Kalastus: määritelmä, pyyntitavat, tilastot ja merkitys

Kalastus on toimintaa, jossa yritetään saada kalaa. Kalastaminen voi tapahtua meressä, järvessä tai joessa, veneellä tai rannalta käsin.

Kalastus voi olla ammattimaista, elinkeinoksi harjoitettavaa pyyntiä, toimeentuloon perustuvaa pienimuotoista pyyntiä tai harrastus- ja virkistystoimintaa. Kalastusmetodit ja -välineet vaihtelevat suuresti riippuen saaliskalalajista, ympäristöstä ja tavoitellusta saaliin määrästä. Kestävyys, lajien suojelu ja kalastuksen vaikutukset ekosysteemeihin ovat yhä tärkeämpiä kysymyksiä sekä paikallisessa että kansainvälisessä kalastuksenhallinnassa.

Pyyntitavat ja välineet

Kalat pyydetään yleensä luonnosta. Kalojen pyyntitekniikoihin kuuluvat käsinpyynti, keihästys, verkkopyynti, onkiminen ja pyydystäminen.

Verkkopyynti (erilaiset verkot kuten hylkeet ja rysät) on yleinen tapa, mutta se voi aiheuttaa sivusaalista kuolevuutta.
Troolaus on tehokas suurten määriensä pyynti, mutta voi olla haitallinen pohjaeläimille ja aiheuttaa suurta bycatchia.
Siima- ja pitkänarupyynnit (longline) ovat yleisiä avomerellä; ne voivat kuitenkin takertaa myös merinisäkkäitä ja lintulajeja.
Rysät, ansat ja katiskat ovat selektiivisempiä ja usein pienimuotoisten kalastajien käyttämä väline.
Onkiminen ja uistelu ovat tyypillisiä vapaa-ajan kalastuksessa; keihästys ja käsinpyynti esiintyvät erityisesti trooppisissa tai perinteisissä yhteisöissä.

Teknologian kehitys — kuten satelliittiseuranta, kaikuluotaimet ja paremmat säiliöt/hyllyjärjestelmät — on lisännyt tehokkuutta, mutta myös korostanut tarvetta sääntelyyn ja seurannan parantamiseen. Kalastuksen vaikutuksia pyritään vähentämään myös selektiivisemmillä välineillä ja parantamalla pyyntitapojen kohdentamista.

Mitkä eliöt kuuluvat käsitteen piiriin

Termiä kalastus voidaan käyttää myös muiden vesieläinten, kuten nilviäisten, pääjalkaisten, äyriäisten ja piikkinahkaisten pyynnistä. Termiä ei yleensä käytetä viljeltyjen kalojen pyynnistä. Vesinisäkkäistä, kuten valaista, käytetään paremmin termiä valaanpyynti .

Kalastusta koskeva kieli voi poiketa myös alueellisesti ja perinteisesti: joissain kulttuureissa tietyt vesieliöt pyritään hakemaan muilla termeillä tai niihin liittyy erillisiä oikeudellisia säädöksiä. Lisäksi kalastukseen liittyy usein paikallisia tapoja, rituaaleja ja oikeuksia (esimerkiksi perinteiset kalastusoikeudet, yhteisölupa-järjestelmät).

Taloudellinen ja sosiaalinen merkitys

FAO:n tilastojen mukaan kaupallisten kalastajien ja kalankasvattajien kokonaismäärä on arviolta 38 miljoonaa. Kalastus ja vesiviljely työllistävät suoraan ja välillisesti yli 500 miljoonaa ihmistä kehitysmaissa. Vuonna 2005 luonnonvaraisesta kalastuksesta pyydetyn kalan maailmanlaajuinen kulutus henkeä kohti oli 14,4 kiloa, ja 7,4 kiloa enemmän saatiin kalanviljelylaitoksista. Elintarvikkeiden tuottamisen lisäksi nykyaikainen kalastus on myös virkistysurheilua.

Kala on monissa maissa tärkeä proteiinin ja mikroravinteiden lähde, erityisesti rannikko- ja saariväestöille. Kalastus tuottaa tuloja, työllisyyttä ja vientituloja sekä tukee elinkeinoja, kuten kalankäsittelyä, kuljetusta ja matkailua. Vesiviljelyn osuus kasvavasta kalantarjonnasta on merkittävä ja se kattaa suuren osan ihmiskunnan kasvavasta kalantarpeesta.

Kestävyys, uhkat ja hoito

Kalastuksen tärkeimpiä ympäristöön liittyviä ongelmia ovat ylikalastus, elinympäristöjen tuhoutuminen (esim. troolauksen tai rantojen muuttamisen kautta), sivusaaliin eli bycatchin tappiot sekä vieraslajien ja saasteiden vaikutukset. Illegaalinen, raportoimaton ja sääntelemätön (IUU) kalastus on myös vakava globaali haaste.

Kalastuksen kestävää hoitoa pyritään edistämään mm. seuraavin keinoin:

Kalakantojen tieteellinen arviointi ja vuosittaiset saaliskiintiöt (quota)
Saalisrajoitukset, pyyntikaudet, rauhoitusalueet ja suoja-alueet
Välineiden rajoitukset ja selektiivisyyden parantaminen (esim. soveltuvien verkkoaukkojen käyttö)
Meriluonnon suojelu ja elinympäristöjen ennallistaminen
Alueellinen ja yhteisöpohjainen hallinta sekä sertifiointijärjestelmät (esim. MSC)

Lainsäädäntö, hallinto ja kansainvälinen yhteistyö

Kalastusta säädellään kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Monet kalakannat liikkuvat valtioiden rajojen yli, minkä vuoksi kansainvälinen yhteistyö, altaiden hallintajärjestelmät ja sopimukset ovat välttämättömiä. Alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt (Regional Fisheries Management Organisations, RFMOs) säätelevät muun muassa avomeren kaupallista kalastusta.

Paikallishallinnossa käytössä ovat muun muassa kalastusluvat, rekisteröinti, pyyntikohtaiset raportointivaatimukset ja valvonta (satelliittiseuranta, valvontakalastukset). Yhteisöpohjaiset ratkaisut ja perinteiset oikeudet ovat erityisen tärkeitä pienimuotoiselle kalastukselle.

Vapaa-ajan kalastus ja turvallisuus

Vapaa-ajan kalastus on suosittu harrastus, joka tarjoaa virkistystä ja yhteyden luontoon. Siihen liittyy omat käytännöt ja säännökset: kalastusluvat, kokorajoitukset ja rauhoitusalueet. Turvallisuus veneilyssä ja sääolosuhteiden huomioimisessa on tärkeää sekä yksityishenkilöille että opastetuille retkille.

Tulevaisuus

Tulevaisuudessa kalastuksen kestävyyden parantaminen edellyttää parempaa tiedonkeruuta ja -jakoa, tehokkaampaa valvontaa, kliinisesti testattuja hoitomalleja (esim. ekosysteemipohjainen hallinta) sekä taloudellisia kannustimia kestäville toimintatavoille. Vesiviljelyn vastuullinen kasvu, ympäristöystävälliset teknologiat sekä kuluttajatietoisuuden lisääntyminen (esim. jäljitettävyys ja sertifiointi) voivat auttaa turvaamaan kalatalouden sekä luonnon monimuotoisuuden tuleville sukupolville.

Kalastajia Kochin satamassa Intiassa.

Pilkkikalastajat, Sri Lanka

Kalastus verkoilla, Meksiko

Kalastusvene kovalla merellä

Rahan kalastaminen

Rahasta kalastaminen on hyvin vaarallista työtä, sillä ihmiset voivat kuolla tai loukkaantua vakavasti. Kalastus tuottaa paljon ruokaa monille maille ympäri maailmaa, mutta ne, jotka tekevät sitä työkseen, joutuvat usein menemään kauas merelle huonoissa olosuhteissa. Ammattikalastajat saavat monenlaisia merieläimiä. Niihin kuuluu kaloja, kuten tonnikalaa, turskaa ja lohta, sekä selkärangattomia eläimiä, kuten katkarapuja, hummereita, simpukoita ja kalmareita. Alaskan kuningasrapukalastus on kuuluisa esimerkki. Rahasta kalastamisesta on tullut hyvin yksinkertaista, sillä eläinten pyydystämiseen käytetään suuria verkkoja ja koneita. Monet maat ovat antaneet sääntöjä, joilla rajoitetaan ihmisten pyyntimääriä, koska jotkin kalalajit ovat käyneet vähiin.

Kalankasvatus vesiviljelyn ja meriviljelyn muodossa lisää vapaan kalansaaliin määrää.

Kalastus huvin vuoksi

Urheilukalastus tapahtuu yleensä onkivavan ja siiman avulla, ja kaloja pyydetään millä tahansa koukuilla. Tätä menetelmää kutsutaan onkimiseksi. Voi olla sääntöjä, jotka määräävät, kuinka monta siimaa ja koukkua yksi kalastaja voi käyttää ja kuinka monta kalaa hän voi saada saaliiksi. Makeassa vedessä kalastavat kalastajat pyydystävät paljon mustahventa (mustahventa ovat kaikki ahvenet), haukea, muskelilohta, ahventa, karppia, taimenta, lohta ja aurinkokalaa. Merivedessä kalastavat ihmiset saavat muun muassa miekkakalaa, marliinia ja tonnikalaa.

Säännöissä ei yleensä sallita verkkojen käyttöä eikä kalojen pyydystämistä koukuilla, jotka eivät ole suussa. Joitakin kalalajeja voidaan kuitenkin pyydystää verkoilla syötiksi ja joitakin kaloja ruoaksi. Muita kuin urheilukaloja, joiden ei sanota olevan yhtä arvokkaita, voidaan joskus pyydystää monin tavoin, kuten pyydystämällä, jousella ja nuolella tai jopa aseella, koska niiden katsotaan kilpailevan arvokkaampien kalojen kanssa.

Vapaa-ajankalastusta koskevat lait koskevat myös muuta vedessä elävää elämää, kuten sammakoita ja kilpikonnia.

Urheilukalastus voi olla kilpailu, jossa kalastajat yrittävät saada enemmän kaloja kuin muut kalastajat. Tämä urheilulaji on kehittynyt paikallisista kalastuskilpailuista suuriksi kilpailuiksi Yhdysvalloissa, joissa taitavat kalastajat voivat kilpailla ja saada apua yrityksiltä, jotka jakavat palkintorahoja, sekä muiksi suuriksi kilpailuiksi eri puolilla maailmaa.

Saalis ja vapauttaminen

Pyydystä ja päästä -kalastusta harjoittavat yhä useammin erityisesti perhokalastajat sekä spin- ja viehekalastajat säilyttämisen lisäämiseksi ja harvinaisten kalojen, kuten marliinin, suojelemiseksi. Käytäntö on kuitenkin kiistanalainen, sillä jotkut pitävät epäeettisenä sitä, että kaloille tehdään kivuliaita tekoja huvin vuoksi eikä ruoantuotannon vuoksi. Tämän vuoksi pyydä ja päästä -käytäntö on Norjassa laiton.

Elävien kalojen kerääminen

Kaloja voidaan kerätä myös tavalla, joka ei vahingoita niitä (kuten nuotalla), tarkkailua ja tutkimusta varten tai akvaariossa pitämistä varten. Luonnonvaraisten ja kotieläiminä pidettävien elävien kalojen, yleensä makean veden tai meren trooppisten kalojen, keräilyyn, kuljetukseen, vientiin ja kasvatukseen on keskittynyt huomattava teollisuus.

Kalastus rysillä

Liikaa kalastusta

Aiemmin kalastus on ollut niin hyvä keino saada rahaa, että ihmiset alkoivat ylikalastaa (kalastaa liikaa) - tämä on vakava ongelma, joka aiheuttaa paljon vahinkoa (huonoa). ^[1] Liikakalastus ei aina tarkoita sukupuuttoa, vaan yksinkertaisesti sitä, että jotakin kalalajia on pyydetty niin paljon, ettei sitä kalalajia voi olla yhtä paljon kuin ennen. Kun useampia veneitä lähetetään pyydystämään kaloja, monet kalalajin populaatiot voivat laskea. ^[1] Silloin kyseistä kalalajia ei ole enää riittävästi jäljellä, jotta uusia kalalajeja voisi syntyä. ^[1]

Usein kalastusalukset saavat saaliiksi kaloja, joita ne eivät tarkoittaneet pyydystää, joita kutsutaan sivusaaliiksi. Kaikenlaisia kaloja voi joutua sivusaaliiksi, ja ne heitetään yleensä takaisin mereen niiden kuoltua. Ajoverkkokalastuksessa joutuu joskus saaliiksi hylkeiden, delfiinien, valaiden ja merikilpikonnien kaltaisia olentoja. Tällainen kalastus sai ihmiset valittamaan. 1980-luvulla arveltiin, että joka yö katosi 18 mailia (30 km) verkkoja, jotka sotkeutuivat veneisiin ja eläimiin. ^[1]

Tyynessä valtameressä kelluu nyt satojen kilometrien levyinen muovikasa. Suurin osa siitä on kadonneita kalaverkkoja, niin sanottuja haamuverkkoja, ja muita suurten veneiden kalastusvälineitä.

Aiheeseen liittyvät sivut

Kalastusverkko
Kalastus viehe
Kalastuskoukku
Onkivapa

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä kalastus on?

V: Kalastus on toimintaa, jossa yritetään pyydystää kaloja luonnossa joko veneestä tai rannalta.

K: Mitä tekniikoita käytetään kalanpyynnissä?

V: Kalanpyyntitekniikoita ovat muun muassa käsin kerääminen, keihästys, verkkopyynti, onkiminen ja ansapyynti.

K: Käytetäänkö kalastusta viljeltyjen kalojen pyydystämiseen?

V: Ei, termiä kalastus ei yleensä käytetä viljeltyjen kalojen pyynnissä.

K: Kuinka monta ihmistä työskentelee kalastuksen ja vesiviljelyn alalla?

V: Kalastus ja vesiviljely työllistävät suoraan ja välillisesti yli 500 miljoonaa ihmistä kehitysmaissa.

K: Kuinka paljon luonnonvaraisesti pyydettyä kalaa kulutettiin henkeä kohti vuonna 2005?

V: Vuonna 2005 luonnonvaraisten kalojen kulutus henkeä kohti oli maailmanlaajuisesti 14,4 kiloa.

Kysymys: Kuinka paljon kasvatettua kalaa kulutettiin henkeä kohti vuonna 2005?

V: Vuonna 2005 maailmassa kulutettiin viljeltyä kalaa 7,4 kiloa henkeä kohden.