MiG-25 Foxbat – Neuvostoliiton nopea hävittäjä, ominaisuudet ja historia

MiG-25 Foxbat on venäläisen Mikojanin valmistama nopea hävittäjä, joka suunniteltiin 1960-luvulla korkean nopeuden ja suuren lentokorkeuden torjuntatehtäviin ja valvontaan. Sen ensilento tapahtui vuonna 1964 ja se otettiin aktiiviseen käyttöön Neuvostoliitossa vuonna 1970. Vuonna 1976 neuvostoliittolainen lentäjä Viktor Belenko pakeni lentokoneellaan ja laskeutui Japaniin, minkä seurauksena länsi pääsi tarkasti tutkimaan konetyyppiä ja sen rakennustapaa.

Suunnittelu ja rakenne

MiG-25 suunniteltiin ensisijaisesti nopeaksi korkean ilmanalan hyökkäys- ja torjuntakoneeksi, jolla voitiin vastata nopeasti ohjattaviin kohtiinsa tuleviin huippunopeisiin kohteisiin (esim. vakooja- ja pommikoneet). Koneen rungossa käytettiin paljon ruostumatonta terästä ja erikoismetalleja johtuen korkeista lämpötiloista suurilla nopeuksilla. Raskaahko ja kulmikas rakenne yhdistettynä suuriin moottori-ilmaottoihin antaa koneelle sen tunnusomaisen ulkomuodon.

Moottorit ja suorituskyky

Moottorit: kaksi voimakasta turboreaktiivimoottoria (Tumansky R-15 -tyyppisiä), joiden jälkipoltto tuottaa suuria työntövoimia lyhytaikaisiin huippunopeuksiin.
Huippunopeus: suunnittelussa on mahdollista saavuttaa jopa noin Mach 3,2, mutta käytännössä koneen pitkäaikainen lentäminen yli Mach 2,8:n aiheutti moottorivaurioiden riskin; operatiivisissa tiedoissa usein mainitaan Mach 2,8–2,83 käytännölliseksi ylärajaksi.
Lentokorkeus: erittäin korkea palvelukorkeus (kymmeniä tuhansia metrejä), käytännön palvelukorkeus on yleensä noin 20 000 metrin tienoilla.
Toimintasäde: riippuu tehtävästä ja kuormituksesta; rekisteröidyt kantomatkat vaihtelivat mission mukaan, ja kuljetuspolttoainetankkeja käytettiin pitkiin siirtymiin.

Aseistus ja elektroniset järjestelmät

MiG-25 oli suunniteltu torjumaan nopeita korkealla lentäviä kohteita ja sen aseistus ja sensoreiden painotus heijastivat tätä.

Tyypillinen aseistus koostui neljästä raskaasta ilmataisteluohjuksesta R-40 (NATO-koodi AA-6 “Acrid”), joita oli saatavana sekä tutkahakuisina (R-40R) että lämpöhakuisina (R-40T) malleina. Kuormausvaihtoehtoja oli eri yhdistelmiä varten, mutta maksimiaseistus oli yleensä neljä ohjusta.
Varhaisissa versioissa ei ollut kehittynyttä look-down/shoot-down -kykyä, mutta myöhemmissä PD-tyyppisissä versioissa tutka- ja elektronisia järjestelmiä parannettiin.
Joissain versioissa painopiste oli tiedustelulaitteissa (kuten MiG-25R- ja RB-mallit), jolloin kone kantoi kameravarusteita ja sensoripaketteja.

Versiot ja käyttötarkoitukset

Kehitettiin useita variaatioita eri tehtäviin:

Interseptori- ja ilma-ilma -versiot (esim. MiG-25P ja sen kehitysversiot).
Tiedustelu- ja pommitus/recon-versiot (esim. MiG-25R, RB), joita käytettiin pitkän kantaman valvontaan ja tiedusteluun.

Toimintahistoria ja kansainvälinen käyttö

MiG-25 toimi Neuvostoliiton tärkeänä vastineena länsimaiden korkeanopeuksisille vakooja-aluksille ja se oli merkittävä tekijä kylmän sodan ilmapuolustusstrategiassa. Vuonna 1976 tapahtunut pilotti Viktor Belenkon loikkaus Japaniin antoi lännelle mahdollisuuden tutkia konetta yksityiskohtaisesti ja paljasti, että kone oli yksinkertaisempi avioniiikaltaan ja valmistettu suurelta osin erikoisteräksestä – toisaalta sen suorituskyky oli vaikuttava.

MiG-25:stä rakennettiin arviolta noin noin 1 200 konetta ja se toimitettiin myös useille muille maille. Tunnettuja käyttäjiä olivat muun muassa Intia, Irak, Libya, Syyria ja Algeria. Nykyään tyypillisestä MiG-25:n roolista on luovuttu monissa maissa, ja se on korvattu kehittyneemmillä malleilla kuten MiG-31 Foxhoundilla.

Perintö ja arvio

MiG-25 oli merkittävä saavutus korkean nopeuden ilmatekniikassa: sen suunnitteluratkaisut ja suorituskyky aiheuttivat aikoinaan huolta lännessä ja vaikuttivat ilmapuolustuksen kehitykseen. Vaikka monet käytännön rajoitukset (moottorien kuumeneminen, rajoitettu avioniikka verrattuna länsimaisiin koneisiin) rajasivat käyttöä, koneen kyky saavuttaa erittäin korkea nopeus ja lentokorkeus teki siitä ikonisen osan kylmän sodan ilmatekniikkaa.

Venäläinen MiG-25

Aiheeseen liittyvät sivut

F-15 Eagle

Mikojanin ja Gurevitšin (MiG) lentokoneet.
Hävittäjät, torjuntahävittäjät	MiG-1 MiG-3 MiG-5 MiG-7 MiG-9 MiG-15 MiG-17 MiG-19 MiG-21 MiG-23 MiG-25 MiG-29 (M/K) MiG-31 MiG-35 MiG-41
Hyökkäys	MiG-6 MiG-23 MiG-27
Tiedustelu	MiG-25R
Kouluttajat	MiG-AT
Kokeellinen	MiG-8 I-211 I-250 I-270 I-320 Ye-8 I-350 I-380/I-410/I-3/I-5 I-7U I-75 Ye-150 * Ye-152 MiG Skat MiG-110 Hanke 1.44 Hanke LFI MiG-105 MiG-33 MiG-XX LMFS MiG-1.27 MiG-41 PAK DP

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on MiG-25 Foxbat?

V: MiG-25 Foxbat on venäläisen Mikojan-lentokoneyhtiön valmistama nopea hävittäjä.

K: Mikä on sen ensisijainen tavoite?

V: Sen ensisijainen tavoite on hyökätä vihollisia vastaan suurella nopeudella ja korkeudella.

K: Milloin se lensi ensimmäisen kerran?

V: Se lensi ensimmäisen kerran vuonna 1964 ja esiteltiin vuonna 1970.

K: Kuinka nopeasti MiG-25 voi lentää?

V: Sen nopeus on Mach 3,2 (3,2 kertaa äänen nopeus).

K: Mitä tapahtuu, jos se lentää liian nopeasti?

V: Moottorit voivat tuhoutua, jos kone lentää näin nopeasti.

K: Kuinka monta ohjusta se voi kuljettaa?

V: Siinä voi olla 4 tutkaohjattua ohjusta ja 4 lämpöhakuohjusta.

K: Käytetäänkö sitä vielä nykyäänkin?

V: Se on nyt korvattu MiG-31 Foxhoundilla, mutta sitä käytetään jonkin verran muissa maissa.