Massachusetts Bay Colony oli 1600-luvulla Pohjois-Amerikan itärannikolla sijainnut englantilainen siirtokunta. Siirtokuntaa kutsuttiin myöhemmin Uudeksi Englanniksi, ja sen alueella sijaitsivat nykyiset Salemin ja Bostonin kaupungit. Bay Colonyn vaikutusalue kattoi laajoja alueita, jotka sittemmin muodostivat nykyiset Massachusettsin, Mainen, New Hampshiren, Rhode Islandin ja Connecticutin osavaltiot.
Perustaminen ja siirtolaisaallot
Siirtokunnan taustalla oli 1600-luvun alkupuolen puritaaninen liike, jonka jäsenet halusivat kehittää uskonnollisesti tiiviin yhteisön ja paeta Englannin kirkon puutteita. Varhaisia yrityksiä asuttaa aluetta teki muun muassa Dorchester Company, mutta se epäonnistui ja lopetti toimintansa. Uusi yritys organisoitiin, ja Massachusetts Bay Company sai kuninkaallisen peruskirjan (charter) vuosina 1628–1629; laajempi siirtolaislaivasto saapui alueelle vuosina 1629–1630.
Massachusettsin lahden siirtokuntaan tuli 1600-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä huomattava määrä uudisasukkaita osana niin kutsuttua Great Migrationia. Toisin kuin vanhassa tekstissä väitettiin, siirtokunta ei saanut yhtenäistä 20 000 hengen joukkoa yhdellä kerralla, mutta 1600-luvun alkupuoliskon aikana alueelle muutti yhteensä noin 20 000 ihmistä, mikä teki siirtokunnasta yhden Uuden Englannin vaikutusvaltaisimmista.
John Winthrop ja hallinto
John Winthrop oli yksi siirtokunnan keskeisimmistä johtajista; hän oli yksi Massachusetts Bay Companyn johtohenkilöistä ja toimi useina vuosina siirtokunnan kuvernöörinä. Winthropin kuuluisin viittaus on hänen saarilla pidettyyn saarnoonsa liittyvä ajatus yhteisöstä esimerkkinä: hän puhui siitä, että siirtokunnan tulisi olla "city upon a hill" — eli näkyvä esikuva kristillisestä yhteiselosta. Winthrop pyrki luomaan järjestäytyneen ja kurinalaisen yhteisön, jossa uskonnolla oli merkittävä rooli myös poliittisessa päätöksenteossa.
Siirtokunnan hallinto perustui General Courtiin (kansalliskokous), jossa kaupungistuneet asukkaat (freemen), usein kirkon jäseniä, valitsivat johtajansa ja tekivät lakeja. Käytännössä valta oli rajoitettu uskonnollisesti hyväksytyille miehille, mikä johti myöhemmin erimielisyyksiin ja riitoihin uskonnollisesti erilaisten asukkaiden kanssa.
Uskonnollinen elämä ja erimielisyydet
Puritaanit muodostivat siirtokunnan kulttuurin ytimen. Heidän tiukka näkemyksensä yhteiskunnasta johti intoleranssiin toisinajattelijoita kohtaan. Merkittäviä erimielisyyksien ilmentymiä olivat esimerkiksi Roger Williamsin ja Anne Hutchinsonin erottamiset ja karkotukset: Williams perusti myöhemmin Rhode Islandin erilliseksi uskonnollisen vapauden turvaajaksi, ja Hutchinsonin tapaus korosti jännitteitä seurakunnan ja yksilön välillä.
Suhteet alkuperäisasukkaisiin ja sodat
Aluksi eurooppalaisten ja paikallisten intiaanien välit olivat monin paikoin varovaisen ystävälliset, mutta kun pinta-ala ja väestö kasvoivat, maarajoista ja resurssien käytöstä syntyi ristiriitoja. Nämä kahnaukset johtivat useisiin väkivaltaisiin konflikteihin. Tunnetuimmat niistä olivat Pequot-sota (1636–1638) ja myöhemmin kuningas Filipin sota (1675–1676), jotka muuttivat alueen voimasuhteita ja aiheuttivat laajoja menetyksiä alkuperäisväestölle. Sodat, taudit ja siirtolaisten laajeneva maanhankinta pakottivat monia heimoyhteisöjä muuttamaan tai sopeutumaan uuteen tilanteeseen.
Talous ja kansainvälinen kauppa
Siirtokunnan talous perustui monipuolisesti merenkulkuun, kalastukseen, laivanrakennukseen, metsätalouteen ja maatalouteen. Massachusettsin lahden kauppiaat kävivät vilkasta kauppaa sekä Englannin että Länsi-Intian suuntaan, ja merikuljetukset yhdistivät siirtokunnan Atlantin kaupankäynnin verkostoon. Tullit, verot ja kauppapolitiikka olivat tärkeitä kysymyksiä, jotka ajoittain johtivat kitkaan siirtokunnan ja metropolin välillä.
1600-luvun lopun poliittiset muutokset ja yhdistyminen
1600-luvun lopulla siirtokunnan itsenäisempi hallintotapa joutui koetukselle, kun Englannissa ja kuninkaan toimesta pyrittiin tiukempaan keskitettyyn valvontaan. Kuningas Jaakko II pyrki vahvistamaan kruunun valtaa Pohjois-Amerikassa; hänen toimensa johtivat muun muassa niin kutsutun Dominion of New Englandin (1686–1689) perustamiseen ja siirtokuntien peruskirjojen rajoittamiseen. Dominionia johti Sir Edmund Andros, ja se oli laajalti epäsuosittu siirtolaisten keskuudessa.
Glorious Revolution (1688–1689) Englannissa heikensi Jaakko II:n asemaa, ja Uuden maailman siirtokunnissa seurasi vallanvaihdoksia. Lopullinen muutos tuli uuden kuninkaallisen peruskirjan myötä: vuonna 1692 muodostettiin Province of Massachusetts Bay, johon yhdistettiin Massachusetts Bay ja Plymouthin siirtokunta sekä osia muista alueista. Sir William Phips saapui alueelle vuonna 1692 kuninkaallisena kuvernöörinä uuden järjestelyn aikana; samaan aikaan tapahtui myös kuuluisat Salemin noitaoikeudenkäynnit, jotka leimasivat siirtokunnan historiaa.
Perintö
Massachusettsin lahden siirtokunnalla oli merkittävä vaikutus Uuden Englannin kehitykseen: se loi pohjan paikalliselle itsehallinnolle, vaikutti alueen uskonnolliseen elämään ja talouteen sekä muodosti osan pohjaa tulevalle Yhdysvaltojen pohjoiselle kulttuurille. Samalla siirtokunnan historia sisältää myös vaikeita lukuja — konfliktit alkuperäisasukkaiden kanssa, uskonpuhdistukselliset vainot ja yhteiskunnalliset rajoitukset — jotka vaikuttivat alueen kehitykseen vuosisatojen ajan.
