. Hänen kerrotaan työskennelleen kirjapainajana Meksikossa. Hänen Meksikossa julkaisemassaan Ortografía castellana (1609) on ajatuksia espanjan oikeinkirjoituksen uudistamiseksi. Alemánista ei tiedetä mitään vuoden 1609 jälkeen, mutta toisinaan uskotaan, että hän eli vielä vuonna 1617.

Kirjallinen tuotanto ja merkitys

Guzmán de Alfarache on Alemánin tunnetuin teos ja yksi espanjalaisen picaresque- eli irtolaisromaanin merkkiteoksista. Teos on kertomus elämänkokemuksista ja seikkailuista, joita päähenkilö Guzmán kokee köyhyyden, petosten ja sosiaalisten epäoikeudenmukaisuuksien keskellä. Alemán yhdistää romaanissa kertomuksellisuuden ja moraalisen pohdinnan: teos sisältää sekä seikkailuja että pitkäpiimäisiä, saarnaavia osuuksia, joissa pohditaan synnin, hyveen ja yhteiskunnan epäkohtien merkitystä.

Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1599 ja siihen viitataan usein esimerkkinä tyyliltään suorasukaisesta, todentuntuisesta kerronnasta, jossa kertoja puhuu suoraan lukijalle. Alemán julkaisi romaanista myös jatko-osan, joka ilmestyi vuonna 1604, ja teos levisi nopeasti laajalle: se sai useita uudelleenpainoksia ja käännöksiä eri kielille (mm. italiaksi, ranskaksi ja englanniksi), joten sen vaikutus näkyi koko Euroopassa.

Teoksen teemat ja tyyli

  • Picaresque-antihero: Guzmán on "rogue" eli irtolaisromaanin perinteinen antihero, joka pyrkii selviytymään älykkäällä mutta moraalisesti arveluttavalla käytöksellä.
  • Sosiaalinen kritiikki: Alemán kuvaa yhteiskunnan epäkohtia, tekopyhyyttä ja köyhien asemaa. Hänen kertomuksensa sisältävät terävää satiiria ja yhteiskunnallista arviointia.
  • Autobiografinen sävy: vaikka teos on fiktiivinen, sen kertojaääni ja yksityiskohdat luovat vaikutelman omakohtaisuudesta ja elämäkerrallisesta rehellisyydestä.
  • Moraaliset ja teologiset pohdinnat: Alemán ei rajoitu vain viihteelliseen kertomukseen; hän käyttää tilaisuutta opettaakseen ja varoittaakseen synnistä sekä kehottaa katumukseen ja hyveisiin.

Muut teokset ja vaikutus

Alemánin muu tuotanto on vähäisempää, mutta huomionarvoinen on Ortografía castellana (1609), jossa hän esittää ajatuksia espanjan oikeinkirjoituksen ja kielen selkeyttämisen puolesta. Tämä osoittaa, että hänen kiinnostuksensa ulottui myös kielellisiin ja käytännöllisiin kysymyksiin, ei vain kaunokirjalliseen kertomiseen.

Kirjallisessa historiassa Alemán nähdään tärkeänä sillanrakentajana keskiaikaisen anonyymin kerronnan ja uuden ajan realistisempien romaanimuotojen välillä. Hänen teoksensa vaikutti myöhempiin espanjalaisiin ja eurooppalaisiin kirjailijoihin sekä auttoi muotoilemaan picaresque-genren tunnuspiirteitä: episodimaisuus, satiiri, kansanomaisuus ja kertojan suora yhteydenpito lukijaan.

Elämä ja loppuvaiheet

Alemánin elämä oli täynnä taloudellisia vaikeuksia. Hänen velkansa johtuivat osin köyhyydestä ja osin hänen isänsä tai suvun menneisyyteen liittyvistä rasitteista. Vuonna 1602 hänet vangittiin velkojen vuoksi Sevillassa, ja vuosikymmenen lopulla hän muutti Amerikkaan, jossa hänet mainitaan työskentelemässä kirjapainon parissa Meksikossa. Alemánin kuolinajasta ei ole varmaa tietoa; joissain lähteissä hänen kuolinvuodekseen mainitaan noin 1615, toiset viittaavat mahdollisuuteen, että hän eli vielä 1617 jälkeen.

Perintö

Mateo Alemánin Guzmán de Alfarache jää monelle esimerkkinä siitä, miten kirjallisuus voi yhdistää viihdyttävän tarinan ja yhteiskunnallisen sekä moraalisen tarkastelun. Hän on keskeinen nimi espanjalaisen kulta-ajan kirjallisuudessa ja picaresque-tyylin miellään tuoneissa klassikoissa.